Vko 17/25: Riskiprofiili/tietolähteet
Katsauksessanne oli mielenkiintoista pohdintaa Phoebuksen tuotoista ja riskeistä. Miten näin keskitetyn rahaston markkinariski voi olla pienempi kuin satoja osakkeita käsittävän indeksin? Vaikka yhtiöt ovatkin hyvin laadukkaita eikö periaatteessa riskin näin keskitetyllä salkulla pitäisi olla helposti markkinariskiä suurempi? Tämä on aikamoinen saavutus.
Ottaisin mielelläni saavutuksesta kunniaa, jos se olisi kovin erikoinen, mutta minusta se ei sitä ole. Keskimääräistä pienempi markkinariski johtuu siitä, että yhtiöillämme on keskimääräistä vähemmän velkaa (ja keskimääräistä tasaisempi kannattavuus).
Oleellista on erottaa markkinariski kokonaisriskistä. Markkinariski, jota esimerkiksi beta-luku mittaa, on rahoitusteorian mukaan se osa kokonaisriskistä, jota ei pysty salkkua hajauttamalla vähentämään. Se mittaa kuinka rahasto heiluu markkinoiden tahdissa, joko markkinoita enemmän tai vähemmän. Meidän tapauksessamme vähemmän.
Markkinariski ei ole sama asia kuin kokonaisriski, jonka voi yrittää mitata vaikka rahaston volatiliteetilla. Markkinariskin lisäksi siihen vaikuttaa rahaston ”uniikki riski”, joka johtuu nimenomaan siitä, että salkku ei ole täydellisesti hajautettu. Siksi Phoebuksen volatiliteetti on viime vuosina ollut vähän markkinoita suurempi, vaikka rahaston markkinariski on keskimääräistä pienempi.
Volatiliteetti ei tosin ole kovin hyvä uniikkien riskien mittari, koska uniikki riski ei aina noudata tilastollista normaalijakaumaa. Se ei huomioi sitä, että huonosti hajautetussa salkussa voi tapahtua myös katastrofeja (tai onnistumisia vaikkapa yritysostojen kautta). Nämä ovat niitä ”mustia joutsenia”, joista joskus luemme, jotka eivät mahdu tuottojen normaalijakaumaan. Tai käänteisesti vaaleanpunaisia flamingoja, jotka eivät siihen myöskään mahdu, mutta niistä harvemmin kukaan valittaa.
Phoebuksella on sekä joutsenriskiä että flamingomahdollisuuksia keskimääräistä enemmän koska – aivan kuten toteat – salkkumme ei ole kovin hajautettu. Yhtiömme toimivat kyllä eri maissa, eri toimialoilla ja ne ovat eri kokoisia, mutta niitä on lopulta silti vain 27 kpl.
– – –
Markkinariskimme on sen sijaan keskimääräistä pienempi. Kun markkinat satunnaisesti heiluvat ylös- tai alapäin, Phoebus heiluu yleensä vähemmän. Mistä se johtuu?
Vaikuttavia tekijöitä on monta, mutta ylivoimaisesti selkein on velkaantumisaste. Katsauksemme ruotsinkielisessä kolumnissa kerroin, että Kojamon osalta syy siihen, että osake maksoi sitä kirjoittaessani vain 45 % Kojamon omasta hinta-arviosta oli, että markkinat arvostivat sen asunnot noin 30 % alennuksella – kuten ammattisijoittajat tälä hetkellä – ja yhtiö on rahoittanut asuntojaan noin 44 % velalla. Kun Kojamon asuntojen hinta laskee, Kojamon osakkeen arvo laskee 1,8-kertaisesti. Jos asuntojen arvo nousee, sama pätee toisinpäin.
Jos muodostaisimme asuntosijoitusyhtiöiden indeksin, niin Kojamon markkinariski riippuisi siitä, miten yhtiö vertautuu muihin. Jos indeksin muut yhtiöt olisivat velattomia, Kojamon beta-luku olisi 1,8. Jos muilla yhtiöillä olisi myös keskimäärin 44 % velkaa, Kojamon beta olisi 1,0. Tai jos muilla yhtiöillä olisi enemmän velkaa, Kojamon beta olisi alle yhden, tähän fiktiiviseen indeksiimme verrattuna. Kaikkien asuntojen hinnat muuttuvat yhtä paljon, mutta osakkeen arvo muuttuu velkaantumisen suhteessa.
Voimme siis osittain lähestyä markkinariskiä yhtiön taseen kautta. Jos oletamme, että taseen vasemman puolen (yhtiön varojen) heilunta on saman toimialan yhtiöillä suunnilleen sama, niin taseen oikea puoli (omaisuus ja velka) määrittelee yhtiön markkinariskin. Kun yhtiömme eivät keskimäärin ole kovin velkaantuneita, niiden markkinariski on keskimääräistä pienempi. Kunnia kuuluu yhtiöillemme, ei minulle.
– – –
Taseen lisäksi osakkeen heiluntaan vaikuttavat toki muutkin tekijät. Niistä tärkein ehkä on, kuinka spekulatiivinen osake on kyseessä. Jossain jännässä teknologiafirmassa, jonka osakkeista suuri osa vaihtuu päivittäin, heilunta on yleensä markkinoiden heiluntaa suurempi. Tai jossain tylsässä yhtiössä, josta keinottelijat eivät jaksa kiinnostua, se voi olla vähän pienempi.
Myös suhteellinen kannattavuus voi olla vaikuttava tekijä. Ajatelkaamme yhtiötä, jonka sijoitetun pääoman tuotto on keskimäärin nolla (vaikkapa lentoyhtiö), ja joka on siis taloudellisesti katsoen arvoton. Kun se huippuvuosina tienaa rahaa, joku voi silti siitä innostua. Matka lähes nollasta positiiviseen on prosenteissa iso joten, mitä suurempi sijoitetun pääoman heilunta on, sitä suurempi on yleensä myös markkinariski.
Yhtiömme ovat keskimääräistä vähemmän velkaantuneita ja niiden sijoitetun pääoman tuotto on keskimääräistä parempi ja tasaisempi. Eikä Phoebus sijoita spekulatiivisiin yhtiöihin. Kaikki kolme tekijää puhuvat sen puolesta, että markkinariskimme pitääkin olla keskimääräistä pienempi. Minua yllättää lähinnä, kuinka vähän pienempi se on.
Joutsen- ja flamingoriskejämme ei silti pidä unohtaa.
Kun jossain kohtaa jäät hyvin ansaitulle eläkkeelle onko sinulla antaa vinkkejä, miten jatkossa voisin saada samantyyppisen, markkinaa matalariskisemmän salkun? Sen ei toki tarvitse tuottaa markkinaa paremmin (sitä lupausta kukaan ei voi antaa) mutta minua kiinnostaa enemmän riskienhallinta kuin tuotto-odotus. Työkaluina minulla on sekä rahastot että myös osakepoiminta (missä meillä on paljon yhteistä mutta myös selviä eroja). Näin yksityishenkilönä minulla on hyvin suuri vapausaste sijoittaa miten haluan.
Kiitos hienovaraisesta kysymyksestä milloin aion jäädä eläkkeelle – se toistuu usein – mutta sitä en vielä tiedä. Enkä näe, että Phoebuksen omistajilla olisi mitään hätää. Joko rahastoa hoidetaan vähän toisin, fuusioidaan toiseen tai lopetetaan. Kaikissa tapauksissa omistajat voivat rauhassa miettiä, mitä he rahoillaan tekevät.
Kysymyksesi on erittäin hyvä ja vastauksen näet ainakin osittain jo edellisen kysymyksen vastauksistani. Markkinoita matalamman riskin salkun voi muodostaa siten, että salkun yhtiöiden velkaantuneisuus on keskimääräistä pienempi, kannattavuus on keskimääräistä parempi eikä juokse trendien perässä. Ei se sen vaikeampaa ole.
– – –
Phoebusta vastaavia tai parempiakin rahastoja on kyllä. Oleellista on minusta löytää sellainen, jonka salkunhoitajan filosofiaan uskoo (jotta ei myisi rahastoa markkinoiden juuri laskettua). Ja jonka kulut ovat kohtuulliset sekä raportointi omistajille on avoin.
Omista rahastoistamme Global Top 25 Brands on minusta lähimpänä Phoebusta. Se sijoittaa myös vakavaraisiin, tasaisesti kannattaviin yhtiöihin ja se on useammin pärjännyt markkinoita paremmin laskevilla kuin nousevilla markkinoilla. Sen beta-luku on Phoebuksen aloituspäivästa laskien ollut 0,84 suhteessa maailman indeksiin, siis lähes sama kuin Phoebuksella.
(Sattumoisin Brandsin vuotuinen ylituotto suhteessa maailman indeksiin on ennen kuluja 23,5 vuodessa ollut sama +2,7 % kuin Phoebuksella mutta, kun Brandsin kulut ovat -0,6 % ja Phoebuksen -1,0 %, Brands on nettomääräisesti antanut enemmän ylituottoa.)
Käänteinen esimerkki omista rahastoistamme on – tai oli – Phoenix, jolla nimellä nykyinen Perheyhtiöt-rahastomme toimi vuoteen 2021. Se sijoitti silloin halpoihin yhtiöihin ja pärjäsi useammin hyvin markkinoiden noustessa kuin niiden laskiessa. Sen beta-luku oli peräti 1,13. Halvat osakkeet ovat useimmiten halpoja syystä, joista tavanomaisimmat ovat, että niillä on joko huono kannattavuus tai liian paljon velkaa, tai molempia. Silloin niiden riskitkin ovat luonnollisesti keskimääräistä suurempia.
Tänään rahaston luvut ovat hyvin erilaiset. Markkinoiden noustessa se on viidessä vuodessa ylittänyt markkinatuoton vain 37 % ajasta ja niiden laskiessa peräti 84 % ajasta. Beta-luku on viideltä vuodelta vain 0,76. Perheyhtiöt ovat usein vakavaraisia, koska perhe haluaa omistaa ne vielä seuraavat 300 vuotta eikä olla pankeista riippuvainen. Sijoitusstrategian muutos – vaikka se ei ehkä tuntunut kovin suurelta – näkyy hyvin selvästi rahaston tunnusluvuissa.
– – –
Rahaston markkinariski ei siis riipu niinkään siitä miten salkunhoitaja sijoittaa, vaan lähinnä siitä mihin hän sijoittaa. Jotta löytäisi itselleen sopivan riskin omaavan rahaston kannattaa tutustua sen sijoituksiin. Jos ne ovat keskimääräistä vakavaraisempia, tasaisesti kannattavia yhtiöitä, rahaston markkinariski on todennäköisesti alle keskiarvon.
Sen sijaan rahaston yli- tai alituotto riippuu kokemukseni mukaan lähes kokonaan siitä, miten salkunhoitaja sijoittaa. Hyvien ja huonojen rahastojen ero on harvoin pikällä tähtäimellä siinä, mitä ne omistavat, vaan suurimmat erot löytyvät kuluista. Sekä esitteissä ilmoitetuista kuluista, että ennen kaikkea erilaisista piilokuluista.
Kulut toki näkyvät rahaston tuotossa mutta, koska markkinat heiluvat satunnaisesti paljon, se voi kestää aika kauan. Osakerahastossa 5 vuoden tuotto ei kerro juuri mitään, 10 vuoden tuotto on vähän parempi, 20 vuoden tuotto alkaa antaa jotain osviittaa ja 50-80 vuoden tuotto kertoo jo aika paljon siitä, onko salkunhoitaja onnistunut vai ei. Ongelma on, että harva rahasto pysyy edes 20 vuotta hengissä, kun huonommin menestyneitä on tapana fuusioida paremmin (usein vain sattumalta) menestyneisiin.
Kulujen seuranta on vaikeaa, koska piilokulut ovat nimensä mukaisesti piilossa. Minusta kannattaa keskittyä siihen, miten salkunhoitaja esimerkiksi välttää turhia valuuttojen vaihtokuluja, turhia arvopaperikaupan kuluja (provisioita, spredejä ja markkinavaikutusta), turhia lähdeveroja (joka vaatii byrokratiajumppaa) jne. Nämä ovat salkunhoitajien tärkeimpiä töitä ja siihen nähden niistä kerrotaan asiakkaille yllättävän vähän. Jokainen ammattilainen ymmärtää niiden merkityksen ja esimerkiksi pankit tienaavat joskus piilokuluilla jopa enemmän kuin varsinaisilla palkkioilla, ainakin niiden rahastojen pitkän aikavälin menestyksestä päätellen.
– – –
Neuvoni voivat tuntua vaikeilta toteuttaa, mutta ne vaativat vain vähän aivo- ja exceljumppaa. Esimerkiksi meillä jokaisen rahaston päivittäiset arvot rahaston alusta saakka löytyvät tältä sivulta, ja niitä voi sitten vertailla haluamaansa indeksiin kuten haluaa. Kunhan muistaa ensin katsoa, että valittu indeksi on laskettu euroissa ja että siinä on huomioitu osingot joko bruttona tai mieluummin nettona lähdeverojen jälkeen.
Rahaston riski määräytyy sen sijoituskohteiden mukaan. Rahaston kuluista osa kerrotaan avoimesti ja osan joutuu itse arvioimaan, esimerkiksi osakkeiden ja rahaston osakkaiden kiertonopeuden perusteella. Rahastoyhtiön asiakaspalvelun laadun tietää vain asiakas itse. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin, että rahaston sijoitusfilosofiaan jaksaa luottaa myös silloin, kun markkinat ovat juuri laskeneet -70 %. Jos sijoittaja on markkinoiden pohjalla menettänyt hermonsa ja myynyt sijoituksensa, lopputulos on harvoin hyvä.
Olen huomannut tänä informaatioähkyn aikakautena haasteeksi kehittää tehokasta tapaa seuloa uutta tietoa. Tuntuu että tietoa on saatavilla rajattomasti ja kaikki pitäisi ehtiä lukea, mutta aikaa on rajallisesti. Viitaten yleiseen käsitykseen nykydeittailusta, tuntuu kuin joka kulman takana on uusi ja parempi analyysi uuteen ja mielenkiintoisempaan ongelmaan/asiaan. Mikä on toimintatapasi valitsemaan parhaat lähteet hakea uutta ja ajankohtaista tietoa? Onko sinulla tietty kaava jota seuraat viikottain/päivittäin (esim. kerran viikossa käyt eri yhtiöiden sivuilla katsomassa ovatko he julkaisseet tiedotteita). Entä rajaatko lukemaasi informaatiota millään tavalla, esimerkiksi käsittämään vain sinulle tutut ja seurannassa olevat toimialat ja yritykset?
En seuraa uutisia kovin reaaliaikaisesti, koska siitä ei olisi sijoitustoiminnassa mitään hyötyä. Pikemmin vain haittaa, koska joka uutisen seuraaminen johtaa helposti siihen, että ”tarttisi tehdä jotain”. Se on osakevälittäjille kyllä mieleen, mutta se ei johda parempaan tuottoon, vaan päinvastoin, suurempien kulujen takia.
Keskityn pysymään suunnilleen kärryillä nykyisten yhtiöidemme osalta. Siinä auttaa esimerkiksi oman salkun yhtiöiden listaaminen johonkin ilmaiseen palveluun kuten Yahoo Finance tai vastaavat. Lisäksi minulla on käytössä Bloombergin tiedotteet salkun yhtiöiden yhtiötapahtumista, kuten osingot, annit, yrityskaupat yms. Ja lisäksi seuraan satunnaisesti uutismediaa ihan muuten vaan mielenkiinnosta.
Median rooli ainakin minulle on kuitenkin vain herättää huomiota, eikä sen välittämään informaatioon kannata ikinä uskoa. Kun huomaa jonkin kiinnostavan asian, pitää aina hakeutua suoraan lähteelle (eli yleensä ko. yhtiön sivuille). Tutkia asiaa rauhassa ja muodostaa siitä oman mielipiteensä. Sillä ei ole kiirettä, koska markkinat ovat jo kauan sitten ehtineet reagoida uutiseen (niiden reaktio kestää yleensä alle sekunnin).
Uutiset huomaa itse asiassa usein parhaiten juuri jonkin osakkeen kurssiliikkeistä. Oma periaatteeni on, että en lähes koskaan käy kauppaa silloin, kun yhtiöltä tulee tärkeä uutinen, koska markkinat heiluvat silloin paljon ja ylireagoivat usein. Asiaa ehtii miettiä ihan rauhassa.
Poikkeus on, kun olen ostamassa tai myymässä jotain täysin epälikvidiä yhtiötä. Ainoat hetket, jolloin likvidiiteettiä niissä löytyy kunnolla on usein juuri silloin, kun on tullut jokin ”mullistava” uutinen, jolloin väliaikaista likviditeettiä voi hyödyntää.
Vertauksesi deittailuun on sikäli osuva, että myöskään sijoittamisessa ei ole yleensä mitään järkeä vaihtaa uuteen kumppaniin, jos nykyinen toimii hyvin. Aivan liian moni vaihtaa omistuksiaan vain siksi, että on jotenkin kyllästynyt entisiin yhtiöihinsä. Mitä vähemmän käy osakkeillaan kauppaa, sen paremmin salkku yleensä tuottaa.
Siksi Phoebus ei yleensä tarvitse uusia sijoitusidoita, enkä niitä aktiivisesti hae. Seuraan toki yritysmaailmaa puhtaasta uteliaisuudesta ja aina joskus se voi johtaa ajatukseen, joka johtaa sijoitukseenkin. Mutta siinä olen vielä epästrukturoidumpi kuin olemassa olevien yhtiöidemme seurannassa.
Enkä siitäkän ota mitään stressiä. Hyviä ideoita ei voi pakottaa.
Vastaan seuraavan kerran kysymyksiinne perjantaina 9. toukokuuta.
PhoebusBlogista
Hyvät Phoebuksen osuudenomistajat,
Vastaan näillä sivuilla sijoittajilta saamiini kysymyksiin (yleensä) perjantaisin. Yritän ryhmitellä kysymykset niin, että Phoebuksen kannalta mielestäni olennaisimpiin vastaan ensin. Näin keskustelun seuraaminen on toivottavasti helpompaa.
Muistakaa, että tyhmiä kysymyksiä ei ole. Hoidan teidän rahojanne, joten teillä on oikeus kysyä kaikesta, joka mieltänne askarruttaa. Toivon, että te myös käytätte tätä oikeuttanne. Arapaho-intiaanien sanoin: “If we wonder often, the gift of knowledge will come.”
Kysyä voitte sähköpostitse. En vastaa anonyymeihin kysymyksiin. Sen sijaan kysyjät säilyvät vastauksissani kaikki anonyymeinä. Siksi otan näihin viesteihin mukaan myös joitakin sellaisia kysymyksiä, joita kysyjä ei välttämättä ole tarkoittanut tähän blogiin.
Otan mielelläni vastaan kehitysehdotuksia.
Tässä blogissa esittämäni ajatukset eivät ole sijoitusneuvoja. Ensinnäkin siksi, että oikea neuvo riippuu jokaisen sijoittajan taloudellisesta tilanteesta. Toiseksi, en tässä syvenny käsittelemiini aiheisiin läheskään sillä tarkkuudella kuin varsinaisessa neuvonnassa pitää tehdä.
Asiakaskohtaiseen neuvontaan Seligson & Co:lla on varainhoidon palveluita, jotka ovat maksullisia ja edellyttävät erillistä sopimusta. Lisätietoja ja yhteyshenkilöt tästä.
Ystävällisin terveisin,
Anders Oldenburg, CFA
salkunhoitaja