Sijoittajan muistilista  keyboard_arrow_down

Sijoittajan muistilista

Sijoittamisessa ei ole kaikille sopivia ”yhden koon” ratkaisuja, vaan suuri osa päätöksistä riippuu sijoittajan tavoitteista, asenteesta riskiin sekä yleisestä elämän- ja varallisuustilanteesta. Siksi yhtä ainoaa kaikille sopivaa salkkua ei ole.

On kuitenkin järkevän sijoittamisen periaatteita, jotka on hyvä tietää ja joita kannattaa miettiä, kun laatii omaa sijoitussuunnitelmaansa. Tässä niistä tärkeimmät.

1. Tee sijoitussuunnitelma, joka sopii juuri sinulle.

Tavoitteet vaihtelevat. Moni säästää pahan päivän varalle, jolloin rahaa tulisi saada nopeasti käyttöön, jos jotain ikävää sattuu. Silloin on syytä olla varovainen: pääomien säilyttäminen on tärkeämpää kuin maksimaalinen tuotto.

Toisten tähtäimessä on pahan päivän sijasta hyvä: jos kaikki menee loistavasti, lähden vuodeksi vapaalle, esimerkiksi. Silloin voi olla perusteltua ottaa reilustikin riskiä, jos tavoiteltu tuotto sitä edellyttää. Vaikka kävisi huonosti ja riskit toteutuisivat, ei välttämättä tapahdu tavoitteen saavuttamisen ajallista siirtymistä pahempaa.

Tavoitteesi tiedät kuitenkin vain sinä – ja siten vain sinä voit määritellä itsellesi sopivan riskitason.

Sijoitussuunnitelma kannattaa ilman muuta tehdä. Jos ei ole omista lähtökohdista mietittyä suunnitelmaa jää sijoituskohteiden valinnassa helposti muotien, median ja markkinoijien vietäväksi. (Yksinkertainen malli sijoitussuunnitelmaksi löytyy Rahastosijoittajan oppaasta.)

2. Aloita allokaatiosta.

Mieti ensin allokaatio eli jako eri varallisuusluokkien (korot, osakkeet) välillä, sitten  hajautus eli jako esim. maantieteellisten markkinoiden välillä ja valitse vasta sitten yksittäiset sijoituskohteet. Allokaatio määrittelee suurimman osan riskistä ja sijoitusten pitkän aikavälin tuotoista, jos kyseessä on järkevällä tavalla hajautettu salkku.

Kun aloittaa allokaatiosta ja isojen linjojen hajautuksesta, on helppo ymmärtää kustannusten merkitys. Jos haluaa sijoittaa esimerkiksi 30 % salkusta eurooppalaisiin osakkeisiin, niin kannattaa varmaankin hankkia ne kustannustehokkaasti.

Jos taas miettii ensin yksittäisiä rahastoja ja muita sijoituskohteita, on ehkä helpompaa hairahtua etsimään tulevia voittajia viime vuosien tuottohistorian perusteella.

3. Sijoita pitkäjänteisesti.

Aika on sijoittajan kaveri: saat korkoa korolle ja tappioriski pienenee.

Sijoittaa voi vain pitkäjänteisesti, muu on keinottelua hetken hintaheilahteluilla. Tämä harvoin kannattaa, ainakaan kerta toisensa jälkeen.

Pitkäjänteinen osakesijoittaja pääsee ennemmin tai myöhemmin osalliseksi siitä kasvusta, jota syntyy kun taloudet kasvavat, teknologian kehitys parantavaa tuottavuutta ja ahkerat ja älykkäät ihmiset edistävät omaa uraansa ja sitä kautta yhtiöidensä menestystä.

4. Muista riskin ja tuoton suhde.

Korkean tuoton tavoittelu tuo aina mukanaan suuremman tappioriskin. Mutta riskiä tarvitaan: talletuskorkoa tai raha-markkinatuottoa suurempiin tuottolukuihin ei voi päästä ilman riskinottoa. Sananlaskua soveltaen: riski on hyvä renki, mutta huono isäntä.

Riskit tulee kuitenkin ymmärtää (kohta 6). Niitä voi myös hallita hajauttamalla (5). Ja on hyvä muistaa, että kunnolla hajautettujen sijoitusten riski pienenee sijoitusajan pidentyessä (3).

5. Hallitse hajauttamalla.

Hajauttaminen eri varallisuusluokkiin ja eri markkinoille on tehokkain tapa alentaa riskiä. On hyvä hajauttaa myös ajallisesti, eikä sijoittaa kaikkea kerralla. Kuukausisäästäminen toimii pitkäjänteiselle sijoittajalle aina.

Hajauttamisen perusta on siinä, että yksittäisten yhtiöiden osakkeille ja jopa kokonaisille markkina-alueille saattaa käydä miten tahansa – sijoittamisen historia on täynnä kauhutarinoita. Toisaalta esimerkiksi eri osakemarkkinoiden pitkän aikavälin tuotot ovat pääosin hyvin lähellä toisiaan. Siksi hajauttamalla saa todellista hyötyä: pienemmän riskin oletettua tuottoa menettämättä.

Sijoitussalkun ydin kannattaa kuitenkin hajauttaa nimenomaan sellaisiin sijoituskohteisiin, jotka aidosti tuottavat: osakkeisiin, korkoihiin, metsään, kiinteistöihin.

6. Älä sijoita mihinkään, mitä et ymmärrä.

Yksinkertainen on tehokasta: monimutkaisista tuotteista hyötyvät varmimmin niiden myyjät. Myyjillä ja liikkeeseenlaskijoilla on useimmiten kokemusta ja koneistot hinnan ja ehtojen laskemiseksi sellaisiksi, että he varmasti saavat omansa.

Kannattaa myös aina miettiä, miksi joku joka on keksinyt lähes varmaksi mainostamansa sijoitusvälineen, on innokas myymään sen juuri sinulle. Miksi hän ei sijoita siihen itse kaikkea mitä pystyy ja pidä suutaan visusti kiinni?

Käyttämällä selkeitä, yksinkertaisia, ymmärrettäviä instrumentteja on helpointa pysyä ajantasalla siitä mihin on oikeasti sijoittanut ja mikä on oman sijoitussalkun riski- ja todellinen kustannustaso. Tähän pääsee käsittääksemme parhaiten indeksirahastojen avulla.

7. Ajoittaminen ei onnistu.

Markkinoiden lyhyen tähtäimen liikkeiden arvaaminen ei pääsääntöisesti onnistu edes ammattilaisilta. Mutta hajauta myös ajallisesti (kohta 5) eli sijoita mieluiten säännöllisin väliajoin. Näin et erehdy ostamaan kalliilla ja myymään halvalla.

(Bubbles, Human Judgment, and Expert Opinion on Robert Schillerin hyvä selvitys tekijöistä, jotka saavat aikaan yleisiä markkina-ajoitusvirheistä.)

8. Mennyt tuotto on jo mennyttä.

Mennyt tuotto on mennyttä ja tämänpäivän tilastojen tuottotähdet ovat usein huomisen floppeja. Älä valitse sijoituskohteita tuottohistorian perusteella – se on jo toisten taskussa. Huimat menneet tuotot ovat jo koituneet hyödyksi niille, jotka aikanaan valitsivat kyseisen rahaston muilla perusteilla kuin historiallisen tuoton vuoksi.

Lyhyen tähtäimen tuottojen asemesta kannattaa kuitenkin tarkastella esimerkiksi jonkin tietyn salkunhoitajan pidemmän aikavälin toimintaa. Onko tuotto saatu aikaan järkevällä, myös tulevaisuudessa kestävällä tavalla? Ovatko teot vastanneet puheita? Onko tuotto sellainen, mitä ilmoitetulla sijoituspolitiikalla pitäisi syntyä? Jos ei, onko poikkeamiin järkevät ja ymmärrettävät syyt, jotka on kerrottu avoimesti?

9. Kustannukset kuriin.

Sijoittamisen kustannukset ovat aina pois sijoittajan saamasta tuotosta. Hallinointikustannukset voivat vaikuttaa pieniltä, koska ne ilmoitetaan prosentteina kokonaispääomasta, mutta esimerkiksi 2 %:n kustannus on peräti neljännes 8 %:n kokonaistuotosta. Monesti sijoittavat kiinnittävät suurta huomiota merkinnän ja lunastuksen kertapalkkioihin. Pitkäjänteiselle sijoittajalle jatkuvasti juoksevilla kuluilla on kuitenkin usein suurempi merkitys.

Hallinnointipalkkion lisäksi on monia kustannuksia, joita ei yleensä raportoida (esimerkiksi rahastojen arvopaperi-kaupankäynnistä koituvat kulut), mutta jotka kuitenkin maksetaan rahaston varoista. Suomessa yleisesti ilmoitettu ”juoksevat kulut” -luku ei sisällä arvopaperikaupan kustannuksia.

10. Pysy suunnitelmassa.

Tasapainota salkkusi aika ajoin alkuperäisen suunnitelman mukaiseksi, mutta muuta suunnitelmaa vain, jos oma tilanteesi tai tavoitteesi muuttuvat.

Jos mahdollista, tasapainota mieluummin sijoittamalla lisää kuin myymällä ja ostamalla, näin säästät (useimmiten) sekä veroissa että transaktiokustannuksissa. Vilkas sijoituskohteiden vaihtaminen ei yleensä vaurastuta sijoittajaa itseään, vaan varmimmin niitä, jotka perivät palkkioita vaihtamisen transaktioista.

Kiusaus kaupankäyntiin on kuitenkin suuri, jopa ammattisijoittajalle, kuten Petri Rutanen kirjoitti kevätkolumnissaan vuonna 2006 (rahastojemme katsaus 1/2006, s. 27):

”On henkisesti yllättävän vaikeaa olla kärsivällinen ja pysyä alkuperäisessä sijoitussuunnitelmassa. Koska en voi itse vaikuttaa yksittäisten sijoitustemme tuottoon (paitsi kuluissa), käymällä kauppaa voin kuitenkin saada tunteen, että tilanne on tavalla tai toisella hallinnassa. Todellisuudessa käymällä paljon kauppaa joutuu helposti markkinoiden vedätettäväksi ja kiinnittää huomionsa pieniin lyhyen tähtäimen vaihteluihin ja suuret pitkällä aikavälillä oikeasti paljon merkitsevät – mutta vaikeammat – päätökset jäävät vähemmälle huomiolle.”