Vko 33/18: Kehittyvät markkinat

1. Miksi blogi pari viikkoa liian aikaisin?

Kerroin viimeksi, että seuraava blogi ilmestyy 31.8. Muutin mieleni, kun sain hyvän kysymyksen, siksi tämä ”varaslähtö”. Seuraava blogi ilmestyy sitten oikeasti 31.8.

2. Phoebus -rahaston kaikki sijoitukset ovat ns. kehittyneillä markkinoilla, tarkemmin sanottuna USA:ssa ja Euroopassa. Onko tälle olemassa jokin selkeä sääntö? Näetkö, että ei ole kannattavaa sijoittaa esim. aasialaisiin yrityksiin, vaikka siellä olisi enemmän talouskasvua ja väestörakenne suotuisampi?

Huomiosi on aivan oikea. Phoebuksen osakesijoituksista valtaosa on Pohjoismaissa (52%) ja USA:ssa (35%), jonka lisäksi meillä on kaksi ranskalaista yhtiötä (11%) ja yksi saksalainen (2%). Sen eksoottisempia omistuksia ei Phoebuksesta tänään löydy. Se ei kuitenkaan tarkoita, että emme hyötyisi kehittyvien talouksien kasvusta, koska useilla yhtiöillämme on niissä merkittävä osa liiketoiminnastaan.

Sijoitustemme keskittyminen kehittyneisiin maihin ei johdu rahaston säännöistä, vaan se on oma valintani. Pyrin sijoittamaan alansa johtaviin, tasaisesti kilpailijoitaan kannattavampiin yhtiöihin, joiden johtoon luotan. Johdolla tarkoitan sekä hallitusta (siis pääomistajia) että toimivaa johtoa. Johdon arviointi on subjektiivista, vaikeaa ja edellyttää yrityskulttuurin ymmärtämistä.

Kaukana olevissa maissa en riittävästi pysty ymmärtämään yrityskulttuuria. Kehittymättömissä maissa en myöskään pysty riittävän hyvin ymmärtämään osakkaiden oikeussuojaa. Siksi vältän yleensä kovin eksoottisia sijoituskohteita.

Olemme toki Phoebuksen toiminnan aikana omistaneet esimerkiksi Baltika -panimoa Venäjällä ja Walmart de Mexicoa, kun ne olivat aikanaan selvästi emoyhtiöitään halvempia, vaikka kasvupotentiaali oli parempi. Silloin luotin kuitenkin siihen, että emoyhtiöt Hartwall (Suomesta) ja Wal-Mart (USA:sta) varmistavat sekä oikeanlaisen yrityskulttuurin että oikeussuojamme.

Vuonna 2002 alkaneen (ja 2008 loppuneen) kehittyvien markkinoiden osakebuumin aikana arvostukset kuitenkin kääntyivät päälaelleen. Riskipitoisemmista kehittyvien markkinoiden osakkeista tuli paljon kalliimpia kuin turvallisemmista kehittyneiden maiden osakkeista. Jos riskeistä ei makseta, niitä ei tietenkään kannata ottaa. Siksi myin nuo sijoituksemme.

Sittemmin tilanne on ehkä hieman normalisoitunut. Viimeisen 10 vuoden aikana kehittyvien markkinoiden osakkeet ovat tuottaneet (dollareissa osinkoineen) vain 3,2% vuodessa (yhteensä 37%), kun kehittyneiden maiden osakkeet ovat tuottaneet 7,5% vuodessa (yhteensä 105%). Tänään kehittyvien markkinoiden arvostustasot ovat taas jonkin verran kehittyneiden maiden arvostustasoja alempia, kuten pitääkin olla suurempien riskien takia. Riittävästikö alempia, en tiedä.

Voisin halutessani sijoittaa varojamme lähes minne tahansa. En kuitenkaan aio sitä tehdä. Phoebuksen sijoitusfilosofian ydin on löytää erityisen kilpailukykyisiä yhtiöitä, joiden johtoa pidän erityisen hyvänä, enkä siihen pysty kulttuureissa, joita en ymmärrä riittävän hyvin. Pohjoismaita ja USA:ta koen ymmärtäväni, mutta jopa muu läntinen Eurooppa kuin Pohjoismaat on jo minulle huomattavasti vaikeampi. Puhumattakaan Kiinasta, Intiasta tai vielä eksoottisemmista maista.

Ns. kehittyvien maiden osuus maailman bruttokansantuotteesta (ilman ostovoimakorjausta) on tänään noin 35%. Maailmanlaajuisista osakeindekseistä, kuten vertailuindeksimme komponenttina olevasta MSCI All Country World –indeksistä, niiden osuus on reilut 10%. Tällöin kuitenkin MSCI laskee Etelä-Korean ja Taiwanin ”kehittyviksi”, jota en oikein ymmärrä. Onhan Etelä-Korean kansantuote per asukas jo 90% EU:n keskiarvosta ja suurempi kuin Espanjan. Taiwanin kansantuote per asukas on suurempi kuin Portugalin.

Jos nämä kaksi eliminoidaan, kehittyvät markkinat edustavat vain noin 7% maailman osakeindeksistä. Maailmanindeksi on 40% Phoebuksen vertailuindeksistä (Suomi on 60%), joten kehittyvien maiden osakkeet edustavat vain 3% vertailuindeksistämme.

Se ei kuitenkaan kerro totuudesta mitään. Osakesijoittajalle on oleellista ymmärtää yhtiöidensä liiketoimintaa, eikä se useinkaan ole kovin suuressa yhteydessä siihen, missä maassa tai missä valuutassa osake sattuu olemaan listattu.

Globaalit yhtiömme toimivat tietenkin myös kehittyvissä talouksissa. Esimerkiksi Novozymes, jonka globaali markkinaosuus teollisuusentsyymeissä on 48%, saa noin 35% liikevaihdostaan kehittyvistä maista. Osuus vastaa siis kehittyvien talouksien osuutta maailmantaloudesta. Sandvik, joka on metallin työstöterissä maailman markkinajohtaja, saa noin 31% liikevaihdostaan kehittyvistä maista. Air Liquide, joka on maailman johtava teollisuuskaasujen tuottaja, saa tänään 23% liikevaihdostaan kehittyvistä maista, kun vielä 2009 osuus oli vain 15%.

Vaikutus voi olla myös epäsuora. Esimerkiksi Hampurin sataman suurimman ahtausliikkeen HHLA:n toiminta on pääosin Hampurissa, mutta se tietenkin hyötyy merkittävästi myös kehittyvien maiden kasvusta, koska niiden kasvu synnyttää suurempia tavaravirtoja Euroopan ja muun maailman välillä. Tästä myös esimerkiksi Konecranes, joka toimittaa satamalaitteita hyötyy. Ja niin edelleen.

En siis näe mitään suurta tarvetta omistaa kehittyvissä maissa listattuja yhtiöitä vain, koska haluamme hyötyä kehittyvien maiden kasvusta. Pikemmin päinvastoin – miksi haluaisimme omistaa jonkin pienen kiinalaisen kolmannen luokan entsyymipajan, kun voimme omistaa maailman markkinajohtajan (Novozymes), jolla on merkittäviä kestäviä kilpailuetuja maailman suurimman tutkimus- ja tuotekehitysosaston sekä maailman suurimman teknisen myyjäverkoston kautta?

Tällä en suinkaan sulje pois, ettemmekö voisi joskus sijoittaa myös kehittyvien maiden yhtiöihin, jos ne ovat alansa markkinajohtajia ja maltillisesti arvostettuja. Katselin esimerkiksi Mexicon José Cuervoa – maailman suurinta tequilan tuottajaa – yhtiön listautuessa viime vuonna, mutta pidin sitä aivan liian kalliina. Myös kollegani Peter Seligsonin viime katsauksessamme mainitsema chileläinen Viñas Concha y Toro voisi periaatteessa olla yhtiö Phoebuksen makuun, ja olen sitäkin joskus katsellut. Suurin ongelmani näissä tapauksissa on johdon arviointi, sekä juridisen omistajasuojamme arviointi. Se on aivan riittävän vaikeaa kulttuureissa, joita ymmärrän paljon paremmin.

Hieman rönsyilevän tekstini ydinsanoma siis on, että ei pidä innostua kehittyvien maiden osakkeista vain, koska jokin suurempia palkkioita hamuava taho niitä markkinoi. Useimmilla meistä on aivan riittävä läsnäolo kehittyvissä maissa jo suomalaisten, pohjoismaisten, amerikkalaisten tai muiden globaalisti toimivien yhtiöidemme kautta. Ja paljon turvallisemmin kuin paikallisiin yhtiöihin sijoittamalla.

PhoebusBlogista

Hyvät Phoebuksen osuudenomistajat,

Vastaan näillä sivuilla sijoittajilta saamiini kysymyksiin (yleensä) perjantaisin. Yritän ryhmitellä kysymykset niin, että Phoebuksen kannalta mielestäni olennaisimpiin vastaan ensin. Näin keskustelun seuraaminen on toivottavasti helpompaa.

Muistakaa, että tyhmiä kysymyksiä ei ole. Hoidan teidän rahojanne, joten teillä on oikeus kysyä kaikesta, joka mieltänne askarruttaa. Toivon, että te myös käytätte tätä oikeuttanne. Arapaho-intiaanien sanoin: “If we wonder often, the gift of knowledge will come.”

Kysyä voitte sähköpostitse. En vastaa anonyymeihin kysymyksiin. Sen sijaan kysyjät säilyvät vastauksissani kaikki anonyymeinä. Siksi otan näihin viesteihin mukaan myös joitakin sellaisia kysymyksiä, joita kysyjä ei välttämättä ole tarkoittanut tähän blogiin.

Otan mielelläni vastaan kehitysehdotuksia.

Tässä blogissa esittämäni ajatukset eivät ole sijoitusneuvoja. Ensinnäkin siksi, että oikea neuvo riippuu jokaisen sijoittajan taloudellisesta tilanteesta. Toiseksi, en tässä syvenny käsittelemiini aiheisiin läheskään sillä tarkkuudella kuin varsinaisessa neuvonnassa pitää tehdä.

Asiakaskohtaiseen neuvontaan Seligson & Co:lla on varainhoidon palveluita, jotka ovat maksullisia ja edellyttävät erillistä sopimusta. Lisätietoja ja yhteyshenkilöt tästä.

Ystävällisin terveisin,

Anders Oldenburg, CFA
salkunhoitaja