Vko 06/25: Eksoottiset maat/Phoebus pörssiin?
Phoebuksen yhtiöt ovat pitkälti kehittyneiden maiden yhtiöitä. Mikäli vastaan tulisi esimerkiksi jokin Vietnamissa tai vaikkapa Mexicossa oleva laatuyhtiö niin onko tämän hetken Phoebuksessa sääntöä joka estää sellaiseen sijoittamisen? Itse tarkastelen kehittyviä markkinoita uteliaana, koska niissä on mielestäni paljon etuja.
Rajoitteita ei ole, vaan voin tehdä mitä haluan. Sellaiseksi suunnittelin alun perin tietoisesti Phoebuksen. Maailmassa on vain rajallisesti hyviä sijoitusmahdollisuuksia, enkä halua jäädä jostain sellaisesta paitsi vain sääntelyn takia.
Sen sanottuani, meillä ei ole pitkään aikaan ollut sijoituksia kehittyviin maihin, eikä näköpiirissäni ole sellaisia jatkossakaan. Haluan ymmärtää yhtiöidemme yrityskulttuureja enkä sitä kovin eksoottisissa maissa osaa. Se ei tarkoita, että sellaisiin maihin ei pitäisi sijoittaa. Niissä pitää vain löytää joku minua fiksumpi salkunhoitaja.
– – –
Olet minusta oikeilla jäljillä. Voi hyvin kuvitella, että kehittyvien maiden varallisuus suhteellisesti kasvaisi enemmän kuin kehittyneissä maissa, jo pelkästään rahan alenevan rajahyödyn takia. Tällä tarkoitan hyvin tunnettua talousteoreettistä ilmiötä. Jos varallisuuteni on 10 000 euroa, niin 10 000 lisää on minulle merkittävä (+100%). Jos varallisuuteni on miljoonaa, sama kymppitonni on lähes merkityksetön (+1%). Siten voisi ehkä olettaa, että kehittyvissä maissa työn tuottavuus kasvaisi nopeammin kuin kehittyneissä maissa, jos globalisaatio toimii kitkatta? Näin on käynyt esimerkiksi Kiinassa ja Koreassa, sen sijaan ei esimerkiksi Intiassa tai Afrikassa.
Kasvupotentiaalinsa ansiosta kehittyvät markkinat ovat aika ajoin olleet pörssissä muodissa. Moni varmasti vielä muistaa ennen finanssikriisiä noin 2007 loppuneen ”BRIC-buumin” (Brazil, Russia, India, China)? Näistä maista on kuitenkin syntynyt kovin harvoja globaaleja voittajia. Ehkä siksi, että kilpailijat keittyneissä maissa usein ostavat parhaat, ennen kuin niistä tulee globaaleja kilpailijoita.
– – –
Phoebuksen historian aikana meillä on ollut muutama sijoitus kehittyvillä markkinoilla, jotka ovat kaikki olleet länsimaisten yhtiöiden tytär- tai osakkuusyhtiöitä, ja olen siksi uskaltanut luottaa niihin. Yhteistä niille oli, että niiden kasvu ja kannattavuus oli paljon emoyhtiötä parempi, mutta arvostus selvästi halvempi.
Ensimmäinen oli Venäjän suurin olutpanimo Baltika, jonka pääomistaja oli suomalaisen Hartwallin osakkuusyhtiö BBH. Baltikaa ostin heti Phoebuksen aloitettua toimintansa lokakuussa 2001 ja myin jo keväällä 2002 117% voitolla. Esittelin yhtiön Phoebuksen ensimmäisessä katsauksessa 4/2001.
Toinen vastaava, jonka ostin myös jo rahaston aloittaessa, oli amerikkalaisen Wal-Martin meksikolainen tytäryhtiö Walmex, jonka esittelin myös jo Phoebuksen enimmäisessä katsauksessa ja sittemmin vielä katsauksessamme 4/2004. Silloin kerroin, että se ei enää ollut halpa, kun kehittyvistä markkinoista alettiin kiinnostua. Myin osakkeemme 2007 kehittyvien markkinoiden buumin huipulla 146% voitolla (en toki tiennyt, että silloin oli kehittyvien maiden buumin huippu, mutta arvostus tuntui liian korkealta).
Kolmas sijoituksemme oli enemmän keinottelua kuin sjoitus. Ostin amerikkalaisen United Technologies -yhtiön osakkuusyhtiön China Fire Safetyn osakkeita 2008 tammikuussa, koska yhtiö oli halpa ja United Technologiesilla oli optio ostaa se itselleen. Kun optiota ei käytetty, myin osakkeet jo toukokuussa 19% voitolla. Kerroin blogissa, että kollegani Jani Holmbergin mukaan ”kalaa tuli, vaikka kaikki ei mennytkään aivan suunnitelmien mukaan” (olimme siikaa onkimassa).
Olen myös aikojen saatossa katsonut muita samankaltaisia, kuten Grupo Modelo Meksikossa, Tsingtao Kiinassa ja Wärtsilän, Unileverin ja BP:n Intiassa listattuja tytäryhtiöitä, mutta mikään niistä ei ole johtanut sijoituksiin.
Tienasimme kaikilla sijoituksillamme hyvin, mutta opin samalla, että tämä ei ole minun vahvuusaluettani. Siksi en ole enää juuri kehittyviä markkinoita harkinnut.
Mitä ajattelet siitä, että Phoebus listautuisi pörssiin? Tai ylipäänsä joku riittävän suuri rahasto tulisi nopean kaupankäynnin piiriin?
Kysymyksesi on mielenkiintoinen ja voisi teoriassa jopa olla toteutettavissa, mutta vastaus on hyvin yksinkertainen: Phoebus ei tule listautumaan pörssiin, eikä siitä rahaston omistajille tai rahastolle olisi mitään hyötyä.
Käyn alla läpi miksi pörssilistattuja rahastoja on olemassa, mitkä ovat niiden hyödyt ja miksi selvästikään Phoebuksen omistajille ei olisi mitään hyötyä.
– – –
Ajatus rahaston listautumisesta ei ole uusi. Jo silloin, kun 1980-luvulla taplasin ensimmäisiä askeleitani osakesijoittajana, pörssissä olivat esimerkiksi sijoitusyhtiöt SYP-Invest (sittemmin Norvestia), Sp-Sijoitus ja OP-Sijoitus. Sijoitusrahastoja ei Suomessa vielä ollut. Näiden yhtiöiden tarkoitus oli sijoittaa pankin oman ”keiretsun” eli sfäärin yhtiöihin, rahoittaen siten osittain sfääriä asiakkaiden rahoilla pankin rahojen sijaan.
Suomesta ilmiö on poistunut, mutta Ruotsissa se edelleen elää. Samaa tekevät tänäkin päivänä Wallenbergien Investor ja Handelsbanken-sfäärin Industrivärden. Toki sillä erolla, että ne nykyään myös sijoittavat listaamattomiin yhtiöihin. Ehkä siksi, että toisten rahojen käyttö oman valtansa ylläpitämiseen ei olisi niin ilmeistä?
Näiden yhtiöiden ongelma oli ja on edelleen, että niiden pörssiarvo ei yleensä vastaa sijoitusten arvoa, aivan syystä, Yhtiöillä on omia kuluja, joista sijoittaja ei hyödy ja verotus usein kertaantuu. Ruotsissa malli on toiminut kauemmin, koska verotuksen kertaantuminen on siellä osin estetty.
Tilanne muuttui asiakkaiden kannalta sijoitusrahastojen yleistyessä. Ruotsiin ensimmäiset tulivat 1974, Suomeen ensimmäiset 1987. Kesti kuitenkin noin vuosiin 1993-94 ennen kuin niiden suosio alkoi kasvaa.
– – –
Maailmalla ensimmäiset indeksirahastot lanseerattiin jo 1970-luvulla (Suomessa vasta 1998 Seligson & Co Suomi-indeksirahasto). Vuonna 1993 maailman suurin säilytyspankki State Street keksi lanseerata indeksirahaston pörssiin. SPDR Trust (S&P500 Depositary Receipt) on edelleen maailman suurimpia ETF-rahastoja (Exchange-Traded Fund = pörssilistattu rahasto).
State Streetin käänteentekevä oivallus oli se, että rahastoa saattoi merkitä tai lunastaa ”bulkkina” rahan tuomisen tai viemisen sijaan tuomalla tai viemällä sen sisältämiä arvopapereita. Se toi samaan aikaan monia etuja monille osapuolille, koska rahaston pörssikurssi ei tällöin voi poiketa kovin paljon sen oikeasta arvosta (toisin kuin sijoitusyhtiössä). Muutenhan joku voisi ostaa tai myydä sitä yli- tai alihintaan ja tuoda tai viedä arvopapereita, eli tehdä täysin riskittömän voiton (ns. ”arbitraasin”).
Sijoittajille etu on, että treidaajat eivät voi aiheuttaa rahastolle kuluja. Pieni treidaaja ostaa tai myy pörssissä olemassa olevia osuuksia ja maksaa välityspalkkionsa. Suuri treidaaja tuo tai vie arvopaperita, joka ei sekään aiheuta rahastoille kuluja. Pitkäjänteiset omistajat eivät koskaan kärsi treidaajien toimista, toisin kuin tavallisissa rahastoissa (ellei niissä ole rahastolle meneviä ”treidauksenestopalkkioita”, kuten meillä).
Markkinatakaajille etu on, että reaaliaikaisen hinnoittelun ansiosta he voivat käyttää näitä ETF-rahastoja osana johdannaispositioitaan. Suurimmissa indekseissä (kuten S&P500) likvidejä osto- ja myyntioptioita sekä futuureja löytyy paljon, mutta varsinainen alla oleva likvidi hyödyke ei löytynyt helposti paketoituna ennen ETF-rahastojen tuloa. Keinottelijoillekin näistä on hyötyä, koska niillä voi tehdä vaikka päivän sisäistä kauppaa, toisin kuin tavallisissa rahastoissa (sitä ei silti pidä tehdä). Ja pörsseille sekä osakevälittäjille etu on, että he saavat enemmän palkkioita.
Siten tuote, joka palvelee samaan aikaan monia eri tahoja, tulee kai menestymään? Ja niinhän ne ovat. Vuoden 2024 lopussa ETF-rahastojen pääoma oli USA:ssa jo 8 085 miljardia dollaria, joka edusti noin neljäsosaa koko sijoitusrahastojen markkinoista. Kasvu on osin ansaittu, mutta perustuu osin myös sijoittajien tietämättömyyteen. Kovin moni käy näillä tuotteilla aktiivista kauppaa, koska välittäjät kehottavat heitä siihen. Luontevaa, koska välittäjät tienaavat sillä.
Indeksirahastojen isä John Bogle (Vanguard) oli koko elämänsä aikana kriittinen ETF-rahastoille juuri siksi, että niin moni käyttää niitä väärin, siis käy niillä jatkuvasti kauppaa. Mutta oikein käytettyinä – siis pitkäjänteisinä sijoituksina – ei niissä ole minusta mitään vikaa. Hyviä tuotteita voi käyttää väärin (vaikkapa morfiinia hupikäyttöön) mutta se ei tee tuotteesta huonoa. Vain käyttäjästä.
Me toimme 2002 Suomen ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan ETF-rahaston pörssiin, siis Seligson & Co Suomi OMXH25 -indeksiosuusrahaston. Ei siksi, että itse tienaisimme, vaan koska se markkinatakaajille olisihyvä lisätyökalu Suomen johdannaismarkkinat ovat sen jälkeen kuihtuneet, eikä rahaston varallisuus ole kuin 438 miljoonaa euroa. Mutta se palvelee tarkoituksia, joita muut rahastomme eivät palvele. Ja useimmat sen omistajat ovat pitkäjänteisiä omistajia, joka on ilo huomata!
– – –
Indeksi-ETF:ien kasvu toi tietenkin markkinoille myös aktiivisesti hoidettujen rahastojen ETF-osuuksia, mutta niistä ei nähdäkseni ole kenellekään oikealle sijoittajalle hyötyä. Siksi ne ovatkin jääneet hyvin pieneksi osaksi markkinoita.
Ehkä tunnetuin esimerkki on ARK.Invest, jonka perustaja Cathie Wood on saanut paljon julkisuutta. Yhtiöllä on muutamia erilaisia aktiivisesti hoidettuja ETF-rahastoja, jotka lähinnä keinottelevat kaikkein riskipitoisimmillä yhtiöillä. Vähän aikaa sillä meni hyvin, ja sillä oli neljä vuotta sitten peräti 50 miljardia dollaria rahastoissaan. Tänään siitä on jäljellä enää 7 miljardia, kun rahastot ovat kehittyneet surkeasti ja omistajat ovat lunastaneet omistuksensa. Silti hänen tekemisiään kyllä raportoidaan edelleen – ovathan rahastot transparentteja, kun niiden pitää päivittäin kertoa, mitä ne omistavat.
– – –
Jos Phoebus olisi pörssilistattu rahasto, mekin saisimme ehkä samaa julkisuutta, mutta emme sitä tarvitse. En siksi näe syytä edes harkita Phoebuksen listaamista pörssiin.
Sen sijaan esimerkiksi nyt suljettujen kiinteistörahastojen, joista mediassa on ollut paljon puhetta, kannattaisi ehkä asiaa harkita? Onhan vaikkapa Kojamo joka päivä likvidi, kun se on pörssissä, vaikka sen markkinahinta tätä kirjoittaessani on vain vähän alle puolet siitä, mitä yhtiö itse luulee oikeaksi arvokseen.
Suunnilleen sama ero koskenee suljettuja kiinteistörahastoja, mutta niiden oikeaa hintaa ei kukaan tiedä, kun sijoitukset ovat epälikvidejä eikä rahastojen osuuksia voi merkitä tai lunastaa. Tällaisten rahastojen pitäisi minusta juuri siksi ehkä mieluummin olla pörssissä koska, kun rahastojen sijoitukset ovat epälikvidejä, ainoa tapa varmistaa rahasto-osuuksien likviditeetti ja selvittää niiden oikea markkina-arvo on käydä osuuksilla julkista kauppaa. Oikea markkina-arvohan on määritelmällisesti se hinta, johon löytyy likviditeettiä – siksi sitä kutsutaan ”markkina”-arvoksi.
Phoebuksen sijoitukset ovat likvidejä ja rahasto on päivittäin auki, emmekä pörssiä mihinkään kaipaa.
Vastaan seuraavan kerran kysymyksiinne perjantaina 21. helmikuuta.
PhoebusBlogista
Hyvät Phoebuksen osuudenomistajat,
Vastaan näillä sivuilla sijoittajilta saamiini kysymyksiin (yleensä) perjantaisin. Yritän ryhmitellä kysymykset niin, että Phoebuksen kannalta mielestäni olennaisimpiin vastaan ensin. Näin keskustelun seuraaminen on toivottavasti helpompaa.
Muistakaa, että tyhmiä kysymyksiä ei ole. Hoidan teidän rahojanne, joten teillä on oikeus kysyä kaikesta, joka mieltänne askarruttaa. Toivon, että te myös käytätte tätä oikeuttanne. Arapaho-intiaanien sanoin: “If we wonder often, the gift of knowledge will come.”
Kysyä voitte sähköpostitse. En vastaa anonyymeihin kysymyksiin. Sen sijaan kysyjät säilyvät vastauksissani kaikki anonyymeinä. Siksi otan näihin viesteihin mukaan myös joitakin sellaisia kysymyksiä, joita kysyjä ei välttämättä ole tarkoittanut tähän blogiin.
Otan mielelläni vastaan kehitysehdotuksia.
Tässä blogissa esittämäni ajatukset eivät ole sijoitusneuvoja. Ensinnäkin siksi, että oikea neuvo riippuu jokaisen sijoittajan taloudellisesta tilanteesta. Toiseksi, en tässä syvenny käsittelemiini aiheisiin läheskään sillä tarkkuudella kuin varsinaisessa neuvonnassa pitää tehdä.
Asiakaskohtaiseen neuvontaan Seligson & Co:lla on varainhoidon palveluita, jotka ovat maksullisia ja edellyttävät erillistä sopimusta. Lisätietoja ja yhteyshenkilöt tästä.
Ystävällisin terveisin,
Anders Oldenburg, CFA
salkunhoitaja