Vko 19/06: Omaha/ajankäyttö/markkinat/Elektrobit

1. Salkunhoitajalta: Berkshire Hathaway

Palasin äsken Berkshire Hathawayn yhtiökokouksesta, joka jälleen kerran oli lentomatkan arvoinen (joskaan ei yhtä hyvä kuin viime vuonna). Takaraivooni jäi joitakin ajatuksia, jotka liittyvät osittain Phoebukseen:

– Buffett oli juuri ostanut 80% israelilaisesta Iscarista, joka on Sandvikin pääkilpailijoita teräksen koneistustyökaluissa (carbide cutting tools). Hän väitti, että yhtiö on alansa paras, joskaan ei suurin. Minä väitän, että hän on väärässä. Sandvik Coromant on mielestäni kaiken näkemäni perusteella alansa selvä ykkönen. Aika näyttää.

– Autovakuutusten hinnat ovat USA:ssa laskussa, joka tarkoittanee, että saatamme vielä joskus lähivuosina saada tilaisuuden ostaa Progressivea järkevään hintaan (mielestäni Progressive on vähintään yhtä hyvä autovakuuttaja kuin Buffettin Geico).

– Metallien ja öljyn hinnasta keskusteltaessa Buffett totesi, että vanha sanonta pätee: ”Sen, minkä viisaat aloittavat, tyhmät lopettavat”. Tällä hän tarkoitti, että raaka-aineiden hintojen nousu perustui aluksi kysyntä/tarjonta-epätasapainoon, mutta on nyt kääntynyt melko lailla spekulatiiviseksi ilman todellisuuspohjaa. Hän muistutti, että Tuhkimossakin kaikki haluavat tanssia keskiyöhön – koska juhlat ovat koko ajan hauskempia ja tytöt nätimpiä – mutta seinäkelloissa ei ole viisareita. Ja lopulta jäljelle jää aina vain kaksi asiaa:

Kurpitsoja ja hiiriä.

– Ulkomaisten osakkeenomistajien tapaamisessa oli tänä vuonna Buffettin ja Mungerin lisäksi läsnä myös uusi Berkshire Hathawayn hallituksen jäsen. Hänelle ei kuitenkaan ollut löytynyt paikkaa pöydän takana, joten hän istui nöyränä hieman syrjässä, mutta oli näköjään halunnut tulla tapaamaan yhtiön omistajia. Hän oli Bill Gates.

En ole juurikaan katsonut Microsoftia, enkä usko täysin ymmärtäväni sitä vaikka katsoisinkin tarkemmin, mutta tämä sai minut ainakin päättämään yrittää, kunhan aikaa riittää muilta hommilta. Mies, jonka asennoituminen osakkeenomistajiin on tämä, on ilman muuta yritysjohtaja Phoebuksen makuun.

2. Miten jaat aikasi nykyisten salkkuyhtiöiden ja mahdollisten uusien sijoitusten seuraamisen välillä? Montako uutta potentiaalista kohdetta analysoit aktiivisesti yhtäaikaa? Miten kauan seuraat yhtiötä syvällisesti ennen mahdollisen sijoituspäätöksen tekemistä?

Erittäin hyvä kysymys!

Voi kun saisinkin jakaa aikani vain noiden välillä! Todellisuudessa ajastani reippaasti yli puolet kuluu muissa hommissa, lähinnä asiakaspalvelussa, instituutioasiakkaidemme varainhoidossa, hallinnollisissa hommissa ja arvonlaskentojen tarkistamisessa jne. Phoebuksen salkunhoitoon pystyn tänään käyttämään noin kolmasosan ajastani. Tavoitteeni on, että se olisi joskus kaksi kolmasosaa.

Siitä ajasta, jonka Phoebukselle käytän sanoisin, että hieman yli puolet kuluu nykysijoitustemme seurantaan ja hieman alle puolet uusien ajatusten etsinnässä.

Salkussamme on 19 yhtiön osakkeita (10 Suomessa, 9 ulkomailla), joten vuosittain tapahtuu vähintään 95 asiaa, jotka on pakko seurata (4 osavuositulosta ja vuosikertomus), lisäksi tietenkin joka yhtiössä on erinäisiä yrityskauppoja, pääomamarkkinapäiviä ja muuta mielenkiintoista. Pyrin myös välillä tapaamaan suomalaisia yritysjohtajiamme kahden kesken (johon on liian vähän aikaa).

Suomessa pyrin ”löysästi” pysymään kärryillä lisäksi noin 20-25 muun yhtiön kehityksestä. Tämä ei tarkoita, että kävisin niitä kaikkia tapaamassa vaan lähinnä, että luen heidän tiedotteensa. Ulkomailla minulla on kymmenkunta hyvää ideaa, jotka mielestäni ovat liian kalliita tällä hetkellä, mutta joita seuraan suhteellisen tarkasti. Lisäksi pyrin keksimään uusia ideoita, joka on sattumanvaraisempaa toimintaa.

Pyrin sijoittamaan sellaisiin yhtiöihin, joita ymmärrän. Ymmärrykseni riippuu toisaalta siitä, miten kauan olen katsonut kyseistä yhtiötä, toisaalta yhtiön toimialasta (jos se on tuttu, yhtiöön on helpompi tutustua).

Vaikein asia on yleensä yritysjohdon arviointi. Jotta sen pystyisi tekemään hyvin on nähtävä johdon tapa toimia ja kommunikoida sekä silloin kun menee hyvin että erityisesti silloin kun menee huonommin. Tämä vaatii siis useita vuosia.

Toki on suuria eroja myös salkkuyhtiöidemme välillä siinä, kuinka hyvin koen tuntevani yhtiön ja sen johdon. Ne sijoitukset, joista olen epävarmempi, ovat pienempiä. Siksi ulkomaiset sijoituksemme ovat tyypillisesti paljon pienempiä kuin suomalaiset, yksinkertaisesti koska kulttuurierot tarkoittavat, etten voi tuntea yritysjohtoa yhtä hyvin. Kilometreistä puhumatta.

3. Ovatko kurssit nyt oikeasti korkalla ja onko järkevää laittaa lisää rahaa esim. Phoebukseen? Sijoitustrategisesti rahastonne on todella kiinnostava, mutta onko tämäkin rahasto nyt jo liian kallis?

Hyvä kysymys, johon ei valitettavasti löydy yksiselitteistä vastausta. Vastaus on siis: ”En tiedä”.

Tuo saattaa kuulostaa oudolta. Useimmat ihmiset kuvittelevat, että sijoitusammattilainen tietää ovatko markkinat kalliit vai halvat ja tulevatko osakkeet nousemaan vai laskemaan. Miksi he muuten olisivat sijoitusammattilaisia?

Todellisuudessa maailma ei ole – eikä voi olla – niin yksinkertainen. Jos miettii miten mitkä tahansa markkinat toimivat, kaupassa on aina ostaja sekä myyjä. Heidän odotustensa on määritelmällisesti oltava vastakkaiset, muuten kauppoja ei syntyisi. Mekanismi, joka johtaa vastakkaisiin näkemyksiin, on hinta – joka asettuu juuri sille tasolle, jolla kysyntä ja tarjonta kohtaavat. Tämä on kaupallisen opiskelun ensimmäisen kurssin alkuosa, joka jää yllättävän monelta sijoitusammattilaiseltakin unohduksiin.

Jos väitän, etä markkinat ovat halvat/kalliit väitän siis, että puolet maailman ammattisijoittajista on väärässä (niin he ovatkin) ja että minä tiedän kumpi puoli on väärässä (tämä osa logiikasta on se, joka pettää).

Jos katsoo pelkkiä faktoja tilanne on se, että 1) osakkeiden arvostukset suhteessa yhtiöiden tuloksiin ovat useimmilla markkinoilla jonkin verran normaalia korkeammat, 2) yhtiöiden tulokset ovat useimmilla markkinoilla hieman normaalia korkeammat ja 3) korkotaso on useimmilla markkinoilla melko selvästi normaalia alempi.

Tilanne on siis sikäli tasapainossa, että osakkeiden korkeahko arvostus selittyy sijoittajien alhaisella tuottovaatimuksella (joka selittyy alhaisella korkotasolla). Samalla on syytä huomata, että tämä tarkoittaa normaalia suurempia riskejä – kaikki mittarit ovat tavallaan suotuisassa asennossa. Jos korkotaso nousee tai jos lama iskee (on erittäin epätodennäköistä, että molemmat tapahtuisivat), joko tuottovaatimus tai yhtiöiden tulokset voivat muuttua epäsuotuisaan suuntaan. Mutta näiden makrotaloudellisten muuttujien kehitystä voi mielestäni vain arvailla, eikä arvailusta oikeasti ole hyötyä.

Pitkäjänteisen sijoittajan kannalta olisin taipuvainen väittämään, että tämä tarkoittaa osakkeiden pitämistä joko normaali- tai pienessä alipainossa, koska riskit ovat hieman normaalia suuremmat. Mutta se on vain minun mielipiteeni.

Fiksuinta on ehdottomasti sijoittaa niin, että 1) laittaa osakkeisiin vain ”ylimääräisiä” rahoja, 2) sijoittaa lisää sitä mukaa kuin kertyy säästöjä, jatkuvasti, ja 3) pysyy markinoilla. Tämä oli hieman monimutkainen tapa sanoa ”kuukausisäästää”.

Tällöin tietää, ettei osta kaikkia osakkeita huonoimpaan mahdolliseen hintaan. Jos on nuori tietää myös, että varallisuus kymmenien vuosien aikana kasvaa suurin piirtein yhtiöiden tuloskasvun (eli talouden kasvun) tahdissa, jonka lisäksi saa vuosittain osinkoja. Lisäksi tietää, ettei turhaan maksa myyntivoittoveroja.

Arvailut muusta eivät ole tämän tiedon rinnalla mitään.

4. Mitä mieltä olet Elektrobitistä sijoituskohteena? Kun vertaa Phoebuksen sijoitusperiaatteisiin niin (1) Uusi johto on antanut vakuuttavia näyttöjä Nokiassa, (2) Kasvumahdollisuuksia pitäisi olla, (3) Tase on vahva, (4) Pysyvät kilpailuedut? – en osaa itse analysoida, mutta ilmeisen vahva t&k?, (5) Arvostus – kalliinpuoleinen tällä hetkellä?

Tiedän vain, etten tiedä riittävästi yhtiöstä tai sen toimialasta.

Olen samaa mieltä kanssasi kohdista 1-3. Kilpailuasemaa (4) minäkään en osaa arvioida. Arvostus (5) riippuu hyvin pitkälle siitä, minkä hinnan yhtiö saa jos/kun myy 60% liikevaihdostaan (testaus- ja automaatiojärjestelmät), jotka tekivät hieman yli 100% koko yhtiön tuloksesta viime vuonna. Sekä luonnollisesti siitä, onnistuuko yhtiö kehittämään jäljelle jääviä palveluliiketoimintojaan niin, että niistä tulee kannattavia.

Sinänsä strateginen muutos tuoteyhtiöstä palveluyhtiöksi saattaisi onnistuessaan varmaan tarkoittaa erittäinkin hyvää kannattavuutta. Mutta onnistumisen todennäköisyys on tässä se olennaisin seikka, enkä minä osaa lainkaan arvioida sitä.

Siksi tiedän, että yhtiö ei meille sovi sijoituskohteeksi. Se ei suinkaan tarkoita, että sen täytyisi olla huono sijoitus. Se tarkoittaa vain, että se on minulle liian vaikea.

.