Vko 35/21: Toimiiko blogi vielä?
Salkunhoitajalta: Onko tämä blogi vielä relevantti palvelumuoto?
Kesän aikana blogiin ei tullut yhtään kysymystä. Tämä sai minut miettimään, onko aika ajanut blogin ohi ja pitäisikö sitä jotenkin kehittää, tai siirtyä toiseen viestintämuotoon? Blogi on olemassa asiakkaiden palvelua varten. Olen toki itsekin Phoebuksen asiakas, mutta tuskin kovin tyypillinen – olenhan rahaston salkunhoitaja. Phoebuksella on minun lisäkseni nyt 5.390 muutakin omistajaa, eikä minulla ole kaikkia vastauksia. Arvostaisin siksi mielipiteitä ja varsinkin mahdollisia kehitysehdotuksia sähköpostitse.
Kaikkia ehdotuksia emme voi toteuttaa, mutta kuulisin silti hyvin mielelläni kaikenlaisia hyviä ideoita. Ja kysymysten puute tietenkin tarkoittaa, että kysymyksiäkin saa mielellään lähettää!
– – –
Olen pitänyt Phoebuksen blogia yli 15 vuotta ja sitä ennen Phoebus Chattia, eli lähes koko rahaston kohta 20 vuoden ajan pyrkinyt kommunikoimaan sähköisesti. Se on toiminut hyvin. Minun ei tarvitse joka kysyjälle toistaa samoja asioita, vaan voin viitata aiempiin vastauksiini samasta aiheesta.
Parissakymmenessä vuodessa viestintä on kuitenkin muuttunut paljon. Perinteisten blogien ja keskustelupalstojen lisäksi on tullut Twitter ja Facebook ja ties mitä sosiaalisen median alustoja. Aiemmin menestynyt Arvopaperi-lehden keskustelupalsta kuopattiin aikoja sitten eikä Kauppalehden vastaava näytä tulleen ainakaan aktiivisemmaksi. Myöskään Nordnetin Shareville ei näytä kovin aktiiviselta.
Phoebuksen blogin kohdalla luvut ovat ainakin karut. Vuonna 2006 vastasin 43 blogissa yhteensä 154 kysymykseen. Osuudenomistajia oli silloin 477 kpl. Vuonna 2013 vastasin 30 blogissa 58 kysymykseen, kun omistajia oli jo 2.360 kpl. Ja viime vuonna vastasin 21 blogissa enää 29 kysymykseen, vaikka omistajia oli jo 4.729 kpl.
Syitä on varmasti monia. Yksi on toivottavasti se, että blogi on täyttänyt tarkoituksensa ja olen voinut vastata moniin kysymyksiin viittaamalla aiempiin vastauksiini (tai kysyjä on itse löytänyt vastaukset hakutoimintomme avulla). Yksi syy on varmaankin, että Phoebus kehittyi ensimmäiset 10 vuotta paremmin suhteessa markkinoihin kuin viimeisen 10 vuoden aikana. Sekin vaikuttanee, että markkinaheilunta on ollut paljon tavanomaista pienempää viimeisen 10 vuoden aikana. Ja ehkä sekin, että sijoittajien kiinnostus on viime vuosina suuntautunut paljolti uusiin teknologiafirmoihin, joista minä en tunnetusti ymmärrä juuri mitään.
Mutta uskoisin, että myös nettikäyttäytymisen muutos, jossa erilaisten some-alustojen ”pikaviestit” ovat saaneet yhä suuremman roolin suhteessa ”oikean” median syvempiin analyyseihin on vaikuttanut paljon. Sen näemme jo siitä, että ”oikea” talousmedia on ainakin netissä muuttunut melko täysin klikkiviihteeksi.
Sen sijaan syy varmuudella ei ole ainakaan se, että en enää viitsisi vastata kysymyksiin. Sen teen aina, kun minulla vain on aiheesta jonkinlainen mielipide ja asiantuntemus. Ja joskus, vaikka ei olisikaan. Hoidan teidän rahojanne, joten tärkein tehtäväni on pitää teidät ajan tasalla siitä, miten sen teen ja miksi. Siksi tämä blogi on olemassa.
En suinkaan valita kysymysten puutetta. Mutta haluan palvella asiakkaita mahdollisimman hyvin ja kysymysten puute sai minut miettimään, voisinko tehdä sen jotenkin paremmin?
– – –
Sosiaalisia medioita en mielelläni käyttäisi. Niiden suurin ongelma nähdäkseni on, että ne perustuvat pikaviesteihin, eivätkä juuri anna tilaa syvällisemmälle pohdinnalle monesta näkökulmasta. Ja asioilla on lähes aina useita ulottuvuuksia.
Sitä paitsi en edes osaisi. Henkilökohtaisesti käytän some-alustoja lähinnä vain kalastuskavereideni saliiden seurantaan. Tiedän, että olen vanhanaikainen. Warren Buffett sentään liittyi Twitteriin (jossa en ole) jo kahdeksan vuotta sitten ja on jo lähettänyt siinä seitsemän viestiäkin!
Reaaliaikainen media ei myöskään ole mieleeni. Kokeilin sitä 16-18 vuotta sitten silloisessa Phoebus Chatissa, mutta se ei toiminut. Siksi vaihdoimme blogiin. Ongelma oli ja on edelleen se, että syvällisemmän vastauksen tutkiminen ja muotoilu kestää vähintään päiviä, joskus viikkoja tai peräti kuukausia. Joten se, että reaaliajassa voi esittää kysymyksen ei suinkaan tarkoita, että voisin reaaliajassa vastata siihen. Eikä reaaliaikaisuuden lupaaminen minusta ole fiksua, jos lupausta ei voi lunastaa.
– – –
Toinen rajoite on, että yksittäisiä yhtiöitä en juuri käsittele blogissa paitsi silloin, kun olemme ostaneet uuden yhtiön osakkeita tai kun olemme luopuneet jostain sijoituksesta. Muuten esittelen kaksi yhtiöistämme joka neljännesvuosikatsauksessamme.
Tämä liittyy Phoebuksen sijoitusfilosofiaan. En käy jatkuvasti kauppaa, vaan pyrin löytämään meille hyviä yhtiöitä ja pitämään ne kauan. Johdon tekemät toimenpiteet näkyvät yhtiön tuloksessa yleensä noin 2-3 vuoden viiveellä. Siksi noin kolmen vuoden tarkasteluväli on sopiva ja juuri siihen pääsemme, kun salkussa on keskimäärin noin 25 yhtiötä (nyt niitä on 26) ja esittelen kaksi per vuosineljännes.
Lisäksi pitkäjänteisen sijoittajan pitäisi mielestäni seurata nimenomaan yhtiönsä strategisia muutoksia, eikä niinkään esimerkiksi kvartaali- tai vuosituloksia. Joka yhtiössä tuuli heittelee välillä styyrpuuriin, välillä paapuuriin, mutta se ei ole oleellista. Oleellista on se, miten navigoidaan määränpäähän (siis miten voitetaan kilpailijat). Eikä strategia muutu vuodessa tai kahdessa (tai jos niin käy, yhtiö on pahasti hukassa).
– – –
Enkö osaa työtäni, jos pyydän asiakkailta (ja muilta) neuvoja? Siitä ei ole kyse, vaan joukko on lähes aina fiksumpi kuin sen jäsenet, ja joukkomme on sentään aika iso.
Itse asiassa jo 114 vuotta sitten (vuonna 1907) brittiläinen tilastotieteilijä Sir Francis Galton (1822-1911) osoitti joukkotiedon voiman artikkelissaan ”Vox Populi” maaliskuun Nature-tiedejulkaisussa.
Galton vieraili edellisvuonna maalaismessuilla länsi-Englannin Plymouthissa, joilla oli kilpailu, jossa piti arvata vielä elävän härän teuraspaino. Osallistumisesta piti maksaa, ja sen 800 vierailijaa teki. Voittajat saivat palkintoja. Osallistujissa oli ammattilaisia, kuten teurastajia ja maanviljelijöitä, mutta myös aivan tavallisia messuvieraita. Galton itse arvioi, että keskimääräisen veikkaajan asiantuntemus oli suunnilleen sama kuin keskimääräisen äänestäjän ymmärrys politiikasta.
Härän teuraspaino oli 1.198 paunaa. Galtonin keräämien arpalippujen mediaani oli 1.207 paunaa, eli vain 0,8% oikeasta. Välillä 1.188-1.207 paunaa oli 10% arvauksista ja loput 90% olivat enemmän pielessä (arvausten keskiarvoa Galton ei raportoinut, mutta Wikipedia kertoo sen myöhempien tutkimusten mukaan olleen täsmälleen oikea). Yhteensä nuo 800 maalaismessujen vierasta olivat siis fiksumpia kuin 90% heistä yksinään.
Saman näemme joka päivä osakemarkkinoilla. Kun kauppa käy, myyjä kokee osakkeen liian kalliiksi ja ostaja liian halvaksi. Mutta keskimäärin ”markkinat” – siis kaikki sijoittajat yhteensä – ovat usein melko oikeassa.
Yhdessä olemme viisaampia. Joten kertokaa, jos teillä on kehitysehdotuksia ja katsotaan sitten, mitkä niistä ovat ehkä toteutuskelpoisia.
Vastaan seuraavan kerran kysymyksiinne perjantaina 17. syyskuuta.
PhoebusBlogista
Hyvät Phoebuksen osuudenomistajat,
Vastaan näillä sivuilla sijoittajilta saamiini kysymyksiin (yleensä) perjantaisin. Yritän ryhmitellä kysymykset niin, että Phoebuksen kannalta mielestäni olennaisimpiin vastaan ensin. Näin keskustelun seuraaminen on toivottavasti helpompaa.
Muistakaa, että tyhmiä kysymyksiä ei ole. Hoidan teidän rahojanne, joten teillä on oikeus kysyä kaikesta, joka mieltänne askarruttaa. Toivon, että te myös käytätte tätä oikeuttanne. Arapaho-intiaanien sanoin: “If we wonder often, the gift of knowledge will come.”
Kysyä voitte sähköpostitse. En vastaa anonyymeihin kysymyksiin. Sen sijaan kysyjät säilyvät vastauksissani kaikki anonyymeinä. Siksi otan näihin viesteihin mukaan myös joitakin sellaisia kysymyksiä, joita kysyjä ei välttämättä ole tarkoittanut tähän blogiin.
Otan mielelläni vastaan kehitysehdotuksia.
Tässä blogissa esittämäni ajatukset eivät ole sijoitusneuvoja. Ensinnäkin siksi, että oikea neuvo riippuu jokaisen sijoittajan taloudellisesta tilanteesta. Toiseksi, en tässä syvenny käsittelemiini aiheisiin läheskään sillä tarkkuudella kuin varsinaisessa neuvonnassa pitää tehdä.
Asiakaskohtaiseen neuvontaan Seligson & Co:lla on varainhoidon palveluita, jotka ovat maksullisia ja edellyttävät erillistä sopimusta. Lisätietoja ja yhteyshenkilöt tästä.
Ystävällisin terveisin,
Anders Oldenburg, CFA
salkunhoitaja