Vko 06/17: Osingot

1. Tietyt sijoitusalan ammattilaiset ovat julkisuudessa esittäneet näkemyksiä siitä, että suomalaisten pörssiyhtiöiden tulisi siirtyä nykyisestä osingonjakomallista mm. Yhdysvalloissa laajemmin käytössä olevaan kvartaaliosinkoon? Mikä on mielipiteesi tähän?

Olen osingonmaksufrekvenssin osalta täysin välinpitämätön. Halvin ratkaisu lienee paras. Yksinkertainen on tehokasta.

– – –

On totta, että eri puolilla maailmaa yhtiöillä on eri käytäntöjä osingonmaksun suhteen. Suomessa, Pohjoismaissa ja useimmissa Euroopan maissa yhtiöt maksavat osingon kerran vuodessa, osingosta päättäneen yhtiökokouksen jälkeen.

USA:ssa on, kuten totesit, tapana jakaa osingot neljännesvuosittain. On ehkä hyvä huomata, että USA:ssa yhtiökokous ei päätä osingosta, vaan siitä päättää yhtiön hallitus.

Brittiyhtiöt ja niiden kaltaiset (Irlannissa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa) ovat taas perinteisesti jakaneet osingot kaksi kertaa vuodessa – ensin pienemmän ”väliosingon” ja lopuksi yhtiökokouksen jälkeen suuremman ”lopullisen osingon”. Näissäkin maissa yhtiön hallitus ymmärtääkseni päättää osingosta.

Poikkeuksia pääsääntöihin toki löytyy. Amerikkalaisista yhtiöistämme vakuutusyhtiö Progressive jakaa vuosittaisen osingon ja kiinnikeyhtiö Fastenal jakoi aiemmin puolivuosittain osinkoa, mutta on nykyään siirtynyt kvartaaliosinkoon. Progressive ja Costco ovat kvartaaliosinkojen lisäksi silloin tällöin jakaneet lisäosinkoja, kun kassaan on kertynyt ylimääräistä rahaa.

Ruotsalainen H&M siirtyy tänä vuonna maksamaan osinkonsa puolivuosittain (touko- ja marraskuussa). Yhtiön hallitus perustelee ehdotusta sillä, että yhtiön kassavirran hallinta helpottuu. Myös suomalainen Fiskars aikoo jatkossa maksaa osinkoa kahdesti vuodessa.

– – –

Phoebuksen kannalta vuosittain maksettava osinko on kätevin. Rahasto jälleensijoittaa joka tapauksessa osingot, yleensä olemassa oleviin sijoituksiin. En toki orjallisesti sijoita kaikkea juuri osinkoa maksaneeseen yhtiöön, vaan ostan niitä sijoituksiamme lisää, joiden paino salkussa sen sallii ja joiden hinta on minusta kohtuullinen.

Pyrin välttämään turhia valuutanvaihtokuluja, joten ruotsalaiset osingot kertyvät Phoebuksen kruunutilille ja amerikkalaiset osingot kertyvät Phoebuksen dollaritilille. Erityisesti dollareiden osalta tämä johtaa jossain määrin turhan kassan kertymiseen, koska rahaston ei kauppakohtaisten selvityskulujen takia ole kovin järkevää tehdä alle noin 30.000-40.000 euron kauppoja ja vaikka meillä on kohtuullisen isoja omistuksia amerikkalaisyhtiöissä, kvartaaleittain irtoavat osingot ovat usein vain kymppitonnin luokkaa tai sen alle. Silloin odotan, että meille kertyy riittävästi dollareita ja ostan sitten jotain firmaa lisää.

Osinkoa maksavan yhtiön kannalta asiassa on varmaan kaksi puolta. Toisaalta kerran vuodessa maksettava osinko aiheuttaa vähiten pankki- ja muita kuluja, toisaalta useammin maksettavat pienet osingot eivät aiheuta kassavirtaan suuria heilahteluja. En ole (ennen H&M:n selitystä) kuullut yhdenkään yhtiön pitävän tätä suurena ongelmana.

Yksityishenkilön kannalta en myöskään näe maksukäytännön olevan erityisen tärkeä. Jonkun mielestä on ehkä kivaa saada rahaa jatkuvasti, mutta vuosisumman jakaminen kahdellatoista tai puolivuosisumman jakaminen kuudella tai kvartaalisumman jakaminen neljällä ei kenellekään meistä liene kovin ylivoimainen tehtävä, jos haluamme tietää mikä on kuukausittain kulutettavissamme oleva osinkojen määrä.

– – –

Osingoista puhuttaessa pitää muistaa yhtiön omien osakkeiden takaisinostot. Nekin ovat varojen jakoa omistajille, ainoastaan vähän eri muodossa kuin käteisosinko.

Viime viikolla esittelemäni Novozymes on hyvä esimerkki. Vuosina 2001-2016 se on jakanut käteisosinkoja 7 miljardia Tanskan kruunua. Lisäksi se on ostanut takaisin omia osakkeitaan 10,4 miljardilla kruunulla (netotettuna optioilla tehtyihin osakemerkintöihin). Osakekanta on tänään 20% pienempi kuin vuonna 2000, joten keskimäärin osakeostoin maksetut ”osingot” ovat olleet 1,4% vuodessa. Käteisosinko on keskimäärin ollut 1,2% vuodessa.

Monelle tuntuu olevan vaikeaa hahmottaa, että takaisinostotkin ovat osinkoja. Jos miettii omistusosuuttaan yhtiöstä eikä vain omistamiensa osakkeiden lukumäärää, se on ehkä helpompaa. Taho, joka omisti Novozymesista sen tullessa pörssiin vaikkapa 0,0008% omistaa yhtiöstä tänään 0,0010%, jos ei ole myynyt osakkeitaan. Näin hän saa 25% suuremman osuuden yhtiön maksamista käteisosingoista nyt kuin 16 vuotta sitten. Tai vastaavasti, jos hän tyytyisi entiseen omistusosuuteensa, hän olisi 16 vuoden aikana voinut myydä 20% osakkeistaan markkinoille. Kummallakin tavalla ajateltuna on päivänselvää, että myös takaisinostot ovat varojenjakoa (kaikille) omistajille.

Itse pidän silti käteisosinkoja yleensä takaisinostoja parempana vaihtoehtona. Se johtuu siitä, että vain aniharvat yhtiöt pystyvät rationaalisesti vuosikymmenten ajan ostamaan omia osakkeitaan järkevän suunnitelman mukaisesti ilman tunteita. Aivan liian usein käy niin, että osakekurssin laskiessa – kun markkinat alkavat nähdä tulevan kriisin, jota johto ei vielä näe – johto innostuu ”näyttämään markkinoille” ja heikentää yhtiön tasetta juuri ennen kuin yhtiön kriisi alkaa (jolloin vahva tase olisi ollut tarpeen). Selkein esimerkki Suomessa on varmaan Nokia kymmenisen vuotta sitten, mutta aivan sama tapahtui esimerkiksi Strayer Educationissa vuosina 2010-2012. Strayerin johto tosin korjasi hyvin nopeasti virheensä eliminoimalla sekä käteisosingot että takaisinostot ja tase tuli parissa vuodessa taas huippukuntoon.

Oma lukunsa ovat ne yhtiöt, jotka ostavat takaisin omia osakkeitaan vain siksi, että saisivat eliminoitua (yli)anteliaista optio-ohjelmista syntyvän muiden omistajien liudentumisen. Tällöin kyse ei oikeastaan ole varojen jaosta vaan lähinnä kirjanpidon kaunistamisesta, kun palkkakuluja saadaan siirrettyä tuloslaskelman ulkopuolelle. Uudet kirjanpitosäännökset ovat onneksi hieman vaikeuttaneet tätä toimintaa viimeisen vuosikymmenen aikana.

On takaisinostoissa hyvätkin puolensa. Phoebukselle, joka aikoo kuitenkin sijoittaa osingot takaisin yhtiöön, ne ovat itse asiassa hyvin käteviä. Yhtiö tekee silloin sen työn, jonka muuten itse tekisin. Takaisinostot ovat myös erityisen järkeviä, jos yhtiön kotimaa verottaa osinkoja erityisen ankarasti. Esimerkiksi Tanskaan maksamme Novozymesin osingoista lähdeveroa 27%, joten sen tapauksessa takaisinostot ovat minusta ihan hyvä asia. Verotusta ei kannata ylipainottaa, mutta silläkin on merkitystä.

– – –

Osingonmaksufrekvenssi ei siis ole minulle lainkaan oleellinen asia sijoituspäätöksiä tehdessäni. Tärkeää on, että yhtiömme ovat kannattavia ja että niillä on varaa maksaa osinkoja. Mielellään jatkuvasti kasvavia käteisosinkoja.

2. Viime aikoina on julkaistu jonkun verran sijoitusaiheisia kirjoja myös pääasiassa netissä kirjoittavien alan ammattilaisten toimesta. Oletko koskaan harkinnut blogin laajentamista kirjan sivuille?

En ole.

Tämän blogin tarkoitus on vastata osuudenomistajien (ja muiden Phoebuksesta kiinnostuneiden) kysymyksiin. Minulle se on tuottavuustyökalu. Kysymyksistä ja vastauksista muodostuu hiljlalleen kattava FAQ-aineisto, josta osuudenomistaja voi hakea avainsanoilla aiemmin aiheesta esitettyjä kysymyksiä. Tai minä voin laittaa kysyjälle linkin, jos aihetta on aiemmin käsitelty blogissa. Näin minun ei tarvitse käyttää aikaani siihen, että vastaisin yhä uudestaan samoihin kysymyksiin.

Asiassa on sekin hyvä puoli, että Phoebusta tutkiva potentiaalinen osuudenomistaja voi halutessaan lukea blogia 10 vuotta taaksepäin ja miettiä, onko salkunhoitaja toiminut johdonmukaisesti ja avoimesti vaiko ei? Ja tietysti katsoa miten menneet ennustukset ovat toteutuneet. En tosin kovin usein tee ennustuksia (ehkä juuri siksi).

PhoebusBlogista

Hyvät Phoebuksen osuudenomistajat,

Vastaan näillä sivuilla sijoittajilta saamiini kysymyksiin (yleensä) perjantaisin. Yritän ryhmitellä kysymykset niin, että Phoebuksen kannalta mielestäni olennaisimpiin vastaan ensin. Näin keskustelun seuraaminen on toivottavasti helpompaa.

Muistakaa, että tyhmiä kysymyksiä ei ole. Hoidan teidän rahojanne, joten teillä on oikeus kysyä kaikesta, joka mieltänne askarruttaa. Toivon, että te myös käytätte tätä oikeuttanne. Arapaho-intiaanien sanoin: “If we wonder often, the gift of knowledge will come.”

Kysyä voitte sähköpostitse. En vastaa anonyymeihin kysymyksiin. Sen sijaan kysyjät säilyvät vastauksissani kaikki anonyymeinä. Siksi otan näihin viesteihin mukaan myös joitakin sellaisia kysymyksiä, joita kysyjä ei välttämättä ole tarkoittanut tähän blogiin.

Otan mielelläni vastaan kehitysehdotuksia.

Tässä blogissa esittämäni ajatukset eivät ole sijoitusneuvoja. Ensinnäkin siksi, että oikea neuvo riippuu jokaisen sijoittajan taloudellisesta tilanteesta. Toiseksi, en tässä syvenny käsittelemiini aiheisiin läheskään sillä tarkkuudella kuin varsinaisessa neuvonnassa pitää tehdä.

Asiakaskohtaiseen neuvontaan Seligson & Co:lla on varainhoidon palveluita, jotka ovat maksullisia ja edellyttävät erillistä sopimusta. Lisätietoja ja yhteyshenkilöt tästä.

Ystävällisin terveisin,

Anders Oldenburg, CFA
salkunhoitaja