Vko 41/24: Investointipankit/pankkikriisit
Berkshire Hathaway sijoitti isosti Goldman Sachsiin vuonna 2008. Olisiko Goldman Sachs hyvä hankinta myös Phoebukselle? Nähdäkseni GS on osoittanut toistuvasti kykenevänsä valitsemaan pätevää henkilöstöä ja johtoa sekä pystyvänsä toimimaan voitollisesti myös vaikeissa markkinatilanteissa. Näetkö ongelmana sen, että se on pörssinoteerattu? Tai sen, että GS on laajentanut toimintaansa investointipankista myös liikepankiksi?
Olet aivan oikeassa siinä, että jos joku herättäisi minut keskellä yötä ja minun pitäisi sanoa, mikä on maailman paras investointipankki, niin vastaisin Goldman Sachs.
En ole kuitenkaan yhtiötä tarkemmin katsonut, koska en ole erityisen innoissani investointipankeista sijoituskohteina. Se johtuu lähinnä siitä, että vaikka transaktiobisneksissä voi tehdä paljon rahaa, niissä ei voi yleensä juuri luoda arvoa. Edellinen diilihän meni jo eilen, eikä sille enää voi laskea mitään arvostuskertoimia.
Pääoma on ihmisissä ja koko yhtiön arvo kävelee kotiin joka ilta – tai ehkä joka aamuyö, jos puhutaan investointipankeista. Liiketoiminnan logiikka on vähän sama kuin vaikka mainostoimistoissa. Parhaat ovat erittäin hyviä ja kannattavia, koska yksittäiset transaktiot ovat kannattavia. Mutta vain niin kauan kuin henkilöstö pysyy uskollisena. Muuten asiakkaat seuraavat henkilöstöä, eivätkä jää yhtiöön.
Asia on eri, jos toiminta ei ole pelkkää transaktiobisnestä (kuten osakevälitystä, markkinatakausta, yrityskauppojen neuvontaa, emissioiden järjestämistä jne.), vaan sisältää aimo annoksen myös luottamusbisnestä (kuten varainhoitoa). Mutta investointipankit, kuten Goldman Sachs ovat minusta siinä kovin surkeita. Ne ovat markkinointi- ja transaktioyhtiöitä, eivätkä varainhoitajia, kuten Vanguard-rahastoyhtiön edesmennyt perustaja John Bogle olisi ehkä sanonut.
Transaktiopankit tekevät usein myös suuria kupruja kriiseissä. Siksi Berkshire Hathaway pääsi sijoittamaan Goldman Sachsiin erittäin edullisin ehdoin 2008 (USD 5 mrd sijoitus etuosakkeisiin 10% korolla ja optio ostaa USD 5 mrd lisää kantaosakkeita kriisin aiheuttamaan pohjahintaan 115 dollaria osakkeelta).
Kun GS oli pörssilistattu, se pystyi seuraavana päivänä hakemaan vielä USD 5,75 mrd lisää markkinoilta. Muuten se olisi todennäköisesti 2008 kuollut, joten listautumisessa en sinällään näe mitään vikaa. Liikepankeiksi investointipankeista kaikki taisivat ilmoittautua 2008, jotta olisi mahdollista saada valtion tukea.
Vaikka olet minusta aivan oikeassa siinä, että GS on hyvin kauan onnistunut houkuttelemaan parhaita osaajia ja vaikka ihannoin pankkia suuresti ehkä maailman parhaana investointipankkina, en siis aio siihen sijoittaa.
Edellinen finanssikriisi oli järisyttävä. Siitä on kuitenkin toivuttu. Tällaiset kriisit kuulunevat osaksi finanssijärjestelmän luonnetta. Kriisin yhteydessä oli puhetta siitä, että koko pankkijärjestelmää uhkasi luhistua. Pitkäaikaisena sijoittajana tämä mahdollisuus on alkanut vähän hirvittämään. Onkohan pankkijärjestelmän totaali luhistuminen nykymaailmassa mahdollinen? Onko keinoja estää sellainen? Mitkä voisivat olla tällaisen luhistumisen vaikutukset sijoittajalle? Ajatus, että vuosikymmenien saatossa vaivalla kerrytetty sijoitusomaisuus voisi kertaheitolla nollautua, on aika karmiva. Pankkijärjestelmän luhistuessa omistusten hajautus eri omaisuuslajeihin ei taida sekään paljon auttaa?
En menettäisi asiasta yöuniani. Pankkijärjestelmä on tavallaan ”talouden verenkierto”, jota ilman nykymuotoista taloutta ei olisi, eikä nykymuotoista yhteiskuntaa, vaan palaisimme vaihdantatalouteen.
Silloin menetetyillä sijoituksillamme ei olisi mitään väliä, ainoastaan konkreettisella osaamisellamme. Osaako kalastaa, metsästää tai viljellä, vai pitääkö ruoka ansaita vaikka rakentamalla muille majoja, lääkitsemällä heitä tai hoitamalla vanhuksia tai lapsia ruokapalkkaa vastaan? ”Rikkain” olisi hän, joka osaa eniten ja on ahkerin.
Näin äärimmäistä lopputulosta et tietenkään hakenut. Minusta vain on loogisen ajattelun kannalta hyödyllistä viedä ajatukset äärimmilleen, koska siitä oppii usein paljon. Kuten esimerkissäni opimme pankkijärjestelmän tärkeydestä. Siksi olen täysin vakuuttunut siitä, että täydellistä luhistumista tullaan estämään ”maailman loppuun asti”.
– – –
Jos palataan nykymaailmaan, niin olet aivan oikeassa siinä, että finanssikriisejä on aina ollut ja niitä tulee oletettavasti jatkossakin olemaan. Mutta markkinataloudessa, aivan kuten luonnossa, on ihan terve ilmiö, että vain vahvimmat selviävät ja heikoimmat kuolevat pois. Sen osoitti jo Charles Darwin 165 vuotta sitten.
Vuosien 2007-2008 finanssikriisissä näitä elinkelvottomia olivat USA:ssa esimerkiksi Bear Sterns, Fannie Mae, Freddie Mac, Merrill Lynch, Lehman Brothers, Washington Mutual, Goldman Sachs ja Wachovia. Euroopassa esimerkiksi ABN Amro, Fortis ja Dexia Benelux-maissa, kaikki Islannin pankit, RBS, HBOS ja Lloyds TSB Englannissa, UBS Sveitsissä ja Anglo Irish Irlannissa.
Suuri osa pankeista kuitenkin pelastettiin, joko omistajien, uusien sijoittajien tai viime kädessä valtion toimesta. Tärkeintä ehkä oli, että USA:n valtio hoiti suuret kiinnitysluottopankit (Fannie Mae ja Freddie Mac), jotka toki jo ennen kriisiä olivat oikeasti valtiollisia, vaikka nimellisesti yksityisiä, kuten suomalaiset eläkeyhtiöt. Bear Sterns ja Washington Mutual pakkonaitettiin JP Morganille, Wachovia pakkonaitettiin Wells Fargolle, Merrill Lynch pakkonaitettiin Bank of Americalle. Goldman Sachsin pelasti Berkshire Hathaway ymmärtääkseni ilman valtion painostusta.
Euroopassa ABN Amro pakkonaitettiin Fortisille, jonka Belgian valtio myöhemmin pelasti ja muut valtiot pelastivat muut pankit.
Pohjoismaissa kaikki muut paitsi Handelsbanken, Aktia ja Grönlandsbanken tarvitsivat lisää rahaa omistajiltaan. Vuosien 1990-1992 pankkikriisissä taas Handelsbanken oli ainoa pohjoismainen pankki, joka ei tarvinnut valtion tukea.
Suomessakin tehtiin 1990-luvun kriisissä samoin: Sosiaalidemokraattien STS-pankki pakkonaitettiin Kansallis-Osake-Pankille, joka pakkonaitettiin Yhdyspankille. Säästöpankkien keskuspankki SKOP meni toki konkurssiin, mutta sillä ei ollut yleisön pankkitoimintaa. Muista säästöpankeista suuri osa pakkonaitettiin Meritalle, joka oli KOP:n ja Yhdyspankin uuden härvelin silloinen nimi.
– – –
Kuten huomaat, en näe suurempaa syytä olla pankkijärjestelmästä huolissani. Valtio pitää kyllä siitä viime kädessä aina huolen, jos se on tarpeen. Byrokraatit eivät osaa kalastaa.
Pankkeihin sijoittava ei voi olla yhtä varma. Ensin kriisissä osakkeiden ja pääomalainojen arvo nollautuu, sitten pankkien tavallisten obligaatioiden ja viime kädessä ehkä suurten talletustenkin arvo voi vähentyä, joskin sitä pyritään yleensä välttämään.
Sen sijaan esimerkiksi arvo-osuustilit ja rahasto-osuuksien tilit ovat turvassa, niin kauan kuin maailma suunnilleen toimii (siis kunhan joku ylläpitää ne). Ja koska en näe pankkijärjestelmän kuolemaa realistisena en myöskään näe, että niissä olisi käytännössä suurempia riskejä.
Mutta kalastustaitojen oppiminen kannatta joka tapauksessa aina!
Vastaan seuraavan kerran kysymyksiinne perjantaina 25. lokakuuta.
PhoebusBlogista
Hyvät Phoebuksen osuudenomistajat,
Vastaan näillä sivuilla sijoittajilta saamiini kysymyksiin (yleensä) perjantaisin. Yritän ryhmitellä kysymykset niin, että Phoebuksen kannalta mielestäni olennaisimpiin vastaan ensin. Näin keskustelun seuraaminen on toivottavasti helpompaa.
Muistakaa, että tyhmiä kysymyksiä ei ole. Hoidan teidän rahojanne, joten teillä on oikeus kysyä kaikesta, joka mieltänne askarruttaa. Toivon, että te myös käytätte tätä oikeuttanne. Arapaho-intiaanien sanoin: “If we wonder often, the gift of knowledge will come.”
Kysyä voitte sähköpostitse. En vastaa anonyymeihin kysymyksiin. Sen sijaan kysyjät säilyvät vastauksissani kaikki anonyymeinä. Siksi otan näihin viesteihin mukaan myös joitakin sellaisia kysymyksiä, joita kysyjä ei välttämättä ole tarkoittanut tähän blogiin.
Otan mielelläni vastaan kehitysehdotuksia.
Tässä blogissa esittämäni ajatukset eivät ole sijoitusneuvoja. Ensinnäkin siksi, että oikea neuvo riippuu jokaisen sijoittajan taloudellisesta tilanteesta. Toiseksi, en tässä syvenny käsittelemiini aiheisiin läheskään sillä tarkkuudella kuin varsinaisessa neuvonnassa pitää tehdä.
Asiakaskohtaiseen neuvontaan Seligson & Co:lla on varainhoidon palveluita, jotka ovat maksullisia ja edellyttävät erillistä sopimusta. Lisätietoja ja yhteyshenkilöt tästä.
Ystävällisin terveisin,
Anders Oldenburg, CFA
salkunhoitaja