Vko 21/22: Muiden sijoittajien seuraaminen?
Toisinaan erilaisilla sijoitussivuistoilla kerrotaan miten suursijoittajat ostavat tai myyvät tiettyjä osakkeita. Melko monet ihmiset varmasti näitä tekstejä lukevat ja miettivät pitäisikö seurata näiden suursijoittajien tekemisiä tiettyjen osakkeiden ostamisen ja myynnin suhteen. Minkälaisen neuvon antaisit niille ihmisille, jotka tätä asiaa miettivät?
Neuvoni on hyvin yksinkertainen – jokaisen sijoittajan kannattaa aina tehdä omat sijoituspäätöksensä omista lähtökohdistaan, eikä seurata muita.
– – –
Ensin on muistettava se fakta että, kun yksi sijoittaja ostaa, niin toinen sijoittaja myy. Ammattisijoittajat hoitavat tänään noin 70% maailman osakevarallisuudesta ja edustavat yli 80% osakekaupoista, joten kyse ei suinkaan ole siitä, että ”osaava” sijoittaja ostaisi ja ”osaamaton” sijoittaja myisi, vaan hyvin todennäköisesti kaupan molemmat osapuolet ovat ammattilaisia.
Miksi yksi ammattisijoittaja ostaa, kun toinen myy? Koska osakkeen hinta reagoi välittömästi uuteen informaatioon ja asettuu aina sille tasolle, jossa kysyntä ja tarjonta kohtaavat ja kauppoja syntyy. Se on taso, jolla epävarmuus siitä, pitäisikö ostaa vai myydä on maksimaalisen iso. Niin markkina toimii. Jos se ei toimisi sillä tavoin, niin joko ostajista tai myyjistä olisi puute eikä kauppoja syntyisi.
Tämä saattaa olla monille itsestään selvää, mutta ei ehkä niille tahoille, jotka innostuvat siitä, mitä joku tietty sijoittaja ostaa tai myy. Eikä ehkä niille tahoille, jotka antavat jatkuvia osto-/myyntisuosituksia talouslehdissä.
Vielä 1960 –luvulla tilanne oli hieman erilainen, kun ammattisijoittajien osuus maailman osakemarkkinoista oli selvästi alle puolet. USA:ssa oli 1945-1964 vain 115 kotimaahan sijoittavaa osakerahastoa. Viime vuoden lopussa niitä oli jo 10 017 (saavutus sinänsä, kun listattuja yhtiöitä USA:ssa on vain hieman alle 5 000).
Ammattisijoittajien edellytykset olivat siis 60-80 vuotta sitten huomattavasti paremmat kuin tänään, koska kilpailua oli vähemmän. Silti professori Michael C. Jensen totesi jo vuonna 1968 Journal of Financessa julkaistussa tutkimuksessa, että edes silloiset ammattisijoittajat eivät pärjänneet markkinatuotolle jaksolla 1945-1964.
– – –
On myös hyvä huomata, että emme suinkaan voi osakerekisterien perusteella tietää, mitä mieltä joku sijoittaja on tietystä osakkesta, vaikka moni niin luuleekin.
Hyvä esimerkki on osakerahasto. Jos rahastoon tulee sijoittajilta uutta rahaa, on salkunhoitajan ostettava osakkeita. Jos hänellä ei ole näkemyksiä, niin helpointa on ostaa lisää osakkeita samassa suhteessa, kuin niitä rahastossa jo on (sama kääntäen myydessä). Osto ei siis kerro aina salkunhoitajan mielipiteistä, vaan se voi yhtä hyvin johtua vain asiakkaiden tekemistä merkinnöistä tai lunastuksista.
Lisäksi, jos rahasto harjoittaa osakelainausta, niin ”ostoa” tai ”myyntiä” ei ole ehkä edes tapahtunut, vaan osakerekisterin muutos voi johtua vain lainauksesta. Kun rahasto lainaa omistamansa osakkeen jollekin taholle, niin sille jää oikeus saada osake mahdollisine osinkoineen myöhemmin takaisin, mutta rahasto ei enää omista osaketta vaan 1:1 johdannaisen, eikä rahasto enää näy osakerekisterissä. Kun osakkeet palautuvat, rahasto palaa osakkeiden omistajaksi ja osakerekisteriin. Joku voisi osakerekisteriä tutkimalla tulkita tämän myynniksi ja ostoksi, mutta oikeasti mitään ei ole tapahtunut.
– – –
Kaikkein tärkeintä on minusta ymmärtää, että eri sijoittajilla on erilaisia tarpeita. Ostot ja myynnit johtuvat usein sijoittajan kassavirroista, joko rahan tarpeesta tai ylimääräisen rahan kertymisestä (kuten osinkojen uudelleen sijoittamisessa). Lsäksi jokaisella meistä on oma riskiensietohalumme, jota ei pidä verrata muihin.
Siksi sijoituspalstojen ja talouslehtien kirjoitukset siitä, että ”sijoittaja X osti/myi yhtiötä Y” eivät oikeasti anna mitään informaatiota eivätkä tuo mitään lisäarvoa. Niitä voi olla hauska lukea sijoitusviihteenä, mutta sijoituspäätöksiään ei kannata jättää niiden varaan.
Vastaan seuraavan kerran kysymyksiinne perjantaina 10. kesäkuuta.
PhoebusBlogista
Hyvät Phoebuksen osuudenomistajat,
Vastaan näillä sivuilla sijoittajilta saamiini kysymyksiin (yleensä) perjantaisin. Yritän ryhmitellä kysymykset niin, että Phoebuksen kannalta mielestäni olennaisimpiin vastaan ensin. Näin keskustelun seuraaminen on toivottavasti helpompaa.
Muistakaa, että tyhmiä kysymyksiä ei ole. Hoidan teidän rahojanne, joten teillä on oikeus kysyä kaikesta, joka mieltänne askarruttaa. Toivon, että te myös käytätte tätä oikeuttanne. Arapaho-intiaanien sanoin: “If we wonder often, the gift of knowledge will come.”
Kysyä voitte sähköpostitse. En vastaa anonyymeihin kysymyksiin. Sen sijaan kysyjät säilyvät vastauksissani kaikki anonyymeinä. Siksi otan näihin viesteihin mukaan myös joitakin sellaisia kysymyksiä, joita kysyjä ei välttämättä ole tarkoittanut tähän blogiin.
Otan mielelläni vastaan kehitysehdotuksia.
Tässä blogissa esittämäni ajatukset eivät ole sijoitusneuvoja. Ensinnäkin siksi, että oikea neuvo riippuu jokaisen sijoittajan taloudellisesta tilanteesta. Toiseksi, en tässä syvenny käsittelemiini aiheisiin läheskään sillä tarkkuudella kuin varsinaisessa neuvonnassa pitää tehdä.
Asiakaskohtaiseen neuvontaan Seligson & Co:lla on varainhoidon palveluita, jotka ovat maksullisia ja edellyttävät erillistä sopimusta. Lisätietoja ja yhteyshenkilöt tästä.
Ystävällisin terveisin,
Anders Oldenburg, CFA
salkunhoitaja