Vko 14/24: ”Superyhtiöt”/rahaston arvo
Mainitset aina neljännesvuosikatsauksissa että sinun suurin haaste indeksin voittamiselle ovat rahaston kulut, mikä on yli ajan tottakai loogista. Viime vuosina indeksituotto on kuitenkin perustunut suurilta osin muutamiin superyhtiöihin ja kappalemääräisesti suurin osa osakkeista on hävinnyt indeksituotoille. Kuinka suurena haasteena pidät indeksin voittamiselle sitä, että ”Magnificient 7”-tyyppiset yhtiöt eivät taida kuulua sinun sijoitusfilosofiaan ja joudut löytämään indeksin voittamiseen kykenevät laatuyhtiöt entistä pienemmästä joukosta? Näetkö että tällainen superyhtiötrendi on vain ohimenevä ajanjakso, vai onko digitalisoituminen ja globalisaatio muuttanut maailmaa pysyvästi kohti ”Winner takes it all”-tyyppistä taloutta?
Kysymyksesi on erittäin aiheellinen ja ajankohtainen. Toivathan USA:n markkinat viime vuonna koko maailman osaketuotosta kaiken, ja USA:n sekä koko maailman tuotoista mainitsemasi superyhtiöt toivat noin 85%. Ja olet aivan oikeassa siinä, että Phoebus ei omista yhtään ”superyhtiöistä”, enkä ole niihin sijoittamassa.
Lyhyt vastaus on, että pidän ilmiötä ohimenevänä, eikä siinä ole mitään uutta. Olemme historissa usein ennenkin nähneet ”superyhtiöitä”. Monet niistä ovat olleet vain kuplia, toiset ihan oikeasti toimialoillaan väliaikaisesti täysin lyömättömiä. Niissä kilpailu on yleensä korjannut ongelman – kapitalismissa kilpailu vaanii aina nurkan takana, aivan erityisesti niillä aloilla, joilla teknologian kehitys on nopeaa. Muut ongelmat on hoidettu monopoleja estävän lainsäädännön kautta.
– – –
Tällä hetkellä maailman kymmenestä suurimmasta yhtiöstä kahdeksan ovat amerikkalaisia ja seitsemän teknologiayhtiöitä. Ne ovat Microsoft (3,1 triljoonaa dollaria), Apple (2,6 trn), Nvidia (2,2 trn), Saudi Aramco (2,0 trn), Alphabet (1,9 trn), Amazon (1,9 trn), Meta (1,3 trn), Berkshire Hathaway (0,9 trn), TSMC (0,7 trn) ja Eli Lilly (0,7 trn). Todettakoon, että ”trillion” on jostain syystä suomeksi biljoona, mutta se on joka tapauksessa tuhat miljardia tai miljoona miljoonaa.
Apple taisi ensimmäisenä ylittää kolmen triljoonan rajan, mutta on sittemmin taas sen alittanut, kun taas Microsoft nousi sen yli. Monen mielestä se oli ennenkuulumatonta.
Mutta onko se? Sijoitussivusto Motley Fool laski viitisen vuotta sitten, mitkä yhtiöt ovat maailman (tiedossa olevan) historian aikana olleet kaikkein arvokkaimpia, korjattuna tietenkin inflaatiolla.
Kärjessä on kolme logistiikkayhtiötä. Niistä suurin oli Dutch East India Company, joka vuoden 1602 osakeannin jälkeen ns. ”tulppaanikuplassa” 1630-luvun lopulla nousi hintaan, jonka perusteella yhtiön nykyarvo olisi noin 7,4 trn, eli 2,4 –kertainen tämän päivän Microsoftiin nähden. Ja se siis aikana, jolloin maailman (inflaatiokorjattu) varallisuus oli selvästi pienempi kuin se tänään on.
Myös kaksi seuraavaa olivat logistiikkayhtiöitä, joista vuonna 1720 Mississippi Company oli inflaatiokorjattuna noin 6 trn arvoinen ja South Sea Company noin 4 trn arvoinen. Molemmat siis Microsoftia arvokkaampia. Juuri 1720 spekulatiivinen ”logistiikkabuumi” oli toki huipussaan, joten edellytykset suoranaisille huijauksille olivat otolliset. Sen sijaan edellä mainitulla Dutch East Indialla oli huippuaikoinaan peräti 70.000 työntekijää.
On sinänsä helppo nähdä, miksi juuri logistiikkayhtiöissä 300-400 vuotta sitten syntyi arvostuskuplia. Rikkauksien hakeminen muualta oli uutta – mitähän sieltä löytyy? Sama ilmiö selittää kuplia tänäänkin. Hyvä esimerkki on Raision ”Benecol-kupla” 1996-1999 joka perustui siihen, että ”ihmemargariinin” uskottiin valloittavan maailman ehkä noin viiden vuoden kuluttua. Kun odotus on tulevaisuudessa, sitä ei voi todistaa vääräksi (vaikka toki yritin – mutta kukaan ei halunnut uskoa).
– – –
Sen sijaan maailman (nykyaikaisen) historian kuudenneksi suurin yhtiö Standard Oil ei ollut mikään kupla. Öljy-yhtiön perusti vuonna 1870 mm. John D. Rockefeller ja vuoteen 1904 mennessä sen osuus USA:n öljyn jalostamisessa oli kasvanut peräti 91 %:iin (aika lailla siis ”winner takes all”, eikö vain?).
Jo vuonna 1911 yhtiö määrättiin purettavaksi 34 pienempään yhtiöön, vuoden 1890 Shermanin monopolilainsäädännön nojalla (vaikka sen markkinaosuus oli jo silloin kapitalistisen kilpailun takia ehtinyt laskea noin 64%:iin).
Samantapaisia taipumuksia näemme tänään EU:n USA:n johtaville teknologiayhtiöille langettamissa kartellisyytteissä, vaikka ne toki ovat toistaiseksi lähinnä protektionistista poliittista teatteria. Mutta, jos jokin yhtiö onnistuisi pääsemään käytännössä monopoliksi, se hajoitettaisiin tänäänkin, kuten 113 vuotta sitten.
– – –
Hieman perspektiiviä saamme ehkä myös, kun katsomme mitkä olivat maailman arvokkaimmat yhtiöt vuosina 1980 ja 2000.
Vuonna 1980 maailman kymmenestä arvokkaimmasta yhtiöstä peräti kuusi oli öljy-yhtiöitä (Exxon, Standard, Shell, Mobil, Texaco, Gulf), joista suurin osa joko suoraan tai yritysostojen kautta liittyi Rockefellerin hajotettuun imperiumiin. Lisäksi listalla oli kemianyhtiö DuPont, autonvalmistaja General Motors ja teleoperaattori AT&T. Mutta kaikkein arvokkain oli tietokoneyhtiö IBM, joka oli jo 1960-luvulla kärjessä ja oli vaikeuksien kautta noussut uudelleen kärkeen 1980 (tänään se on nro 71).
Vuonna 2000 oli teknologiabuumi, ja Microsoft oli ykkönen. Muita teknologiayhtiöitä kymmenen arvokkaimman joukossa olivat Cisco (nyt 59), Intel (nyt 65) ja Nokia (nyt 962). Joukossa oli kaksi öljy-yhtiötä, ExxonMobil (nyt 17) ja Shell (nyt 49), sekä GE (nyt 90), Walmart (nyt 16), NTT Docomo (nyt 151) ja Pfizer (nyt 81).
Ranskassa on sanonta: ”Plus ça change, plus c’est la même chose” – mitä enemmän asiat muuttuvat, sitä enemmän ne näyttävät samoilta. Se pätee myös osakemarkkinoihin. Välillä öljy-yhtiöt ovat muodissa, välillä teknologiayhtiöt, tällä hetkellä tekoäly. Mutta mikään ei ole silti mielestäni oleellisesti muuttunut.
– – –
Phoebus jatkaa siis toimintaansa aivan kuten ennenkin. On ihan relevanttia huomata, että me emme omista yhtään tämän päivän ”superyhtiöistä”. Se voi lyhyellä aikavälillä tarkoittaa, että emme pääse markkinoiden tuottoon (vaikka viimeiset kolme vuotta olivat siitä huolimatta hyviä, kuten tämän vuoden alku).
Mutta sijoittaja, toisin kuin ehkä keinottelija, ei mieti mitä markkinat tekevät, vaan mitä hän itse tekee. Kunhan yhtiömme keskimäärin palvelevat asiakkaitaan erinomaisesti, pitävät henkilöstönsä tyytyväisenä ja kasvattavat arvoaan järkevillä investoinneilla, meillä ei ole hädän päivää.
Vähän kevyempi kysymys tällä kertaa: Jos oikein muistan niin Phoebuksen osuuden arvo silloin rahaston aloittaessa oli 10 euroa. Näin alusta asti mukana olleella tuli juhlan tuntua osuuden arvon noustua yli 100 euron. Oletko keittänyt kahvit tämän saavutuksen kunniaksi? 🙂
Huomasin toki itsekin, että rahaston arvo on nyt aloituksesta kymmenkertaistunut. Kun perustin Phoebuksen 2001 pähkäilin, ehtisinköhän saavuttaa tuon virstaanpylvään ennen kuin joskus jään eläkkeelle? Nyt se on ainakin väliaikaisesti saavutettu, mutta osakemarkkinoillahan mikään ei takaa, ettei arvo valuisi taas sen alle.
En ole asiaa juhlinut – itse asiassa en ole edes maininnut siitä kollegoille – mutta ensisijaisesti pitää tietysti onnitella niitä asiakkaita, jotka ovat jaksaneet koko matkan pysyä mukana, kuten sinä (ja minä). Meitä jo vuodesta 2001 rahastossa mukana olleita asiakkaita on vielä 20 kpl (vuoden 2001 lopussa omistajia oli kaikkiaan 29 kpl).
Samalla pitää todeta, että ”tasalukuvinouma” on eräs aivojemme oudoista nystyröistä. Järjestämme lounastapaamiset 12:00 eikä 11:52. Miksi? Järjestämme tunnin palaverin alkavaksi 14:00, kun se voisi yhtä hyvin alkaa vaikka 14:07?
Mittaamme joskus rahastojen menestystä kalenterivuosittain. Sillä tavoin Legg Mason Value Fundin salkunhoitaja Bill Miller oli viime aikojen suurimpia onnistujia, kun rahasto 15 vuotta peräkkäin 1991-2005 joka ikinen vuosi pärjäsi indeksiä paremmin. Mutta, kuten hän itsekin totesi, se johtui vain siitä, että kalenterivuodet sattuivat osumaan onnekkaasti kohdalleen. Rullaavissa vuoden tuotoissa samaa ei näkynyt.
Olen myös huomannut, että jonkin osakkeen kurssin lähestyessä vaikka 100 euron tai 1.000 dollarin rajaa, se ikään kuin pysähtyy hetkeksi sen alle. Kun se vihdoin ylittää rajan, se kuroo samalla umpeen pysähtyneisyyden ajan. Sitä vinoumaa varmasti jonkin hedgerahaston algoritmi jo hyödyntääkin. Phoebuksen osuuden arvoon tämä ei tietenkään päde, koska arvo muodostuu sen kaikista sijoituksista.
Sitten voi vielä miettiä, mikä onkaan tasaluku? Phoebuksen arvo on nyt 10x korkeampi kuin alussa, mutta rahaston tuotto on alusta vasta 917%. Eikö 1000% olisi tasaisempi? Sekin voi olla saavutettavissa, koska eläkkeelle en ole vielä siirtymässä.
Mutta oli tasaluku mikä tahansa, tai vaikka sillä ei ehkä olekaan mitään merkitystä, onnittelut ennen kaikkea pitkäaikaisille asiakkaille!
Vastaan seuraavan kerran kysymyksiinne perjantaina 19. huhtikuuta.
PhoebusBlogista
Hyvät Phoebuksen osuudenomistajat,
Vastaan näillä sivuilla sijoittajilta saamiini kysymyksiin (yleensä) perjantaisin. Yritän ryhmitellä kysymykset niin, että Phoebuksen kannalta mielestäni olennaisimpiin vastaan ensin. Näin keskustelun seuraaminen on toivottavasti helpompaa.
Muistakaa, että tyhmiä kysymyksiä ei ole. Hoidan teidän rahojanne, joten teillä on oikeus kysyä kaikesta, joka mieltänne askarruttaa. Toivon, että te myös käytätte tätä oikeuttanne. Arapaho-intiaanien sanoin: “If we wonder often, the gift of knowledge will come.”
Kysyä voitte sähköpostitse. En vastaa anonyymeihin kysymyksiin. Sen sijaan kysyjät säilyvät vastauksissani kaikki anonyymeinä. Siksi otan näihin viesteihin mukaan myös joitakin sellaisia kysymyksiä, joita kysyjä ei välttämättä ole tarkoittanut tähän blogiin.
Otan mielelläni vastaan kehitysehdotuksia.
Tässä blogissa esittämäni ajatukset eivät ole sijoitusneuvoja. Ensinnäkin siksi, että oikea neuvo riippuu jokaisen sijoittajan taloudellisesta tilanteesta. Toiseksi, en tässä syvenny käsittelemiini aiheisiin läheskään sillä tarkkuudella kuin varsinaisessa neuvonnassa pitää tehdä.
Asiakaskohtaiseen neuvontaan Seligson & Co:lla on varainhoidon palveluita, jotka ovat maksullisia ja edellyttävät erillistä sopimusta. Lisätietoja ja yhteyshenkilöt tästä.
Ystävällisin terveisin,
Anders Oldenburg, CFA
salkunhoitaja