Vko 27/17: Deere/blogi

1. Deere on juuri ostanut Wirtgen Groupin itselleen. Miten näet yrityskaupan järkevyyden Deeren (ja osakkeenomistajien) kannalta?

Kuten varmasti tiedät, en yleisesti ottaen ole kovin innoissani yrityskaupoista. Myyjä tuntee määritelmällisesti aina kaupan kohteena olevan liiketoiminnan ostajaa paremmin eikä myyjällä yleensä ole intressiä siitä luopua, ellei hinta ole liiketoiminnan tulevia tuottoja suurempi. Ostajalla voi olla monenlaisia intressejä kaupantekoon osakkeenomistajiensa vaurastuttamisen lisäksi (johdon aseman pönkittäminen yms.), ja nämä muut näkökulmat vaikuttavat olevan tärkein syy moniin kauppoihin. On fakta, että ostavan yrityksen omistajat harvoin yrityskaupoista hyötyvät.

Yleisesti ottaen olen myös sitä mieltä, että yhtiöiden kannattaa keskittyä ydinosaamiseensa. Deeren ydinosaaminen on maataloudessa ja Wirtgen tekee asvalttikoneita, joten kauppa ei strategisesta näkökulmasta erityisesti innosta minua.

Ostettu firma on toki erinomainen. Wirtgen on selvä maailman markkinajohtaja tuoteryhmissään ja teki viime vuonna 2,6 miljardin euron liikevaihdolla noin 12,5% liiketulosta. Tälle vuodelle se ennustaa tekevänsä 3 miljardin liikevaihdolla 14% liiketulosta. Vertailuna todettakoon, että Atlas Copcon alkuvuonna myymä, kymmenen kertaa pienempi Dynapac, oli sekä 2015 että 2016 tappiollinen.

Wirtgenin kilpailukyky on siis kunnossa ja saksalaisena perheyhtiönä se sopinee kohtalaisen hyvin Deeren amerikkalaisen perheyhtiön kulttuuriin. Aika näyttää. Deere kertoo aikovansa saada viidessä vuodessa noin 100 miljoonan vuotuiset synergiahyödyt  mutta en laskisi niiden varaan. Vaikka Deeren kauhakuormaajia toki käytetään myös tienrakennuksessa yhtiöillä ei tuotepuolella ole oikeastaan mitään yhteistä.

Yhteistyömahdollisuuksia tulee lähinnä John Deere Financialin lainakannan kasvattamisesta (Wirtgenin asiakkaille myönnettävillä lainoilla) sekä moottoreiden sisäisillä toimituksilla Deereltä Wirtgenille. Synergiatoive perustuneekin pitkälti lisämyyntiin mutta ne toiveet toteutuvat vain harvoin. Ostavien yhtiöiden johdon onneksi ne ovat myös mahdottomia mitata – mistä kukaan voisi tietää kuinka paljon yhtiö olisi myynyt ilman yritysostoa?

Hinta oli kova, kuten hyvän yhtiön kohdalla voi olettaa. Deere maksaa 4,6 miljardia euroa, eli noin 11x vuoden 2017 liiketulos (14,2x vuoden 2016 liiketulos). Kaupan seurauksena maatalouskoneiden osuus Deeren myynnistä laskee 80%:ista 70%:iin ja rakennus- ja metsäkoneiden osuus nousee 20%:ista 30%:iin.

Yhteenvetona pidän siis Wirtgeniä hyvänä firmana, joka sopii strategisesti huonosti Deerelle ja josta Deere maksoi vähintään täyden hinnan.

Jos omistaisin Deeren kokonaan itse, en olisi tehnyt kauppaa. Deeren hallitus oletettavasti piti sitä järkevänä, koska se kasvattaa Deeren heikkoa osaa (rakennus- ja metsäkonedivisioonaa), mutta itse pyrkisin päinvastoin fokusoimaan vahvuuksiini. Deere osti viime viikolla pienen italialaisen kastelujärjestelmiä valmistavan perheyrityksen Mazzottin ja se oli kauppa, jonka ymmärrän paremmin ja jota pidän strategisesti järkevänä.

Vaikka en innostu Wirtgenistä, en aio vain sen takia luoppua Deeren osakkeista. Kauppa on Deeren mittakaavassa suhteellisen pieni ja riski on hyvin hallittavissa. Tilanne olisi ehkä eri, jos johdolla olisi selvä strategia vähentää riippuvuutta maataloudesta, mutta siitä en näe mitään merkkejä (ainakaan vielä yhden yrityskaupan perusteella).

2. Millainen on keskimääräinen fiilis päivittää blogia? Oletko edelleen poikamaisen innostunut 15 vuoden jälkeen? Toivon jotta näin olisi.

Näin Kalamaratonin jälkimainingeissa sanoisin, että Tokkopa vaan* olen koskaan ollut blogista poikamaisen innostunut, se lähinnä helpottaa työtäni. Mutta minäkin toivon, että blogin luettavuus olisi säilynyt vähintään yhtä hyvänä kuin aiemmin.

En ole koskaan kokenut blogin kirjoittamista minään pakkopullana enkä koe niin nykyäänkään. Se, että jotkut vastaukseni ovat lyhyempiä kuin toiset johtuu yleensä siitä, että minulla ei ole aiheesta mitään erityisen älykästä kerrottavaa. Jos osaan ottaa johonkin aiheeseen enemmän kantaa ja pidän sitä tärkeänä, teen sen kyllä jatkossakin.

(* Arin keksimä joukkueemme nimi)

PhoebusBlogista

Hyvät Phoebuksen osuudenomistajat,

Vastaan näillä sivuilla sijoittajilta saamiini kysymyksiin (yleensä) perjantaisin. Yritän ryhmitellä kysymykset niin, että Phoebuksen kannalta mielestäni olennaisimpiin vastaan ensin. Näin keskustelun seuraaminen on toivottavasti helpompaa.

Muistakaa, että tyhmiä kysymyksiä ei ole. Hoidan teidän rahojanne, joten teillä on oikeus kysyä kaikesta, joka mieltänne askarruttaa. Toivon, että te myös käytätte tätä oikeuttanne. Arapaho-intiaanien sanoin: “If we wonder often, the gift of knowledge will come.”

Kysyä voitte sähköpostitse. En vastaa anonyymeihin kysymyksiin. Sen sijaan kysyjät säilyvät vastauksissani kaikki anonyymeinä. Siksi otan näihin viesteihin mukaan myös joitakin sellaisia kysymyksiä, joita kysyjä ei välttämättä ole tarkoittanut tähän blogiin.

Otan mielelläni vastaan kehitysehdotuksia.

Tässä blogissa esittämäni ajatukset eivät ole sijoitusneuvoja. Ensinnäkin siksi, että oikea neuvo riippuu jokaisen sijoittajan taloudellisesta tilanteesta. Toiseksi, en tässä syvenny käsittelemiini aiheisiin läheskään sillä tarkkuudella kuin varsinaisessa neuvonnassa pitää tehdä.

Asiakaskohtaiseen neuvontaan Seligson & Co:lla on varainhoidon palveluita, jotka ovat maksullisia ja edellyttävät erillistä sopimusta. Lisätietoja ja yhteyshenkilöt tästä.

Ystävällisin terveisin,

Anders Oldenburg, CFA
salkunhoitaja