Vko 24/06: Securitas /KesäBlogi /Rahastojen kulut

1. Salkunhoitajalta: Securitas

Osallistuin keskiviikkona Securitaksen pääomamarkkinapäiville Lontoossa. Yleensä en jaksa näihin lentää – päivä on huomattavasti tehokkaammin käytössä, kun lukee samat asiat netissä ja kuuntelee webcastia – mutta tällä kertaa halusin nähdä kolmen uuden pikkuSecuritaksen johtajat. Yhtiöhän pilkkoo itsensä neljäksi yhtiöksi syksyllä.

Näin kuitenkin vain kahden uuden yhtiön johdon. Kolmas, Loomis Cash Handling, tullaan todennäköisesti myymään ennen Securitaksen jakautumista, joten se ei esiintynyt. Siitä saatava hinta, noin 11 miljardia kruunua (+ 2 miljardia velkaa), eli 30 kruunua per osake, jaetaan siinä tapauksessa todennäköisesti suurimmalta osin ulos ylimääräisenä osinkona.

Securitas Direct – yksityiskotien vartiointi – on erittäin mielenkiintoinen. Se kasvaa noin 20% vuodessa suhteellisen hyvällä kannattavuudella. Katteet (10%) ovat noin kaksinkertaiset normaliin vartiointiliiketoimintaan (5-6%) verrattuna. Ennen kaikkea, kasvu on täysin orgaanista, toisin kuin muissa Securitaksen osissa, jotka tekevät suhteellisen paljon yritysostoja.

Kasvupotentiaalia riittää edelleen. Yhtiön tulos tulee tänään käytännössä Ruotsista ja Espanjasta. Direct toimii myös mm. Suomessa ja Belgiassa, mutta näissä maissa liiketoiminnan koko on vielä selvästi alle kriittisen massan, ja tulos sen mukainen.

Yhtiön Aroundio-konsepti, jonka esittelin vuoden 2005 vuosikirjassa, voisi mielestäni muuttaa kotivartioinnin aidoksi kuluttajapalveluliiketoiminnaksi. Jotta tämä tapahtuisi, kaipaisin nykyistä voimakkaampaa after sales -toimintaa. Asiakas on lojaali jos hän kokee saavansa jatkuvaa hyvää palvelua, mutta seinällä piippaava laatikko ei vielä mielestäni riitä ”palveluksi”. Sen sijaan omassa naapurustossa kiertävä, palveluhalukas ”area sheriff” – nykyajan korttelipoliisi – voisi aidosti olla sitä.

Juteltuani Directin toimitusjohtaja Dick Segerin kanssa en ole täysin vakuuttunut, että yhtiö on kanssani samaa mieltä. Directin fokus on uusmyynnissä huomattavasti voimakkaammin kuin olemassa olevien asiakkaidensa palvelemisessa. Se ei mielestäni ole hyvä asia. Se toki saattaa muuttua, kunhan asiakaskanta on kasvanut riittävästi.

Securitas Systems on turva-alan ratkaisutoimittaja (joku sanoisi järjestelmäintegraattori). Ala on erittäin fragmentoitunut. Systems on toimialansa markkinajohtajia, mutta sen markkinaosuus on vasta 3%. Siksi se tullee tekemään paljon yritysostoja rakentaakseen kriittistä massaa, ja sen kehitys tullee näin hieman muistuttamaan Securitaksen tai Assa-Abloyn kehitystä 1990-luvulla.

En ole erityisen viehättynyt yritysostoin kasvavista yhtiöistä. Toimitusjohtaja Juan Vallejo on fiksun tuntuinen ja Systems panostaa huomattavasti voimakkaammin sijoittajasuhdetoimintaan kuin Direct, joka on varmasti osakekurssin kannalta hyvä asia.

Kolmas yhtiö on tietenkin Securitas, josta tulee melko puhdas vartiointiyritys. Nykyinen johto – toimitusjohtaja Thomas Berglund ja talousjohtaja Håkan Winberg jäävät tähän yhtiöön. Strategia säilyy nykyisellään, mutta parempi fokus antanee enemmän resursseja laajentua uusille markkinoille, lähinnä Aasiassa ja Etelä-Amerikassa (yritysostoin).

– – –

Pitkän alustuksen jälkeen asiaan: Mitä minun pitäisi tehdä, kun meillä yhtäkkiä ensi syksynä on kolmen (tai neljän) yhtiön osakkeita, entisen yhden sijaan?

Nopea laskuharjoitus kertoo, että nykyinen Securitas-sijoituksemme, joka on 3,1% rahastosta, on sen jälkeen 1,7% (Securitas), 0,4% (Systems), 0,3% (Direct) ja 0,7% (Loomis tai käteinen). Selvää on ainakin, että jokainen näistä on itsessään turhan pieni, jotta sillä voisi olla rahaston kehityksen kannalta suurta merkitystä. Pitäisikö minun siis ostaa lisää vai myydä eri yhtiöiden osakkeita? Ja miksi?

Olen miettinyt tätä eri näkökulmista kevään aikana ja alan hiljalleen tulla johtopäätöksiin. Päätin siksi jakaa pohdintani kanssanne. Asiaa voi lähestyä ainakin seuraavin tavoin:

1. Onko jakautuminen ylipäänsä järkevää? Systems on ollut Securitaksen jakelukanava, toimiessaan ratkaisujen toimittajana. Jakautuminen voisi olla hyvä Systemsille (siitä tulee neutraalimpi) ja huono Securitakselle (jakelukanavassa syntyy kilpailua). Sain kuitenkin kuvan, että tämä ei kummankaan yhtiön mielestä ole kovin olennaista. Direct on käyttänyt Securitaksen palveluja (vartiointia) ja toimii itse enemmän myynti-, asennus- ja asiakaspalveluyhtiönä. Siitä voisi tulla puhtaampi palveluyhtiö (Aroundio), mutta johto ei tuntunut olevan aivan näillä linjoilla. Ellei uusien yhtiöiden johto hyödynnä jakautumisen suomia uusia mahdollisuuksia, en suoraan sanoen täysin ymmärrä miksi yhtiö yleensä jakautuu – erityisesti kun harjoitus tullee maksamaan noin 150 miljoonaa kruunua? Tämä puhuisi tietenkin sen puolesta, että myisin Securitaksen kokonaan jo ennen jakautumista.

2. Phoebukselle tärkeintä on, että yritysjohto on hyvä. Olen sijoittanut Securitakseen, koska uskon Thomas Berglundiin ja Håkan Winbergiin. Johdonmukaista voisi siis olla seurata näitä herroja, eli pitää Securitas ja myydä muiden yhtiöiden osakkeet.

3. Pieni on kaunista. Securitas on suhteellisen iso yhtiö, jota suuretkin instituutiot omistavat. Nämä eivät usein saa sijoittaa pienyhtiöihin, joten ne tullevat joutumaan myymään pienempien yhtiöiden osakkeet. Lisäksi pienet yhtiöt ovat usein vähemmän byrokraattisia kuin suuret, ja niillä on enemmän tilaa kasvaa. Nämä seikat puhuvat uusien yhtiöiden puolesta. Erityisesti Directin puolesta.

4. Suosin orgaanista kasvua. Securitas on viime vuosina panostanut aiempaa enemmän orgaaniseen kasvuun, mutta alkanee nyt tehdä yritysostoja uusilla markkinoilla. Systems tullee kasvamaan pääosin yritysostoin. Sen sijaan Direct kasvaa jatkossakin orgaanisesti, asiakas asiakkaalta. Näin ollen Directin strategia vastaa parhaiten sijoitusfilosofiaani.

5. Pyrin välttämään muodissa olevia (lue: aivan liian kalliita) yhtiöitä. Jokaisella yhtiöllä on oma kasvutarinansa. Arvostus tullee pitkälti riippumaan sijoittajien uskosta eri yhtiöihin, enkä tässä vaiheessa osaa sitä ennakoida. Arvaisin, että Direct voi useiden sijoittajien mielestä olla arvokkaampi yhtiö kuin muut (koska se kasvaa nopeammin). Tämä puhuisi sen puolesta, että myisin Directin osakkeet.

6. Securitaksen historia tuntee samanlaisia tapauksia. Yhtiö on aiemmin tuonut markkinoille ensin Assa-Abloyn, sitten vähemmän tunnetun Attendon. Kumpikin yhtiö on ollut omistajilleen erittäin tuottava sijoitus, koska on itsenäisenä päässyt aivan uuteen kukoistukseen. Tämä puhuisi sen puolesta, että antaa uusien yhtiöiden johdon 2-3 vuoden ajan näyttää kykynsä, ennen kuin vetää johtopäätöksiä.

Miettiessäni näitä asioita olen päätymässä seuraavaan:

– Johto on hyvän sijoituksen tärkein tekijä. Securitaksen nykyjohto jatkaa uudessa Securitaksessa, joten meidän kannattanee pysyä siinä omistajina.

– Direct on yhtiönä lähimpänä sitä mitä haen, mutta en vielä tunne johtoa riittävästi.

– Arvostus voi yhtiöiden alkutaipaleella olla kysyntä/tarjontasyistä jotain aivan muuta kuin myöhemmin, kun uusien yhtiöiden johto on päässyt näyttämään kykynsä.

Looginen johtopäätös näistä pohdinnoista on, että tulen aluksi pitämään kaikkien yhtiöiden osakkeet, vaikka pienemmät sijoitukset ovat melko epäolennaisia rahaston kokonaisuuteen nähden. Kun aikaa on kulunut – ehkä ensi keväänä – minun pitää todennäköisesti myydä Systems ja joko myydä Direct tai ostaa sitä lisää, riippuen johdon toimista ja osakekurssista. Securitas sen sijaan on melko varmasti jatkossakin salkussamme.

Samaan lopputulokseen olisin oletettavasti päätynyt käymättä Lontoossa. Tilaisuus oli kuitenkin tässä tapauksessa sikäli hyödyllinen, että opin Directin olevan vähemmän selvästi hyvä kuin olin odottanut ja opin Systemsin strategian perustuvan yritysostoihin. Sekä opin Loomiksen melko varmasti myytävän ennen syksyä.

Mutta tuottavuus kärsii matkustelusta, se on aivan selvää.

2. Salkunhoitajalta: Kesäajan blogi

Markkinoiden kasvaneesta heilunnasta huolimatta asiakkaiden Blogikysymykset ovat viime viikkoina selvästi vähentyneet. Tämä lienee kesän merkki?

Kesällä aion vastata kysymyksiinne seuraavan kerran 6-7.7. ja sen jälkeen seuraavan kerran 11.8. Pyrin kyllä lukemaan sähköpostiani vähintään viikoittain mutta, kuten olen aiemmin todennut, Blogin aiheiden ei pidä olla kiireellisiä. Siksi päätin mieluummin jättää aikatauluuni varaa nauttia kalastuksesta kuin lyödä kiinni Blogi – tms velvoitteita.

3. Salkunhoitajalta: Rahastojen kulut

Kollegani Jaska saa ensi viikolla puoli vuosisataa täyteen. Vaatimattomana, mutta pohjalaisena miehenä, hänellä on tapana sanoa: ”Tärkeintä on, että piretähän rehellisyytemme”.

Sain eilen pankkini asiakaslehden kotiin. Siinä todettiin, että kyseinen pankki on ”Tutkitusti edullisin”. Aloin ajatella Jaskaa.

Pankin 14 korkorahaston keskimääräinen hallinnointipalkkio on 0,76%, sen 11 yhdistelmärahaston keskimääräinen hallinnointipalkkio on 1,60% ja sen 29 osakerahaston (mihin ihmeessä ihminen voi tarvita 29 osakerahastoa?) keskimääräinen hallinnointipalkkio on 1,74% vuodessa.

Nämä rahastot sijoittavat enimmäkseen melko lailla indeksin mukaisesti, ja jäävät siksi indeksistä jälkeen hallinnointipalkkioidensa ja kaupankäynnin palkkioidensa verran, noin 2-3% vuodessa (osakkeissa ja yhdistelmissä). Tilanne näyttää esitteissä hieman paremmalta, kun pankki vertaa tuottoja kyseisen markkinan hintaindeksiin (josta osingot puuttuvat).

Phoebuksen kiinteä hallinnointipalkkio on 0,75%, jonka lisäksi vertailuindeksin ylittävästä tuotosta (kolmen vuoden rullaavana keskiarvona) peritään viidennes tuottosidonnaisena palkkiona. Phoebukseen sijoittavien on syytä muistaa, että Suomen markkinoille voi sijoittaa myös pörssilistatun OMXH25 -indeksiosuusrahastomme kautta, jonka hallinnointipalkkio on vain noin 0,20% vuodessa. Jotta Phoebukseen kannattaisi sijoittaa pitää siis uskoa, että voin kuroa hintahaitan umpeen paremmilla osakevalinnoilla vuosien mittaan. Se ei ole mitenkään varmaa.

Piretähän rehellisyytemme.

.