Vko 47/18: Tikkurila/johto

1. Porissa suljettiin lopullisesti titaanidioksiditehdas. Vaikuttaako se erityisesti Tikkurilan kilpailukykyyn? Miten kommentoit Tikkurilan viimeisten yt-neuvottelujen tuloksia?

Amerikkalainen Venator tosiaan ilmoitti syyskuussa, että tammikuussa 2017 palanutta Porin tehdasta ei vastoin entisiä suunnitelmia korjatakaan, vaan se suljetaan lopullisesti ja tuotanto siirretään muihin tehtaisiin. Tehtaan palolla oli Tikkurilaan suuri vaikutus vuonna 2017 – vaikka titaanidioksidi on bulkkituote niin laatuja on erilaisia ja jokainen maali tarvitsee omansa, joten reseptien muuttaminen oli iso ja kallis harjoitus. Se kuitenkin tehtiin jo 2017, joten sulkemispäätöksellä ei pitäisi olla mitään vaikutuksia; yhtiö on ostanut raaka-aineensa muualta palon jälkeen.

Yt-neuvotteluista en osaa sanoa muuta kuin yhtiö on jo ilmoittanut. Henkilöstö vähenee kaikkiaan 500:lla, mutta siitä 290 johtuu myydyistä ja lopetetuista tehtaista Balkanilla, Venäjällä, Saksassa ja Tanskassa, eikä siten ole varsinaista säästöä (vaan toiminnan fokusointia). Muu 210 hengen vähennys johtuu siitä, että yhtiö on siirtynyt aiemmasta maaorganisaatiosta keskitetympään johtamiseen, eikä enää tee kaikkea joka paikassa. Toimiiko tämä käytännössä yhtä hyvin kuin teoriassa jää nähtäväksi.

Yleinen mielikuva Tikkurilasta on mielestäni tällä hetkellä vähän turhan synkkä. Yhtiö kärsii erittäin nopeasti kohonneista raaka-ainekuluista, mutta niin tekevät myös Akzo Nobel, Jotun, PPG ja Flügger. Paine nostaa maalien hintoja on kaikilla sama ja se johtanee melko nopeasti siihen, että hintoja nostetaan ja toimialan kannattavuus palautuu normaalimmaksi. Tätä ei ehkä Tikkurilassa aivan nähdä sen takia, että yhtiöllä oli jo vuonna 2017 alasta poikkeavia ongelmia Porin tulipalon ja it-järjestelmänsä kanssa. Ne ovat kuitenkin käsittääkseni jo takanapäin.

2. Mitä mieltä olet naisjohtajista?

En näe mitään syytä, miksi sukupuoli, kansallisuus, rotu, vasenkätisyys tai lättäjalkaisuus vaikuttaisi yritysjohtajien kykyyn – kaikissa näissä ryhmissä on varmaan sekä hyviä että huonoja johtajia. Parhaita johtajia on määritelmällisesti kaikissa ryhmissä melko vähän.

Phoebuksen pitkäaikaisin naisjohtaja on vakuutusyhtiömme Progressiven heinäkuussa 2016 nimittämä toimitusjohtaja Tricia Griffith. Hän aloitti yhtiössä jo 30 vuotta sitten vakuutuskorvausten käsittelijänä, joten hän on kasvanut yhtiön pitkäaikaisten toimitusjohtajien Peter B. Lewisin (tj 1965-2000) ja Glenn Renwickin (tj 2001-2016) luomassa erinomaisessa yrityskulttuurissa ja hänen lähtökohtansa on siksi hyvä.

Griffithin aikana Progressiven asiakassopimusten lukumäärä on kasvanut neljänneksen. Se ei toki ole ollut kaikki hänen ansiotaan, koska isossa yhtiössä päätökset muuttuvat tuloksiksi yleensä vasta 2-3 vuodessa. Siksi onkin rohkaisevaa nähdä, että tuosta kasvusta puolet on tullut viimeisen vuoden aikana – Griffithin alku näyttää sujuneen hyvin.

Tuoreempi tuttavuus on Hamburger Hafen und Logistikin toimitusjohtaja Angela Tizrath, joka tuli yhtiöön kaksi vuotta sitten Deutsche Postista oltuaan sitä ennen kauan Daimlerilla. Vielä tuoreempi on Nokian Renkaissa reilun vuoden ollut, Alkosta ja sitä ennen Fiskarsista tullut Hille Korhonen. Ja tuorein naisjohtajamme, johon varmasti viittasit, on Tikkurilan Elisa Markula, joka tuli vasta tänä vuonna Pauligilta.

Yhtäkään näistä ei vielä voi arvioida, koska he ovat olleet niin vähän aikaa yhtiöissään. Heidän lähtökohtansa ovat huonommat kuin Griffithin, koska he eivät ole kasvaneet johtamissaan yrityksissä. Siitä huolimatta heillä on ehkä keskimääräistä paremmat mahdollisuudet onnistua, koska heidän johtamansa yhtiöt ovat markkina-asemaltaan erinomaisen vahvoja. Aika näyttää miten käy.

3. Onko esim. Tikkurilalla hyvä hallitus ja kokoonpano?

Hallitusten arviointi on ulkopuolisille vielä vaikeampaa kuin toimivan johdon arviointi, koska hallitusten jäsenistä on usein aika vähän tietoa, eikä hallitusten työnteosta kerrota ulkopuolisille oikeastaan mitään. Siksi en osaa arvioida myöskään Tikkurilan hallitusta millään luotettavalla tarkkuudella.

Yleisellä tasolla toki tiedän, mitä hallitukselta haluan. Erittäin tärkeää on, että yhtiön pääomistajien änni kuuluu siinä hyvin selvästi (muuten hallitus on rampa eikä voi tehdä päätöksiä). Tikkurilassa näin selvästi on, edustaahan puheenjohtaja suurinta omistajaa.

Suomessa (ja muualla Euroopassa) painotetaan usein hallituksen monimuotoisuutta, mutta tässä(kin) asiassa kannattaisi minusta ennemmin kuunnella amerikkalaisen Berkshire Hathaway –vakuutusyhtiön pääomistajan Warren Buffettin viisauksia.

Hän on todennut edellyttävänsä Berkshiren hallituksen jäseniltä neljä asiaa: 1) erittäin korkeaa integriteettiä, 2) liiketoiminnallista osaamista, 3) osakasystävällisyyttä ja 4) riittävää taloudellista intressiä Berkshiressä. Lisäksi Berkshire pyrkii varmistamaan, että kukaan hallituksen jäsen ei ole taloudellisesti riippuvainen jäsenyydestään, maksamalla vain nimellisiä hallituspalkkioita. Yhtiö ei myöskään hanki tai maksa vastuuvakuutuksia hallituksen jäsenille, koska osakkaiden ei pidä maksaa siitä, että heidän edustajansa eivät olisi tekemisistään vastuussa.

Berkshiren on maailmankin mittakaavassa poikkeus monissa näissä asioissa. Useiden ”kestävän kehityksen” (ESG) -konsulttien mielestä tämä tarkoittaa, että Berkshire on hallinnnoltaan keskimääräistä huonompi tai jopa USA:n huonoin yhtiö. Minusta se osoittaa konsulteilta joko oman ajattelun tai ymmärtämisen puutetta.

Buffettin ajatus on minusta hyvin selkeä. Jotta hallituksen jäsen pystyy ottamaan asioihin kantaa, hänellä on oltava riittävä liiketoiminnallinen osaaminen. Jotta hän tekisi osakkaille parhaita päätöksiä, hänen on oltava (itselleen ja muille) rehellinen ja ymmärrettävä, että hän valvoo kaikkien osakkaiden etua. Ja jotta hän voisi tarvittaessa puolustaa näkemyksiään eroamiseen asti, hän ei voi olla taloudellisesti riippuvainen hallituspalkkioistaan (jonka varmistaa sekä alhainen palkkio että suuri omistus).

No, Buffettin voi olla helpompaa houkutella Bill Gatesin ja Susan Deckerin kaltaisia huippujohtajia hallitukseen ilman palkkioita, kuin useimpien suomalaisten yhtiöiden olisi. Mutta se ei tarkoita, etteikö samoja periaatteita voisi soveltaa muissakin yhtiöissä.

On syytä huomata, että Buffett ei puhu mitään naisten tai muiden keinotekoisesti keksittyjen ryhmien osuudesta hallituksessa. Hän yksinkertaisesti hakee tiettyä osaamis- ja omistajaprofiilia. Joissakin Euroopan maissa on ”naiskiintiöitä”, joka on ajatuksena minusta hassu – kuten jo totesin, sukupuoli ei määrittele osaamista, joten mikseivät vaikka kaikki hallituksen jäsenet voisi olla naisia (tai vastavuoroisesti miehiä)?

Tein noin 25 vuotta sitten edellisessä työssäni osakeanalyytikkona analyysin suomalaisten pörssiyhtiöiden hallituksista, jossa annoin pluspisteitä, jos jäsenillä oli 1) kokemusta pörssiyhtiön johtamisesta; 2) yhtiön toimialan osaamista; 3) riittävästi omilla rahoilla hankittuja yhtiön osakkeita; 4) riittävän vähän muita hallitustehtäviä; ja 5) kansainvälisissä yhtiöissä muu kuin Suomen kansalaisuus. Ja lisäksi siitä 6), että koko hallitus valitaan vuosittain; 7) yhtiöllä on vain yksi osakesarja; 8) hallintoneuvostoa ei ole; ja 9) toimitusjohtaja ei ole hallituksen puheenjohtaja.

Tulokset eivät olleet kaiken kaikkiaan kovin mairittelevia, mutta erot hyvien ja huonojen yhtiöiden välillä olivat selvät. Neljännesvuosisadassa asiaan on ruvettu kiinnittämään paljon enemmän huomoita, erityisesti viime vuosien ESG-buumin ansiosta, ja on mielenkiintoista nähdä, että monet silloiset kriteerini ovat muuttuneet valtavirran ajatteluksi. Valitettavasti eivät kaikki.

Etenkin omistamisen ja taloudellisen riippumattomuuden puolella suomalaisten pörssiyhtiöiden hallituksissa on vielä hyvin pitkä matka Berkshiren periaatteisiin. Myös integriteetissä ja osakasajattelussa on toivomisen varaa, kuten olemme nähneet niissä yhtiöissä, joissa pääomistajat ovat vaurastuttaneet itseään yhtiökumppaneidensa kustannuksella yhdistettäessä osakesarjoja siten, että ääniosakkeille maksetaan preemio. Muistini voi pettää, mutta en ole huomannut yhdenkään hallituksen jäsenen eronneen niissä yhtiöissä siitä huolimatta, että hallitus ei ole toiminut kaikkien osakkaiden edun mukaisesti, kuten sen pitäisi.

Tikkurilan hallituksen jäseniä en tunne, mutta pääomistaja on edustettuna, pörssiyhtiökokemus on edustettuna, kemianteollisuuden osaaminen on edustettuna ja tärkeimmän markkina-alueen (Ruotsin) kansalaiset ovat edustettuina. Suurin kysymys osaamisen osalta on ehkä kulutustavara- ja brändiosaaminen, joka tosin on uuden toimitusjohtajan leipälaji (kuten myös edellisen toimitusjohtajan).

Suurin puute löytyy omistamisen puolelta, kuten useimmissa pörssiyhtiöissä. Paitsi puheenjohtaja, kukaan Tikkurilan hallituksen jäsenistä ei omista yhtiön osakkeita yli 150.000 euron edestä (joka vastaisi vain viiden vuoden bruttopalkkioita). Suomessa yleisesti käytettävässä Arvopaperimarkkinayhdistyksen ”Hallintokoodissa” tämä omistamattomuus tosin nähdään hyvänä asiana, mitä en itse ymmärrä (eivätkä tulokset puhu sen puolesta, kuten yllä totesin).

Näkisin siis Tikkurilan hallituksen olevan vähintään suomalaisten pörssiyhtiöiden keskitasoa, tuntematta sen jäseniä. Mitään ainutlaatuisen hyvää en ole siitä löytänyt, kuten en useimmista muistakaan hallituksista. Tämä johtuu lähinnä siitä, että hallitusten työstä on kovin niukasti tietoa tarjolla.

Vastaan seuraavan kerran kysymyksiinne perjantaina 14. joulukuuta.

PhoebusBlogista

Hyvät Phoebuksen osuudenomistajat,

Vastaan näillä sivuilla sijoittajilta saamiini kysymyksiin (yleensä) perjantaisin. Yritän ryhmitellä kysymykset niin, että Phoebuksen kannalta mielestäni olennaisimpiin vastaan ensin. Näin keskustelun seuraaminen on toivottavasti helpompaa.

Muistakaa, että tyhmiä kysymyksiä ei ole. Hoidan teidän rahojanne, joten teillä on oikeus kysyä kaikesta, joka mieltänne askarruttaa. Toivon, että te myös käytätte tätä oikeuttanne. Arapaho-intiaanien sanoin: “If we wonder often, the gift of knowledge will come.”

Kysyä voitte sähköpostitse. En vastaa anonyymeihin kysymyksiin. Sen sijaan kysyjät säilyvät vastauksissani kaikki anonyymeinä. Siksi otan näihin viesteihin mukaan myös joitakin sellaisia kysymyksiä, joita kysyjä ei välttämättä ole tarkoittanut tähän blogiin.

Otan mielelläni vastaan kehitysehdotuksia.

Tässä blogissa esittämäni ajatukset eivät ole sijoitusneuvoja. Ensinnäkin siksi, että oikea neuvo riippuu jokaisen sijoittajan taloudellisesta tilanteesta. Toiseksi, en tässä syvenny käsittelemiini aiheisiin läheskään sillä tarkkuudella kuin varsinaisessa neuvonnassa pitää tehdä.

Asiakaskohtaiseen neuvontaan Seligson & Co:lla on varainhoidon palveluita, jotka ovat maksullisia ja edellyttävät erillistä sopimusta. Lisätietoja ja yhteyshenkilöt tästä.

Ystävällisin terveisin,

Anders Oldenburg, CFA
salkunhoitaja