Vko 15/25: Parhaat vuosikertomukset
Suurin osa yritysten vuosikertomuksista lienee julkaistu ja niissä taidetaan vaatia jonkin verran lukutaitoa, jotta osaa erottaa mikä on oleellista tietoa ja mikä mainospuhetta. Voisiko rahaston yhtöiden vuosikertomuksia laittaa paremmuusjärjestykseen? Mitkä ovat mielestäsi TOP3 kertomusta, mitkä kolme huonointa ja miksi?
Kysymys voi tuntua helpolta, mutta se on erittäin hyvä! Niiden lukeminen vaatii minustakin nimenomaan lukutaitoa, eikä niinkään laskutaitoa. Numerot ovat yleensä kunnossa, tärkeämpää on mitä niistä omistajille kerrotaan.
Itse ajattelen, että toimitusjohtajan (tai hallituksen puheenjohtajan) puheen tarkoituksen pitäisi vuosikertomuksessa olla kertoa osakkeenomistajille, miten yhtiö on vuoden aikana pitänyt huolta heidän rahoistaan. Omistaja on aina yhtiön suurin päällikkö, vaikka hänelle ei laajasti raportoida kuin vuosittain.
Vakuutusyhtiö Berkshire Hathawayn pääomistaja Warren Buffet on monesti kertonut, että hän pyrkii raportoimaan omistajilleen kuten hän itse haluaisi itselleen raportoitavan, jos roolit olisivat päinvastaiset. Hän siis ei-operatiivinen omistaja. Siinä on paljon järkeä ja se vahvistaa hänen edesmenneen liikekumppaninsa Charlie Mungerin usein lausumaa viisautta: ”When solving problems, always invert”.
Mitä omistajina haluamme yhtiöidemme toimitusjohtajilta ja/tai puheenjohtajilta kuulla? Tietenkin avoimen ja rehellisen arvion siitä, miten vuosi meni, hyvässä ja pahassa. Kuinka pääomaa on allokoitu investointeihin, yritysostoihin ja omistajille ja miksi. Mitkä ovat yhtiön suurimmat ongelmat (niitä on aina joka yhtiössä) ja miten niitä pyritään ratkomaan? Onko mitään sellaista tapahtunut, joka vaikuttaisi yhtiön arvoon pitkällä tähtäimellä negatiivisesti?
Näin asetetun riman ylittää vuosi toisensa jälkeen minusta vain yksi yhtiö maailmassa. Phoebus ei omista Berkshire Hathawayn osakkeita, mutta yhtiön raportointi omistajilleen on aivan ylivoimainen kaikkeen muuhun, mitä olen nähnyt.
– – –
Valitettavan tavallista on, että varsinkin byrokraattiset yhtiöt kokevat johdon katsauksen olevan paikan, jossa pitää maalata sidosryhmille yhtiöstä mahdollisimman kaunis kiiltokuva PR-ihmisten toimesta, vaikka se ei edes olisi totta. Eivätkä PR-ihmiset tietenkään voi ymmärtää liiketoimintaa tai sen haasteita erityisen hyvin.
Tällaiset katsaukset eivät sisällöltään kerro minulle liiketoiminnasta mitään, mutta ne kertovat aika paljon yhtiön kulttuurista. Jos siihen on tyytyminen, niin yhtiön laatu ei ehkä ole aivan sitä mitä meille haen. Minusta se on omistajien aliarvioimista ja byrokraattisimmat yhtiöt monesti unohtavat, että nimenomaan omistaja on kuitenkin kaikista suurin päällikkö (koska hän valitsee hallituksen, joka valitsee johdon).
Mutta nekin ovat hyödyllisiä, vaikka vähän eri tavalla kuin PR-osasto ehkä luuli.
– – –
Yritän toimitusjohtajan tai puheenjohtajan katsauksissa ensin katsoa, onko hän itse ne mahdollisesti kirjoittanut vai joku PR-ihminen? Jos ne ovat itse kirjoitettuja, se on plussa. Seuraavaksi katson, käsitteleekö johtaja myös ongelmia? Jos hän sen tekee, se on iso plussa. Jos hän saa minut vakuuttuneeksi siitä, että resepti ongelman hoitamiseksi on toimiva, se on vielä isompi plussa.
Miksi ongelmista pitäisi kertoa? Koska ne ovat aivan yhtä tavallisia kuin menestykset ja aivan yhtä tärkeitä tietoja osakkeenomistajille. Joskus tärkeämpiä. Ero on siinä, että ongelmista kertominen on usein paljon vaikeampaa ja se vaatii johdolta suurta itseluottamusta ja lujaa uskoa siihen, että yhtiön valitsemat lääkkeet tulevat ongelmaan tehoamaan. Siksi ne kertovat minulle paljon enemmän yritysjohdon laadusta kuin menestyksistä kerskuminen kertoo (se on liian helppoa).
Vain parhaat johtajat uskaltavat kertoa avoimesti ongelmista, kokemukseni mukaan.
– – –
Tein näillä kriteereillä nopean yhteenvedon kaikkien 27 yhtiöidemme katsauksista 2024. Se on luonnollisesti vain subjektiivinen näkemykseni. En voi tietää, miten kukin yhtiö on raporttinsa.tehnyt. Mutta yritin lukea myös rivien välistä, kuten aina teen.
Yhtiöistämme 14 osalta raportti vaikuttaa minusta olevan vain PR-osaston höpötystä. Loput 13 näyttävät siltä, että omistajille halutaan oikeasti raportoida miten on mennyt. Joissain paremmin kuin toisissa. Yhtiöistä vain kuusi kertoi ongelmistaan. Kaikilla toki oli ongelmia, mutta 21 yhtiötä eivät viitsineet omistajiaan niillä häiritä.
Parhaat katsaukset olivat minusta Fastenal ja Strategic Education, jotka ovat sitä yleensä ennenkin olleet. Ne tarjoavat avoimen ja rehellisen näkymän siihen miten on mennyt. Strategic Educationin kohdalla se ei ehkä yllätä, kun hallituksen puheenjohtaja Robert Silberman oli ennen Berkshire Hathawayn tytäryhtiön palveluksessa.
Muut neljä, jotka kertoivat ongelmistaan edes jotain, olivat L&T, Exel Composites, Tietoevry ja Eurofins. Niistä yhtiöistämme, jotka eivät ongelmiaan viitsinet mainita, hyviä olivat minusta muilla tavoin Costco ja Progressive, kuten yleensäkin.
Huonoimpia en viitsi kertoa, vaikka tiedän ne. Warren Buffett on usein neuvonut, että ihmisiä kannattaa kiittää nimeltä, mutta kritisoida vain kategorioittain. Pidän sitä fiksuna neuvona ja sama pätee yrityksiin. Useimmat yrittävät kuitenkin parhaansa.
Ovatko yhtiömme siis harvinaisen huonoja, jos hyväksyin vain kolmasosan katsaukset? Ei suinkaan. Veikkaisin, että maailman muista noin 40.000 yhtiöistä paljon pienempi osa pääsee edes lähelle. Olemme ihan hyvässä seurassa.
Vastaan seuraavan kerran kysymyksiinne perjantaina 25. huhtikuuta.
PhoebusBlogista
Hyvät Phoebuksen osuudenomistajat,
Vastaan näillä sivuilla sijoittajilta saamiini kysymyksiin (yleensä) perjantaisin. Yritän ryhmitellä kysymykset niin, että Phoebuksen kannalta mielestäni olennaisimpiin vastaan ensin. Näin keskustelun seuraaminen on toivottavasti helpompaa.
Muistakaa, että tyhmiä kysymyksiä ei ole. Hoidan teidän rahojanne, joten teillä on oikeus kysyä kaikesta, joka mieltänne askarruttaa. Toivon, että te myös käytätte tätä oikeuttanne. Arapaho-intiaanien sanoin: “If we wonder often, the gift of knowledge will come.”
Kysyä voitte sähköpostitse. En vastaa anonyymeihin kysymyksiin. Sen sijaan kysyjät säilyvät vastauksissani kaikki anonyymeinä. Siksi otan näihin viesteihin mukaan myös joitakin sellaisia kysymyksiä, joita kysyjä ei välttämättä ole tarkoittanut tähän blogiin.
Otan mielelläni vastaan kehitysehdotuksia.
Tässä blogissa esittämäni ajatukset eivät ole sijoitusneuvoja. Ensinnäkin siksi, että oikea neuvo riippuu jokaisen sijoittajan taloudellisesta tilanteesta. Toiseksi, en tässä syvenny käsittelemiini aiheisiin läheskään sillä tarkkuudella kuin varsinaisessa neuvonnassa pitää tehdä.
Asiakaskohtaiseen neuvontaan Seligson & Co:lla on varainhoidon palveluita, jotka ovat maksullisia ja edellyttävät erillistä sopimusta. Lisätietoja ja yhteyshenkilöt tästä.
Ystävällisin terveisin,
Anders Oldenburg, CFA
salkunhoitaja