Vko 37/21: Blogi/pörssiyhtiöt
Salkunhoitajalta: Kommentit blogista
Sain viime blogin kommenttipyyntööni yli 30 vastausta, yli 20 kysymystä ja lukuisia kehitysehdotuksia. Paljon kiitoksia niistä!
Ehdottomasti yleisin vastaus oli, että ”älä nyt lopeta blogia”. Pahoittelen, jos annoin sellaisen kuvan. Missään nimessä en aio palvella asiakkaita sähköisesti aiempaa vähemmän. Tarkoitukseni oli vain selvittää, miten sen tehokkaimmin teen.
Ja vastaus oli selvä. Yli 90% vastaajista piti blogia nykymuodossaan tehokkaimpana vaihtoehtona, joten suurille muutoksille ei ole tarvetta.
Joku kaipasi hieman enemmän videoita tai podcasteja, joku halusi helpommin löytää blogin (kun taas joku toinen kehui sitä helposti löydettäväksi) ja muutama halusi tietää, miten minulta voi kysyä (sähköpostitse voi). Laitetaan mietintään mitä voimme näiden eteen tehdä, mutta juuri nyt kehitysresurssimme ovat täyskäytössä johtuen siitä, että LähiTapiolan rahastojen hoito siirtyy meille loppuvuodesta.
Erityinen kiitos kaikille kysyjille! Minulla on nyt tilauskanta aika täynnä loppuvuoden blogeihin, mutta aina toki saa ja pitää kysyä rahaston hoidosta, kun jotain tulee mieleen.
Katselin lehdestä pörssilistoja ja pienimpien yhtiöiden liikevaihto näytti olevan noin 20me. Pienyhtiöitä kai pitäisi olla enemmän kuin isoja – eivätkö ne ole pörssissä? Onko olemassa markkinapaikkaa sellaisille yhtiöille, jotka eivät ole pörssissä?
Olet aivan oikeassa, että pienyhtiöitä on eniten ja valtaosa niistä ei ole pörssissä. Aiemmin oli markkinapaikka listaamattomille yrityksille, mutta se menetti toimilupansa. Oletettavasti sellainen jossain vaiheessa taas käynnistyy, mutta pörssilistaus tuo sijoittajalle hieman lisää varmuutta, joten suosisin listattuja yhtiöitä.
Kysymys on hyvin moniulotteinen. Jakaisin sen kolmeen osaan seuraavasti:
- Mikä on Suomen osakeyhtiöiden jakauma liikevaihdon mukaan?
- Miksi yhtiö on tai ei ole pörssissä?
- Pitäisikö sijoittajan katsoa myös yhtiöitä, jotka eivät ole pörssissä?
– – –
Ensimmäiseen kysymykseen valtion Tilastokeskuksella on – kuten yleensä – tarjota hyvinkin tarkka vastaus.
Suomessa oli vuonna 2019 yhteensä 369 940 yritystä. Niistä 65% oli henkilöyhtiöitä, joiden liikevaihto oli alle 100te. Lisäksi 30% oli ehkä muutaman hengen yhtiöitä, joiden liikevaihto oli välillä 100te – 2me. Sellaiset eivät tietenkään ole sijoittajalle kovin kiinnostavia (jos ei halua itse ryhtyä töihin yrityksessä).
Kohtuullisen kokoisia pienyhtiöitä, joiden liikevaihto oli 2me – 10me oli noin 3% yrityksistä. Joten vain reilu prosentti yrityksistä (tarkalleen 4302 yhtiötä) oli sitä kokoluokkaa (> 10me), että pörssilistaus voisi olla realistinen ja joihin ulkopuolinen voisi ehkä sijoittaa.
Näistäkin valtaosa oli aika pieniä. Liikevaihdoltaan alle 40me edusti 72% suuremmista yhtiöistä, 40me – 200me 22% suuremmista yrityksistä ja yli 200me vain 6% suuremmista yrityksistä, siis vain 0,07% kaikista Suomen yrityksistä.
Olet siis täysin oikeassa siinä, että pienyhtiöitä on lukumääräisesti todella paljon enemmän kuin suuria yrityksiä.
– – –
Helsingin pörssissä on tällä hetkellä listattu 169 yhtiötä (32 suurta, 47 keskisuurta, 55 pientä ja 35 vielä pienempää First North –listalla). Kun käytännössä sekä suurten että keskisuurten yhtiöiden liikevaihto ylittää 200me, niin noin kolmasosa Suomen suurimmista yhtiöistä on siis pörssissä, mutta pienemmistä yhtiöistä paljon vähemmän.
Mikä saa yhtiön päättämään onko se pörssissä vai ei?
Ensimmäinen kysymys on varmaankin listautumisen kustannus. Listautuessa yhtiön pitää laatia liuta tilintarkastettuja dokumentteja ja hankkia riittävä määrä omistajia, joka maksanee yleensä satojatuhansia euroja. Vuosittain pitää noudattaa sekä pörssin että Finansivalvonnan sääntelyä tiedonannosta, sisäpiiriläisten kaupoista, suurimpien omistajien kaupoista yms. Ja sijoittajiakin pitää jonkun palvella, jonka lisäksi osakerekisterikään ei ole ilmainen. En ole nähnyt tarkkaa lukua listautumisen vuosikuluista, mutta puhutaan varmasti yli 100te summista.
Suurimmissa yhtiöissä paljon enemmästäkin. Esimerkiksi Fortumilla on peräti neljä sijoittajasuhdeihmistä! Fortum nyt ei tosin ehkä muutenkaan ole mikään kustannustehokkuuden mallikuva.
Useimmat yhtiöt ovat varmaankin pörssissä siksi, että omistajajoukko on aikojen saatossa laajentunut niin paljon, että osakkeille pitää järjestää julkista kaupankäyntiä.
Hieman filosofinen kysymys on, mitä yhtiö pörssilistautumisella muuta saa kuin kauppapaikan? Perinteisesti pörssin rooli on nähty pääoman allokoijana, eli parhaat yhtiöt pystyvät sitä kautta hankkimaan oman pääoman rahoitusta kasvun vauhdittamiseksi. Mutta kaikki eivät suinkaan sitä tarvitse.
Kun katsomme Suomen parhaita yrityksiä, aika moni on itse asiassa pysynyt pois pörssistä. Parhaista tulee nopeasti mieleen Paulig, Fazer, KWH ja Planmeca, jotka ovat kaikki perheyrityksiä, eikä mikään niistä ole pörssissä. Niiden tulorahoitus on vuosikymmeniä riittänyt oikein hyvin rahoittamaan kasvua, eikä perhe halua silmäteränsä joutuvan ulkopuolisten sijoittajien armolle. Sen ymmärrän oikein hyvin.
Eikä se ole vain suomalainen ilmiö. Sijoittaisin mielelläni esimerkiksi saksalaiseen moottorisahoja, raivaussahoja ja ruohonleikkureita valmistavaan Stihliin, mutta en voi, koska yhtiö ei ole pörssissä, vaan perheen omistama. Ruotsalainen Husqvarna on pörssissä, mutta Stihl on nähdäkseni kertaluokkaa parempi yhtiö.
Samaa ajatusta kääntäen pörssissä on aika paljon yhtiöitä, jotka eivät sinne ehkä kuuluisi. Usein niitä ovat tuoneet markkinoille pääomasijoittajat, joiden ajatus on suunnilleen ollut, että ”kerätään riittävä nippu yhtiöitä (joilla ei ehkä ole mitään tekemistä toistensa kanssa), keksitään kiva tarina ja myydään ne kallimmalla pörssiin”. Sanomattakin on selvää, että näistä yhtiöistä ei ole tullut menestystarinoita.
Viime aikojen suuri ilmiö erityisesti USA:ssa on ollut ns. SPAC –yhtiöt (Special Purpose Acquisition Companies). Ne listautuvat tyhjänä kuorena kassan kanssa ja niiden ainoa tehtävä on löytää jokin yhtiö, jonka voivat tuoda keittiön kautta pörssiin fuusioitumalla siihen. En ole aivan ymmärtänyt miksi tämä toiminta on laillista?
Pörssilistautumisissa vaaditaan yhtiöltä hyvin kattava listautumisesite, jossa eritellään listautuvan yhtiön strategia, liiketoiminnan riskit ja tilintarkastetut taseet muutamalta viime vuodelta. SPAC –listutumisen kautta ei vaadita mitään. Joten se on käytännössä minusta lähinnä tapa kiertää pörssin ja Finanssivalvonnan sääntöjä. Miksi sääntöjen kiertämisen pitäisi olla sallittua?
Joten pörssissä olo sinänsä ei suinkaan takaa sijoittajalle, että yhtiö olisi laadukas. Mutta pörssien ja valvojien sääntely antaa kuitenkin jonkinlaista turvaa suhteessa yhtiöihin, jotka eivät ole listattuja minnekään.
– – –
Entä kaikki ne muut yhtiöt – voiko niillä käydä kauppaa?
Lähtökohtaisesti ei, koska yksityinen yhtiö on nimenomaan yksityinen. Joissain harvoissa tapauksissa ehkä voi, vaikka yhtiö ei ole pörssissä. Viime kesään saakka Privanet Securities piti yllä listaamattomien osakkeiden markkinapaikkaa, mutta se menetti toimilupansa heinäkuussa lukuisten väärinkäytösten vuoksi.
Myöskään Privanetin markkinapaikalla ei ollut kovin paljon toimintaa, vaan välitys keskittyi muutamaan osakkeeseen. Olettaisin, että nuo yhtiöt joko listautuvat pörssiin (kuten entinen Viria, nykyinen Loihde on jo ilmoittanut tekevänsä), tai syntyy jossain vaiheessa uusi listaamattomia vaihtoehtoja tarjoava markkinapaikka.
Mutta pääsääntöisesti en näe syytä, miksi sijoittajan pitäisi kiinnostua listaamattomista yhtiöistä. Jos yhtiö on riittävän hyvä, se voi listautua pörssin First North –listalle. Jos se ei sinne kelpaa, siitä tuskin on sijoituskohteeksikaan.
Tämän sanottuani, säännöstä on toki poikkeuksia. Phoebus on kohta 20 vuoden historiansa aikana omistanut yhden listaamattoman yhtiön osakkeita. Se oli jätehuoltoyhtiö Ekokem (jota ostin juuri Privanetin kautta), jonka Fortum sittemmin osti. Myin valitettavasti osakkeemme jo sitä ennen, koska toimitusjohtajan vaihdos ei ollut mieleeni. Mutta sijoitus oli meille erittäin kannattava, joskin vähän erikoinen.
Ja olen toki itsekin syyllistynyt poikkeuksiin. Minulla on vähän ruotsalaisen Investment AB Spiltanin osakkeita, vähän Mikkelin puhelinosuuskunta MPY:n osuuksia ja minulla oli kymmenisen vuotta sitten pieni omistus Mallaskosken panimossa. Ne ovat kehittyneet hyvin eri tavoin. Spiltan on 17 vuodessa yli 50-kertaistunut (vaikka yhtiö ei käytä velkavipua), MPY on 16 vuodessa osuuskorkoineenkin edelleen vähän miinuksella ja Mallaskoski meni arvottomaksi, eli sijoituksesta hävisi kaksi kolmasosaa, vaikka huomioi myyntitappion verohyödyn.
Pienille yhtiöille onkin leimallista, että menestyksen hajonta on hyvin iso. Jotkut onnistuvat loistavasti, useimmat eivät ole hyviä sijoituksia. Siksi suosittelisin lähes kaikille sijoittajille, että pysyvät mieluummin pörssissä, eivätkä siinäkään sijoita ainakaan pelkästään pörssin pienimpiin yhtiöihin.
Spiltan tulee muuttumaan listatuksi, kun lokakuun lopussa aloittaa uusi NGM PepMarket –lista Tukholmassa (jolla käydään kauppaa kerran viikossa). Kun olen aiemmin monesti kertonut, että teen kaikki listatut osakesijoitukseni vain Phoebuksen kautta, niin se ei enää lokakuun lopusta alkaen siis pidä paikkaansa. Mutta se ei johdu siitä, että en luottaisi Phobukseen vaan ainoastaan siitä, että Spiltan listautuu.
Vastaan seuraavan kerran kysymyksiinne perjantaina 8. lokakuuta.
PhoebusBlogista
Hyvät Phoebuksen osuudenomistajat,
Vastaan näillä sivuilla sijoittajilta saamiini kysymyksiin (yleensä) perjantaisin. Yritän ryhmitellä kysymykset niin, että Phoebuksen kannalta mielestäni olennaisimpiin vastaan ensin. Näin keskustelun seuraaminen on toivottavasti helpompaa.
Muistakaa, että tyhmiä kysymyksiä ei ole. Hoidan teidän rahojanne, joten teillä on oikeus kysyä kaikesta, joka mieltänne askarruttaa. Toivon, että te myös käytätte tätä oikeuttanne. Arapaho-intiaanien sanoin: “If we wonder often, the gift of knowledge will come.”
Kysyä voitte sähköpostitse. En vastaa anonyymeihin kysymyksiin. Sen sijaan kysyjät säilyvät vastauksissani kaikki anonyymeinä. Siksi otan näihin viesteihin mukaan myös joitakin sellaisia kysymyksiä, joita kysyjä ei välttämättä ole tarkoittanut tähän blogiin.
Otan mielelläni vastaan kehitysehdotuksia.
Tässä blogissa esittämäni ajatukset eivät ole sijoitusneuvoja. Ensinnäkin siksi, että oikea neuvo riippuu jokaisen sijoittajan taloudellisesta tilanteesta. Toiseksi, en tässä syvenny käsittelemiini aiheisiin läheskään sillä tarkkuudella kuin varsinaisessa neuvonnassa pitää tehdä.
Asiakaskohtaiseen neuvontaan Seligson & Co:lla on varainhoidon palveluita, jotka ovat maksullisia ja edellyttävät erillistä sopimusta. Lisätietoja ja yhteyshenkilöt tästä.
Ystävällisin terveisin,
Anders Oldenburg, CFA
salkunhoitaja