Vko 43/24: Rahaston tuotto (ja oppeja kyyhkyistä)
Olen ollut Phoebuksen omistajana vuodesta 2012 lähtien. Tällä hetkellä tuotto on ollut keskimäärin 10,5 % vuodessa, mikä on erinomaista. Kun katsotaan seuraavaa kymmentä vuotta eteenpäin, näetkö omistamiemme yritysten liiketoiminnan ja arvostustasojen olevan sellaisia, että 10 % vuosituotto olisi yhtä realistinen seuraavan kymmenen vuoden aikana kuin se oli reilu 10 vuotta sitten? Kiitokset viimeisestä 12 vuodesta omistuksiemme hoidosta. Pelkän rahaston tuoton lisäksi Phoebuksen sijoitusfilosofian seuraaminen on auttanut minua kehittymään huimasti sijoittajana.
Kiitos kivasta palautteesta! Juuri siihen me olemme koko Seligson & Co:n olemassa olon aikana pyrkineet – että osaisimme kouluttaa parempia sijoittajia. Aivan rippumatta siitä, ovatko he jo asiakkaitamme vai ei. Koska, jos siinä onnistumme, saamme kyllä ihan riittävästi asiakkaitakin, ilman mitään ”pakkomyyntiä”.
Vastauksena kysymykseesi, osakesijoittamisessa juuri mikään ei ole koskaan varmaa ja vaikka 10 vuotta voi tuntua pitkältä ajalta on se osakesijoittamisessa melko lyhyt. Siksi oikeaa vastausta ei ole. Olisin itse taipuvainen vastaamaan ”kyllä”, mutta se olisi vain arvailua.
Ainoa minkä tiedämme on se, että yhtiöt kasvavat keskimäärin talouden tahdissa, jonka lisäksi ne jakavat osinkoja, eikä riittävän pitkällä aikavälillä arvostuksen muutoksilla ole juurikaan merkitystä. Joten osakemarkkinat tulevat jatkossakin lähes varmasti tuottamaan hyvin, kunhan sijoittajan aikajänne on riittävän pitkä.
– – –
Mikä on riittävän pitkä aikajänne? Itse ajattelen asiaa siten, että se on se aikajänne, jolla arvostuksen suurillakaan muutoksilla ei ole enää juuri merkitystä. Esimerkki, joka on ehkä vähän teoreettinen kertoo ehkä parhaiten mitä tarkoitan:
Jos ajatusharjoituksen kannalta oletetaan, että talouden nimelliskasvu plus osinkotuotto – siis osakemarkkinoiden ”fundamentaalinen perustuotto” – olisi tuo 10 %, ja lisäksi oletetaan, että arvostus (esimerkiksi P/E-luku) voi satunnaisesti tuplaantua tai puoliintua, niin kuinka kauan meidän pitää sijoittaa, jotta tuotto olisi vaikka +/-1 % normaalista?
Kirjoitin osakkeiden ”perustuotosta” viikon 52/2006 blogissa – joka on minusta paras blogitekstini toistaiseksi – joten lue se ensin. Kun ymmärtää miksi osakkeet tuottavat, se auttaa ymmärtämään mikä osuus tuotosta on satunnaista ja mikä osuus ehkä ei ole.
Vastaus eli ”pitkä aikajänne” löytyy laskemalla, kuinka paljon tuplaantuminen vaikuttaa vuosituottoihin tietyllä aikavälillä (korkoa korolle). Huomaamme, että esimerkiksi 100 vuodessa sen vaikutus olisi vain 0,70 % ((2 ^ 0,01) – 1), joten jos olemme varmoja sekä 10 % ”perustuotosta” että siitä, että arvostus ei laske alle puoleen, niin voisimme olla varmoja saavamme ainakin 93 % ”perustuotosta” (siis 9,3 % vuodessa) siinä ajassa, vaikka ajoituksemme epäonnistuisi mahdollisimman pahasti.
Vastaavasti saisimme tässä esimerkissä 70 vuodessa varmuudella ainakin 90 % osakkeiden ”perustuotosta” ja 35 vuodessa 80 % markkinoiden heilunnasta huolimatta. Parissakymmenessä vuodessa 65 %, mutta 10 vuodessa vain 28 %.
”Pitkä aikaväli” on siis näin ajateltuna ainakin jossain 20-35 vuoden paikkeilla, riippuen kunkin meistä riskiensietohalusta ja -kyvystä.
– – –
Ovatko yllä käyttämäni oletukset realistisia? Minusta ne ovat. Kuten edellisessä katsauksessamme kerroin, Suomen osakemarkkina on 34 vuodessa tuottanut 10,4 % vuodessa, kaikista kriiseistä huolimatta. USA:n markkinoiden reaalituotto on reilussa sadassa vuodessa ollut noin 7 % vuodessa, jonka lisäksi inflaatio on tuonut noin 3 % nimellistuottoihin lisää.
Arvostukset eivät usein tuplaannu tai puolitu, mutta sitä tapahtuu. Yksittäisten osakkeiden osalta usein, koko markkinoiden osalta harvemmin. Oikein huonolla tuurilla on voinut ostaa huippuarvostuksiin ja myydä halpoihin arvostuksiin, jota esimerkkini kuvaa. Siitä huolimatta, jos vain aikajänne on ollut riittävän pitkä on tuotto ollut hyvä.
– – –
Vastaukseni oli ehkä vähän teoreettinen, mutta se toivottavasti auttaa ymmärtämään, miksi minusta on tärkeää erottaa osakemarkkinoiden arvon luonti (”perustuotto”) niiden satunnaisesta heilunnasta. Heiluntaa emme voi ennustaa – se johtuu vain ihmisten pelon ja toivon kulloisestakin suhteesta (akateemikot kutsuvat sitä ”riskipreemioksi”) – mutta arvon luontiin voinemme jatkossakin luottaa, jos markkinatalous säilyy.
Siksi olen valmis ennustamaan, että seuraavan noin 35 vuoden aikana osakkeet tulevat edelleen tuottamaan lähes kaikkia muita sijoituskohteita paremmin, kunhan vain salkku on riittävän hajautettu (maantieteellisesti, toimialakohtaisesti ja satoihin yhtiöihin). Mutta mitä kymmenessä vuodessa tapahtuu, minulla ei valitettavasti ole harmainta hajua. Se on liian lyhyt aika ennustettavaksi.
Vertasin Phoebuksen vuosittaista tuottoa 5:n ja 10:n vuoden jaksolla MSCI ACWI maailmaindeksiin. Rahastomme on pärjännyt hienosti! Seligson on aina suositellut indeksirahastoja aktiivisten rahastojen sijaan. Phoebus kulkee vastavirtaan. Mitä tästä voi oppia sijoitusmielessä?
Voimme onnitella itsemme siitä, että meillä on ollut hyvä tuuri! Noin lyhyillä jaksoilla rahaston tuottoa ei voi tilastollisesti mitenkään erottaa osaamiseen ja tuuriin, vaikka moni rahastoluokittaja toki kertoo sen tekevänsä. Mutta se on vähän samaa, kuin arvelisi lottonumeroita. Tilastollisesti se on mahdotonta.
Miksi sitten on rahastoluokittajia? Akateemikot ovat jo kauan osoittaneet, että kyyhkyt osaavat ihmisiä fiksummin käsitellä satunnaislukuja. Jos kyyhkyt päättäisivät, niin lottopelejä ei kai olisi (eikä ehkä aktiivisia rahastoja)? Mutta vain siksi, että satunnaisuuden käsittely ei ole ihmisgeeneihimme ohjelmoitu ei se tarkoita, että emme voisi sitä oppia, jos mietimme sitä vähän tarkemmin.
Sijoittamisessa on minusta oleellista ymmärtää, että indeksi on keskiarvo siitä, mitä saamme kaikki yhteensä ennen kuluja ja että jokaisella sijoittajalla on kuluja. Suorissa sijoituksissa mm. osake- ja valuuttaspredejä ja välityspalkkioita, rahastoissa lisäksi hallinnointi- ja muut palkkiot.
Selvää on siksi, että keskimäärin sijoittajat eivät pääse edes markkinatuottoon. Tämän voi itse asiassa miettiä myös niin, että vähentää kunkin vuoden maailman markkinoiden dollarimääräisestä tuotosta maailman kaikkien osakevälittäjien ja rahastoyhtiöiden liikevaihdon (joka on satoja miljardeja) – eikö niin? Kaikki se on asiakkaiden tuotoista pois.
Olen siis joko ollut onnekas tai oikeassa. Mutta niin lyhyellä aikavälillä kuin Phoebuksen vain 23 vuoden historian aikana emme tilastollisesti voi siitä vetää johtopäätöksiä. Kun itse katson milloin olemme Phoebuksen historiassa olleet onnekkaita – joka on melko harvoin – nojaisin kuitenkin ennemmin sattuman kuin osaamisen suuntaan.
Siksi indeksisijoittaminen (oikein tehtynä – siis ilman treidaamista indeksien välillä) on ehdottamasti fiksu ratkaisu. Ja siksi Seligsonilla puhumme niin usein siitä.
– – –
Phoebuksen tuottoa ei minusta pidä vertailla maailmanindeksiin, vaan rahaston omaan vertailuindeksiin (siksi olen sen vertailuindeksin kehittänyt).
Rahaston alusta laskien Phoebus on tuottanut +10,8 % vuodessa ja vertailuindeksimme +9,2 %. Lisäksi pitää huomata, että Phoebuksen kulut ovat olleet noin 1 % vuodessa, mutta indeksissä ei ole kuluja. Ennen kuluja Phoebus on siis tuottanut noin 2,6% vuodessa enemmän kuin vertailuindeksi.
Vertailuindeksimme komponenteista Helsingin pörssi on tänä aikana tuottanut +9,6 % vuodessa ja maailmanindeksi euroissa osinkoineen +7,1 % vuodessa. Vuosittain rebalansoituina 60/40 painoon siis tuo +9,2 %.
Kymmenessä vuodessa Phoebus on tuottanut +10,5 % vuodessa ja vertailuindeksi +9,7 % (Suomi +9,0 % ja maailma +10,8 %). Viidessä vuodessa Phoebus on tuottanut +10,8 % vuodessa ja vertailuindeksi +9,3 % (Suomi +7,4 % ja maailma +11,8 %).
Se, että Phoebuksen absoluuttinen tuotto on juuri näillä jaksoille ollut näinkin tasainen ja ylituotto niinkin jatkuva ei valitettavasti kerro tulevaisuudesta yhtään mitään. Meillä on rahaston omistajina ollut hyvä tuuri – muuta siitä ei voi päätellä.
Hyvä niin, mutta rahaston vajaan prosentin palkkio on rasite, joka pitää huomioida. Kuten myös, että Phoebus ei ole kovin hajautettu. Siksi pidän itsekin indeksirahastoja kaikkein fiksuimpana tapana sijoittaa, vaikka omat rahani ovatkin Phoebuksessa. Mutta vain, koska minä olen rahaston salkunhoitaja – jos en uskoisi itseeni, niin kuka minuun uskoisi?
Vastaan seuraavan kerran kysymyksiinne perjantaina 8. marraskuuta.
PhoebusBlogista
Hyvät Phoebuksen osuudenomistajat,
Vastaan näillä sivuilla sijoittajilta saamiini kysymyksiin (yleensä) perjantaisin. Yritän ryhmitellä kysymykset niin, että Phoebuksen kannalta mielestäni olennaisimpiin vastaan ensin. Näin keskustelun seuraaminen on toivottavasti helpompaa.
Muistakaa, että tyhmiä kysymyksiä ei ole. Hoidan teidän rahojanne, joten teillä on oikeus kysyä kaikesta, joka mieltänne askarruttaa. Toivon, että te myös käytätte tätä oikeuttanne. Arapaho-intiaanien sanoin: “If we wonder often, the gift of knowledge will come.”
Kysyä voitte sähköpostitse. En vastaa anonyymeihin kysymyksiin. Sen sijaan kysyjät säilyvät vastauksissani kaikki anonyymeinä. Siksi otan näihin viesteihin mukaan myös joitakin sellaisia kysymyksiä, joita kysyjä ei välttämättä ole tarkoittanut tähän blogiin.
Otan mielelläni vastaan kehitysehdotuksia.
Tässä blogissa esittämäni ajatukset eivät ole sijoitusneuvoja. Ensinnäkin siksi, että oikea neuvo riippuu jokaisen sijoittajan taloudellisesta tilanteesta. Toiseksi, en tässä syvenny käsittelemiini aiheisiin läheskään sillä tarkkuudella kuin varsinaisessa neuvonnassa pitää tehdä.
Asiakaskohtaiseen neuvontaan Seligson & Co:lla on varainhoidon palveluita, jotka ovat maksullisia ja edellyttävät erillistä sopimusta. Lisätietoja ja yhteyshenkilöt tästä.
Ystävällisin terveisin,
Anders Oldenburg, CFA
salkunhoitaja