Vko 45/24: Ikävintä, vaikeinta ja epävarmuus?
Mikä on työssäsi ikävintä tai vaikeinta? Tuleeko joskus sellainen olo, että et tiedä mitä pitäisi tehdä?
Jos työni olisi kovin ikävää, en sitä tekisi. Olen viihtynyt erittäin hyvin viimeiset 26,5 vuotta Seligsonilla, osakemarkkinoita seuratessa näkee yritystalouden melko harvinaisesta ”helikopteriperspektiivistä. Olen mielestäni aika hyvin onnistunut karsimaan sellaisia asioita pois, joita pidän hyödyttöminä. Toki joku muu joutuu ne silloin hoitamaan, mutta ehkä se ei hänen mielestään ole täysin turhaa?
Vaikeinta ehkä on, kun minulla on (joskus harvoin) selvä näkemys jonkin sijoituskohteen järjettömyydestä, mutta asiakkaat eivät halua minua kuunnella. Näitä tulee toki 35 vuoden ajalta mieleeni vain kolme (olen valitettavasti joka kerta ollut oikeassa).
Vaikeaa on tietenkin myös tietää mihin kannattaa sijoittaa, mutta se on sijoittajalle arkea. Itse asiassa useimmiten en tiedä mitä pitäisi tehdä. Mutta juuri siksi, että se on lähes mahdotonta, se ei tunnu vaikealta. Virheitä tulee väkisin, eikä niitä pidä pelätä. Kun en tiedä mitä pitäisi tehdä, ratkaisu on helppo: en tee mitään (yksinkertainen on tehokasta).
– – –
Oikeastaan ainoa ”ikävä” asia, joka tulee mieleeni, on ollut hallitustyö Seligsonilla. Se oli vähän pakollinen – ilman omistajien ääntä hallitus ei olisi toiminut. Mutta erityisesti vuosien 2008-09 finanssikriisin jälkeen, kun ESMA:lta ja FIVA:lta alkoi tulla uutta sääntelyä niin usein, että hallituksessa emme enää edes ehtineet puhua liiketoiminnasta, homma alkoi tuntua minusta aika turhalta ajankäytöltä.
Samaa kertoi entinen hallituksen puheenjohtajamme, ystäväni Micke Ingberg kesällä julkaisemassaan kirjassa ”Utanför men ändå innanför”. Suosittelen kirjaa, siinä on monia hyviä oivalluksia matkan varrelta.
Ikävästä hallitustyöstä pääsin eroon, kun myimme yhtiön LähiTapiolalle syksyllä 2020.
– – –
Vaikeista asioista ehkä hankalin minulle oli jo 1997-98, kun olin vielä Alfred Bergillä. Credit Suissen analyytikko oli saanut päähänsä, että ihmemargariini Benecolin liikevaihto nousisi yli miljardiin euroon erittäin korkealla tulosmarginaalilla, ehkä noin 5-7 vuoden päästä. Raision markkina-arvo nousi siksi vuoden 1995 noin 150 miljoonasta eurosta peräti kolmeen miljardiin euroon vuonna 1998.
Yritin kertoa asiakkaillemme, että siinä ei ole järkeä. Olin nähnyt, miten kauan Cultorilla (Suomen Sokerilla) kesti saada ksylitolinsa markkinoille 1970-80 luvuilla. Mutta Raision silloinen johto ei ollut moksiskaan, vaan lietsoi odotuksia yhä enemmän. Suomalaisena toki näin, että heillä ei ollut varsinaisesti ymmärrystä tuotteen potentiaalista, he olivat vain kovin imarreltuja kansainvälisestä huomiosta.
Tämä on (muistaakseni) ainoa osake, joka on koskaan tullut uniini. Olin niin ärsyyntynyt siitä, että moni asiakas tulee menettämään rahansa. Tapasin Credit Suissen salkunhoitajan Canary Wharfilla Lontoossa 1998 ja hän kysyi, mitä minulla on Raisiota vastaan? Kerroin, että ei mitään, mutta heidän ennusteensa ei tule toteutumaan. Sovimme, että se meistä, joka on väärässä tarjoaa toiselle kaljan.
Tänään Benecolin liikevaihto on reilut 100me ja liiketulos alle 15me. Raision markkina-arvo on 350me, siis -88% vähemmän kuin 26 vuotta sitten (kalja jäi luottotappiokseni, kun Credit Suissen salkunhoitajalta ei enää kuulunut mitään).
Ongelma tällaisessa ”toivotaan, toivotaan -sijoituksessa”, jonka pitäisi tuottaa vasta X vuoden päästä on, että sitä ei voi varmuudella todistaa vääräksi, ennen kuin on kulunut riittävästi aikaa. Jo sitä ennen voi toki nähdä, että odotukset eivät tule toteutumaan. Mutta enhän minäkään tiennyt kuin 98% todennäköisyydellä, että olin oikeassa. Silloin on vaikeaa rummuttaa rintakehää voiton merkiksi, ennen kuin kurssi alkaa laskea.
Toiset kaksi vastaavaa – Nordean Mermaid -luottoriskijohdannaiset 2006, joissa sijoittajat menettivät satoja miljoonia (mukaan lukien niihin sijoittaneet Nordean rahastot) ja Talvivaaran kaivosyhtiö, jossa sijoittajat menettivät pari miljardia euroa (kirjoitin siitä viikon 03/2011 blogissa), olivat minulle helpompia. Tiesin lähes varmuudella, että olin oikeassa. Jos asiakas ei halunnut minua kunnella, en voinut sille mitään. Kaikkia asiakkaita ei voi pelastaa itseltään.
Vaikeinta minulle siis on, kun asiakas minusta tekee jotain tyhmää. Hänen ei tarvitse sijoittaa Phoebukseen eikä muihin rahastoihimme. Haluan vain nähdä, että hän tekee jotain omalta kannaltaan fiksua.
– – –
Entä sitten ne epävarmuudet siitä, mitä pitäisi tehdä? Ne ovat joka sijoittajan arkea. Itse asiassa ne ovat markkinoiden toiminnan kannalta välttämättömiä, kun asiaa ajattelee vähän tarkemmin.
Jos jokin olisi varmaa, niin kaikkihan sen tekisivät. Mutta markkinoilla tarvitaan aina myös vastapuoli, joka on eri mieltä. Siksi hinta asettuu toimivilla markkinoilla aina juuri sille tasolle, jolla epävarmuus on mahdollisimman suuri. Se vain kuuluu sijoittajan elämään ja sen kanssa täytyy pystyä toimimaan.
Jokainen meistä voi tietenkin itse vaikuttaa siihen, kuinka paljon epävarmuutta haluamme sietää. Jos ei siedä mitään, rahat kannattaa pitää rahamarkkinarahastossa tai tilillä, jossa ainoa epävarmuus on koron määrä. Jos sijoittaa pidemmäksi aikaa kuin muutamaksi vuodeksi, se ei ehkä ole paras ratkaisu. Mutta se on jokaisen oma ratkaisu. Itselleen parhaan vaihtoehdon tunnusmerkki on ainakin, että se ei tule uniin kummittelemaan.
Vastaan seuraavan kerran kysymyksiinne perjantaina 22. marraskuuta.
PhoebusBlogista
Hyvät Phoebuksen osuudenomistajat,
Vastaan näillä sivuilla sijoittajilta saamiini kysymyksiin (yleensä) perjantaisin. Yritän ryhmitellä kysymykset niin, että Phoebuksen kannalta mielestäni olennaisimpiin vastaan ensin. Näin keskustelun seuraaminen on toivottavasti helpompaa.
Muistakaa, että tyhmiä kysymyksiä ei ole. Hoidan teidän rahojanne, joten teillä on oikeus kysyä kaikesta, joka mieltänne askarruttaa. Toivon, että te myös käytätte tätä oikeuttanne. Arapaho-intiaanien sanoin: “If we wonder often, the gift of knowledge will come.”
Kysyä voitte sähköpostitse. En vastaa anonyymeihin kysymyksiin. Sen sijaan kysyjät säilyvät vastauksissani kaikki anonyymeinä. Siksi otan näihin viesteihin mukaan myös joitakin sellaisia kysymyksiä, joita kysyjä ei välttämättä ole tarkoittanut tähän blogiin.
Otan mielelläni vastaan kehitysehdotuksia.
Tässä blogissa esittämäni ajatukset eivät ole sijoitusneuvoja. Ensinnäkin siksi, että oikea neuvo riippuu jokaisen sijoittajan taloudellisesta tilanteesta. Toiseksi, en tässä syvenny käsittelemiini aiheisiin läheskään sillä tarkkuudella kuin varsinaisessa neuvonnassa pitää tehdä.
Asiakaskohtaiseen neuvontaan Seligson & Co:lla on varainhoidon palveluita, jotka ovat maksullisia ja edellyttävät erillistä sopimusta. Lisätietoja ja yhteyshenkilöt tästä.
Ystävällisin terveisin,
Anders Oldenburg, CFA
salkunhoitaja