Vko 14/22: Venäjä/it-yhtiöt/allokaatio

1. Kommentoitkin jo jonkin verran Ukrainan sodan vaikutuksia. Minua kiinnostaisi mitä ajattelet asian eettisestä/esg-kulmasta eli onko mielestäsi nykytilanteessa ongelmallista, että omistamamme yhtiö toimii Venäjällä, eikä välttämättä edes halua kokonaan pois sieltä?

Erittäin hyvä kysymys, johon minulla ei valitettavasti ole erittäin hyvää vastausta. Monella on asiasta hyvin vahvoja mielipiteitä ja niitä voi minusta perustellusti esittää sekä Venäjältä äkkilähdön puolesta että sitä vastaan. Minä en osaa ottaa siihen kantaa, mutta voin toki kertoa, miten itse asioita yritän ajatella.

Aluksi lähden siitä, että yhtiöidemme johtajat tietävät asioista paljon minua enemmän ja luotan siihen, että he tekevät parhaan informaation valossa fiksuja ratkaisuja. Minusta ei ole kertomaan, mitä heidän pitäisi tehdä, koska en tiedä yhtä paljon kuin he. Jostain satunnaisesta somekeskustelijasta on vielä vähemmän siihen. Enkä usko, että kovin moni poliitikkokaan osaa johtaa yrityksiä tai sanoa, mitä niiden pitäisi tehdä.

Toiseksi ajattelen itse, että Venäjän kansaa ei ehkä pitäisi syyllistää sodasta, koska se ei ehkä ole oikeasti valinnut johtajiaan, jos ”vaalit” eivät ole olleet kovin demokraattisia. Enkä ainakaan itse ole nähnyt vahvoja todisteita siitä, että kansa kannattaisi sotaa. Voin toki olla tässä aivan väärässä.

On selvää, että sekä Fortumin että Nokian Renkaiden johdoilla on tilanteen johdosta paljon mietittävää. Selvää on myös, että fiksu yritysjohto pyrkii sopeuttamaan yhtiönsä toiminnan muuttuneisiin olosuhteisiin. Mutta se vie aikansa. Kuten yritystoiminnassa yleensä, tänään tehtyjen päätösten vaikutukset alamme nähdä ehkä 2-3 vuoden päästä. Somekansa haluaisi ehkä nähdä ne jo huomenna, mutta maailma ei toimi niin.

Tuntematta asioita tarkemmin uskon itse, että sodan johdosta sekä Nokian Renkaat että Fortum todennäköisesti tulevat jättämään Venäjän. Mutta missä tahdissa ja miten en tiedä. Yhtälö ei ole vain taloudellinen, vaan vaakakupissa painaa varmastikin vastuullisella yrityksellä ennen kaikkea henkilöstön kohtalo.

Nokian Renkailla on Venäjällä 1 546 työntekijää, siis kolmasosa yhtiön henkilöstöstä. Fortumilla ja Uniperilla työntekijöitä on Venäjällä 7 000, siis vähän yli kolmasosa koko konsernin henkilöstöstä.

Lappu luukulle ja ”hyvästi” olisi tietenkin yksi tapa toimia, mutta se jättäisi nuo 8 500 ihmistä oman onnensa nojaan. Se ei minusta olisi vastuullisen yhtiön tapa toimia.

Oletettavasti yhtiöt siis hakevat ratkaisun, joka on henkilöstölle mahdollisimman hyvä, asiakkaille kelvollinen ja omistajille siedettävä. Tai niin ainakin itse tässä tilanteessa tekisin juuri siinä järjestyksessä – vaikka normaalisti asettaisin asiakkaat henkilöstön edelle. Omistajille hyviä ratkaisuja ei sodan takia taida edes ollakaan.

Eettinen ja vastuullinen sijoittaminen ovat hieman eri asioita. Karkeasti sanoen ns. eettinen sijoittaminen on lähtöisin uskonnollisista liikkeistä ja ns. vastuullinen sijoittaminen (ESG) on lähtöisin ympäristö- ja työväenliikkeistä. Niitä harjoittavat toki nykyään monet muutkin sijoittajat. Yhteistä niille on, että sijoitusten valinnassa käytetään muitakin kriteereitä kuin talousasioita. Käsittelyiden selvitystä ja historiallista taustaa löytyy esimerkiksi Seligson & Co:n vastuullisen sijoittamisen dokumentista.

Eettisillä, poliittisilla ja vastuullisilla sijoittajilla on varmasti tässä tilanteessa erityisen paljon mietittävää, enkä osaa lainkaan sanoa, miten niiden pitäisi toimia. Mutta Phoebus ei kuulu niihin, vaikka painotankin yhtiöiden laatua tunnuslukuja enemmän.

Olen ainakin toistaiseksi itse tyytyväinen siihen, miten yhtiöidemme johtajat ovat aloittaneet sopeutumisen tilanteeseen. Lopputulemaa joudumme ehkä muutaman vuoden vielä odottamaan, joka on tässä tilanteessa luontevaa.

2. Olen pohtinut, mitkä toimialat voivat selvitä parhaiten inflaatioympäristössä. Turvasatamia rahoille ei näytä olevan paljon, mutta entäs It-palveluyhtiöt? Palkkainflaatiota on ja osaajista kisataan, mutta onko tilaajayhtiöillä vaihtoehtoja? Kuluttajien ostovoima ei paljon vaikuttane Siilin, Vincitin, Goforen, Digian Qt:n ja muiden tuloksiin? Eikä digitalisaatiolle näy loppua.

Tässä pitäisi minusta ehkä ensin erotella kahta asiaa: yhtiöiden toiminnan syklisyyttä ja niiden osakkeiden herkkyyttä korkojen nousulle.

En tunne mainitsemiasi yhtiöitä tarkemmin, enkä ole it-palvelualan asiantuntija, vaikka olen toki omistanut Tietoevryä jo 38 vuotta. Sen olen noiden vuosikymmenten aikana oppinut, että toimialalla on kaksi ansaintamallia. Ylläpitoa tehdään suhdanteista riippumatta, suuria investointiprojekteja asiakkaat yleensä matalasuhdanteissa siirtävät tuonnemmaksi. Syklisyyttä siis on, mutta ei kovin paljon. Kilpailua sen sijaan riittää – onhan toimiala täysin globaali, eikä asiakkaan suinkaan tarvitse käyttää juuri suomalaista palvelun tarjoajaa.

Aivan toinen kysymys on, miten korkeammasta inflaatiosta todennäköisesti seuraava paljon korkeampi korkotaso vaikuttaa eri yhtiöihin. Yleisesti ottaen lienee selvää, että se vaikuttaa kaikkien yhtiöiden arvostukseen kielteisesti, mutta kaikkein eniten ehkä niihin, joiden arvostukset ovat korkeimmat.

Mutta emme tiedä, miten inflaatio jatkossa kehittyy emmekä tiedä, missä tahdissa tai kuinka paljon korkotaso vielä nousee. Emmekä sitä, miten osakemarkkinat reagoisivat merkittävästi nykyistä korkeampiin korkoihin, joten niillä on turha spekuloida. Sitä paitsi pitkäjänteiselle sijoittajalle sillä ei edes ole suurta merkitystä.

Tämän huomaamme, kun mietimme mistä osakkeiden tuotto tulee? Sehän muodostuu toisaalta yhtiöiden ”aidosta tuotosta” – joka on osinkotuotto plus osinkojen kasvu – ja toisaalta arvotuksen muutoksista.

Lyhyellä aikavälillä arvostuksen muutos on tärkein tekijä, mutta sijoitusajan pidentyessä sen merkitys vähenee jatkuvasti ja mitä pidempi sijoitusaika on, sitä suuremmalla varmudella sijoittajan saama tuotto lähestyy sijoituksen ”aitoa tuottoa”.

Tämän huomaamme helposti, kun laskemme, miten esimerkiksi arvostuksen tuplaantuminen (joka on siis ”spekulatiivista tuottoa”) vaikuttaa sijoittajan saamaan kokonaistuottoon eri sijoitusjaksoilla.

Jos se tapahtuu vuodessa, sen vaikutus tuottoon on tietenkin +100 %, joka on varmuudella aitoa tuottoa paljon suurempi. Jos se tapahtuu kymmenessä vuodessa, sen vaikutus vuosituottoon on +7,2 %, joka on edelleen iso verrattuna osakkeiden aitoon tuottoon.

Mutta jo 25 vuodessa sen vaikutus on enää +2,8 % vuosituottoon, 50 vuodessa se on vain +1,4 % ja 100 vuodessa se on enää minimaaliset +0,7 %, joka on vain pieni murto-osa osakkeiden aidosta tuotosta.

Heilunnalla ei siis ole juuri merkitystä pitkäjänteiselle sijoittajalle, mutta mitä lyhyempi sijoitushorisontti on, sitä suuremmaksi sen merkitys kasvaa. Siksi minusta rationaalisen sijoittajan kannattaisi markkinoiden ajoituksen tai yhtiöiden valinnan sijaan ensisijaisesti keskittyä miettimään, onko osakkeiden osuus kokonaisvarallisuudesta oikeassa suhteessa jäljellä olevaan sijoitusaikaan? Sijoitusslangilla kutsumme sitä ”allokaatioksi”.

Tästä emme juuri lue talousmediassa, mutta se on oikeasti sijoittajan ehdottomasti tärkein päätös – niin tylsältä kuin se voi tuntuakin!

Vastaan seuraavan kerran kysymyksiinne perjantaina 22. huhtikuuta.

PhoebusBlogista

Hyvät Phoebuksen osuudenomistajat,

Vastaan näillä sivuilla sijoittajilta saamiini kysymyksiin (yleensä) perjantaisin. Yritän ryhmitellä kysymykset niin, että Phoebuksen kannalta mielestäni olennaisimpiin vastaan ensin. Näin keskustelun seuraaminen on toivottavasti helpompaa.

Muistakaa, että tyhmiä kysymyksiä ei ole. Hoidan teidän rahojanne, joten teillä on oikeus kysyä kaikesta, joka mieltänne askarruttaa. Toivon, että te myös käytätte tätä oikeuttanne. Arapaho-intiaanien sanoin: “If we wonder often, the gift of knowledge will come.”

Kysyä voitte sähköpostitse. En vastaa anonyymeihin kysymyksiin. Sen sijaan kysyjät säilyvät vastauksissani kaikki anonyymeinä. Siksi otan näihin viesteihin mukaan myös joitakin sellaisia kysymyksiä, joita kysyjä ei välttämättä ole tarkoittanut tähän blogiin.

Otan mielelläni vastaan kehitysehdotuksia.

Tässä blogissa esittämäni ajatukset eivät ole sijoitusneuvoja. Ensinnäkin siksi, että oikea neuvo riippuu jokaisen sijoittajan taloudellisesta tilanteesta. Toiseksi, en tässä syvenny käsittelemiini aiheisiin läheskään sillä tarkkuudella kuin varsinaisessa neuvonnassa pitää tehdä.

Asiakaskohtaiseen neuvontaan Seligson & Co:lla on varainhoidon palveluita, jotka ovat maksullisia ja edellyttävät erillistä sopimusta. Lisätietoja ja yhteyshenkilöt tästä.

Ystävällisin terveisin,

Anders Oldenburg, CFA
salkunhoitaja