Vko 37/20: Megatrendit/Vaisala

1. Uskotko, että erilaiset ”megatrendit” (esim. ilmastonmuutos; väestön ikääntyminen; digitalisoituminen) muuttavat sijoitusfilosofiaasi ja siten Phoebuksen sisältöä lähitulevaisuudessa vai onko näillä itse asiassa mitään merkitystä?

Sijoitusfilosofiaani mikään ei muuta. Siis sitä, että osake on osuus yrityksestä, joten osaketta ostaessaan pitää ajatella samoin kuin, jos ostaisi koko yhtiön; laatu on siten hintaa tärkeämpi. Ja aivan kuten kokonaista yhtiötä ostettaessa, osakkeen ostossa tavoitteen pitäisi olla omistaa se kymmeniä vuosia. Oleellisinta on siis löytää yhtiöitä, jotka voivat olla kilpailijoitaan kannattavampia pitkälle tulevaisuuteen.

Myöskään sijoitusstrategiaani (siis siihen, kuinka toteutan sijoitusfilosofiaani) megatrendit eivät juuri vaikuta. Sivusin aihetta reilut 12 vuotta sitten viikon 08/08 blogissa. Kerroin silloin, että megatrendien perusteella sijoittaminen voi olla vaarallista lompakolle. Näin siksi, että trendien läpimurto kestää usein odotettua kauemmin ja niistä hyötyvät usein aivan eri yhtiöt kuin aluksi luullaan. Lisäksi hyvin monet pörssikuplat johtuvat megatrendeihin perustuvasta ylioptimismista, joten riskien hallinnassa on syytä olla poikkeuksellisen tarkka, jos trendien perusteella haluaa sijoittaa.

Trendejä on toki kiinnostavaa miettiä ja seurata. Mutta pitää muistaa, että niin tekevät myös yhtiöiden johto, hallitus ja omistajat. Jos sinä ja minä näemme jonkin trendin, miksi alansa johtava yhtiö ei sitä näkisi? Usein uutisointi jotenkin olettaa, että yhtiöt eivät pystyisi muuttumaan maailman muuttuessa. Silti pörssissä on useita yli 100 vuoden ikäisiä yhtiöitä, eivätkä ne suinkaan enää rahtaa tuotteitaan asiakkaille hevoskärryillä tai tee kirjanpitoaan mustekynällä ruutuvihkoon.

– – –

Sijoittajien suurimmat virheet liittyvät minusta usein uusiin teknologioihin. Innostutaan esimerkiksi siitä, että jonkin appin kautta pankissa voi asioida eri tavalla kuin ennen (ja kutsutaan sitä ehkä trendikkäästi ”Fintech”-nimellä).

Silloin unohdetaan ehkä se, että vielä 1980-luvun alussa minulla oli taskussa pieni pankkikirja, ensin vihreä (Helsingin Osake-Pankki) ja sittemmin punainen (Suomen Yhdyspankki), johon kaikki talletukset ja nostot kirjattiin käsin. Pankkialan teknologia on noista ajoista muuttunut paljon, mutta pankkien kilpailuasema ei ole muuttunut juuri lainkaan. Miksei? Koska teknologia on vain työkalu – se on jokaisen pankin hankittavissa, eikä se luo kilpailuetuja. Kilpailukyky tulee siitä, miten hyvin kukin pankki tuntee ja palvelee asiakkaitaan sekä välttää turhia riskejä. Hyvä riskienhallinta kun johtaa pitkällä tähtäimellä alempiin rahoituskustannuksiin ja parempaan kannattavuuteen (Helsingin Osake-Pankilla riskienhallinta ei ollut kovin hyvä).

Sijoittajien muisti on joskus myös aika rajallinen. Tänään voi tuntua selvältä, että 20 vuotta sitten olisi pitänyt ymmärtää Googlen, Facebookin ja Amazonin valtaavan maailmaa. Silloin ehkä unohdetaan se, että 1990-luvulla hakukoneiden ylivoimainen ykkönen oli Netscape, ensimmäinen some-sivusto oli yhtä ylivoimaisena MySpace ja nettikaupan ylivoimainen ykkönen oli eBay. Nuorimmat lukijat eivät ehkä ole ikinä kuulleetkaan niistä.

Tämä taas on pääsyy, miksi en juuri sijoita teknologiayhtiöihin enkä ”alustatalouteen”. En yksinkertaisesti osaa arvata, mikä yhtiö on tulevaisuudessa relevantti ja mikä ei. Sen lisäksi toki useimmat muodikkaat yhtiöt ovat tällä hetkellä poskettomasti arvostettuja mutta pääsyy miksi en niihin sijoita ei ole arvostus vaan se, että en ymmärrä niiden pitkän aikavälin kilpailukykyä riittävästi.

– – –

Mutta takaisin megatrendeihin. Tärkeintä on minusta ymmärtää se, että vaikka kysynnän voi jollain toimialalla suurella todennäköisyydellä odottaa kasvavan, niin se ei automaattisesti tarkoita, että toimialan yritysten kannattavuus olisi hyvä. Kannattavuus riippuu kunkin yhtiön ja toimialan kilpailutilanteesta, eikä toimialan kasvusta.

Esimerkkinä käy mainitsemasi väestön ikääntymisen megatrendi. Väestön vanhentuessa palveluasumisen kysyntä tullee kasvaamaan. Mutta se ei tarkoita, että palveluasuminen olisi hyvää liiketoimintaa. Kysynnän kasvaessa myös tarjonta kasvaa, lähes kuka tahansa voi perustaa palvelukodin. Alalla tulevat pärjäämään parhaiten ne yhtiöt, joilla on aitoja kilpailuetuja. Palvelubisneksessä kilpailuetu voi oikeastaan syntyä vain paremman palvelun kautta. Voittajia siis todennäköisesti eivät ainakaan ole ne yhtiöt, jotka haalivat kunnallisia ulkoistussopimuksia hintakilpailuissa (koska hinta ei voi olla pysyvä kilpailuetu alalla, jolla ei ole skaalaetuja), vaan voittajat ovat ne, jotka pystyvät luomaan kilpailijoita niin paljon parempaa palvelua, että voivat veloittaa asiakkailta enemmän.

Tai toinen megatrendi lienee, että sähköautojen kysyntä tullee jatkossakin kasvamaan. Teslan korkea markkina-arvo perustunee oletukseen, että Tesla olisi alan markkinajohtaja. Mutta miksi se sitä olisi, kun jokainen autonvalmistaja maailmassa kehittää omia sähköautojaan, eikä teknologia ole ainutlaatuinen? Päinvastoin olettaisin, että perinteiset autonvalmistajat pystyvät jatkossakin hyödyntämään kilpailuetujaan (laajat myyntiverkostot ja tunnetut brändit) ja tulevat siksi olemaan Teslaa kilpailukykyisempiä myös sähköautoissa. Se on toki vain minun oletukseni.

Siitä, kuinka kauan megatrendeillä joskus kestää lyödä läpi on hyvänä esimerkkinä indeksisijoittaminen. Jo 1950-luvulla tiedettiin, että aktiivisesti hoidetut osakerahastot eivät keskimäärin saavuta markkinatuottoa kulujensa jälkeen. 1970-luvulla tuotiin markkinoille ensimmäiset indeksirahastot. Mutta vasta vuonna 2000 indeksoinnin osuus USA:n osakerahastoissa ylitti 10%. Nyt se on toki jo 50%, mutta läpimurto kesti siis 70 vuotta idean syntymisestä ja 50 vuotta ensimmäisten tuotteiden markkinoilletulosta. Tämä tietenkin tarkoittaa, että etabloituneilla yhtiöillä on yleensä rutkasti aikaa sopeuttaa toimintaansa megatrendien muuttaessa toimintaedellytyksiä.

En yritä väittää, että megatrendeillä ei olisi merkitystä. Jokainen niistä tulee varmasti hieman muuttamaan maailmaa, joten tottakai niillä on jokin merkitys. Mutta ei pidä aliarvioida yhtiöiden kykyä sopeutua muutoksiin. Vaikka maailma koko ajan vähän muuttuukin, niin se ei aina tarkoita, että toimialansa parhaiden yhtiöiden kilpailukyky hiipuisi tai, että trendistä hyötyisi jokin täysin uusi alalletulija.

2. Mitä mieltä olet Vaisalan uudesta toimitusjohtajasta (Kai Öistämö)? Hehän vaihtavat nyt toimitusjohtajaa kun entinen jää eläkkeelle. Ja pieni kommentti yhtiöstä muutenkin olisi kiva kuulla, jos sinulla on mielessäsi jotain uutta.

Yhtiön osalta minulla ei oikeastaan ole uutta kerrottavaa. Esittelin Vaisalan viimeksi katsauksessamme 4/2017 ja seuraavan kerran se tulee esittelyvuoroon näillä näkymin katsauksessa 1/2021 ensi keväänä (jos en sitä ennen osta uusia yhtiöitä). Trendi on jatkunut kuten viimeksi kerroin, pienin askelin kohti vähän parempaa kannattavuutta.

Tai lukujen valossa ehkä suuremminkin askelin – liiketulos oikaistuna kertaerillä ja aineettomien oikeuksien poistoilla on vuodesta 2016 kasvanut 63%. Mutta se johtuu suurelta osin ranskalaisen Leosphere –yhtiön ostosta, eikä orgaanisesta kasvusta. Osakekurssi on jatkanut hyvää kehitystä ja yhtiö tuntuu edelleen mielestäni melko kalliilta, kuten kolme vuotta sitten jo kerroin (ehkä se osittain johtuu ilmastonmuutoksen megatrendistä?). Mitään suurta arvostuskuplaa en tosin Vaisalassa näe.

Kjell Forsén on tehnyt erinomaista työtä 14 vuotta. Öistämöä en tunne. Nimitys kertoo taas kerran, että Suomessa jostain syystä hallitukset turvautuvat mieluummin kykyjenetsijöihin kuin katsovat oman yhtiönsä lupaavia kykyjä, toisin kuin esimerkiksi USA:ssa yleensä tehdään. Yhdeksästä suomalaisesta yhtiöstämme kahdeksassa toimitusjohtaja on rekrytoitu ulkopuolelta (poikkeuksena Fortumin uusi toimitusjohtaja Markus Rauramo). Ulkomaisten 17 yhtiömme toimitusjohtajista taas 12 on rekrytoitu yhtiön sisältä.

En oikein ymmärrä miksi ulkopuolelta tulevia johtajia Suomessa suositaan. Heillä kestää yleensä muutaman vuoden oppia yhtiö ennen kuin voivat alkaa kehittää sitä, ja menetetty aika sataa luonnollisesti kilpailijoiden laariin. Lisäksi on vaikeampi tietää sopiiko ulkopuolelta tuleva johtaja yhtiön kulttuuriin. Oletettavasti juuri siksi maailman parhaat yhtiöt pääsääntöisesti rekrytoivat sisäisesti.

Vastaan seuraavan kerran kysymyksiinne perjantaina 25. syyskuuta.

PhoebusBlogista

Hyvät Phoebuksen osuudenomistajat,

Vastaan näillä sivuilla sijoittajilta saamiini kysymyksiin (yleensä) perjantaisin. Yritän ryhmitellä kysymykset niin, että Phoebuksen kannalta mielestäni olennaisimpiin vastaan ensin. Näin keskustelun seuraaminen on toivottavasti helpompaa.

Muistakaa, että tyhmiä kysymyksiä ei ole. Hoidan teidän rahojanne, joten teillä on oikeus kysyä kaikesta, joka mieltänne askarruttaa. Toivon, että te myös käytätte tätä oikeuttanne. Arapaho-intiaanien sanoin: “If we wonder often, the gift of knowledge will come.”

Kysyä voitte sähköpostitse. En vastaa anonyymeihin kysymyksiin. Sen sijaan kysyjät säilyvät vastauksissani kaikki anonyymeinä. Siksi otan näihin viesteihin mukaan myös joitakin sellaisia kysymyksiä, joita kysyjä ei välttämättä ole tarkoittanut tähän blogiin.

Otan mielelläni vastaan kehitysehdotuksia.

Tässä blogissa esittämäni ajatukset eivät ole sijoitusneuvoja. Ensinnäkin siksi, että oikea neuvo riippuu jokaisen sijoittajan taloudellisesta tilanteesta. Toiseksi, en tässä syvenny käsittelemiini aiheisiin läheskään sillä tarkkuudella kuin varsinaisessa neuvonnassa pitää tehdä.

Asiakaskohtaiseen neuvontaan Seligson & Co:lla on varainhoidon palveluita, jotka ovat maksullisia ja edellyttävät erillistä sopimusta. Lisätietoja ja yhteyshenkilöt tästä.

Ystävällisin terveisin,

Anders Oldenburg, CFA
salkunhoitaja