Vko 47/16: Pankit/teknologia

1. Tuntuu että pankkien liiketoimintamalli on merkittävän muutoksen kohteena. Verkkopalvelut vievät vähittäispankkitoiminnassa (retail) konttoriverkoston antaman alalle tulon kynnystä alaspäin, yrityspankin (wholesale banking) osalta lainananto vähenee ja osa palveluista automatisoituu ja varainhoidon katteet pikemminkin laskevat kuin nousevat. Miten näet pankkisektorin kasvun ja kannattavuuden muutoksen 5-10 vuoden tähtäimellä?

Vastasin tähän kysymykseen muutama kuukausi sitten viikon 20/16 blogissa. En tainnut ilmaista itseäni siinä riittävän hyvin, joten kertauksena vielä omakohtaisilla kokemuksillani höystetty versio samoista ajatuksista:

Verkko- ja muut digitaalipalvelut tehostavat asiakaspalvelua, mutta ne eivät suinkaan itsessään ole palvelua vaan ne ovat palvelun väline. Parhaat pankit osaavat hyödyntää näitä integroimalla ne henkilökohtaisen palvelun kanssa, heikoimmat pankit ehkä eivät pysty siihen yhtä hyvin.

Yritysrahoituksessa muutamien viime vuosien hiljaisuus johtuu nähdäkseni lähinnä heikosta talouskasvusta ja investointien vähäisyydestä. Jos vaikka haluat rahoittaa yrityksesi muutaman vuoden kassavirran maksavien varastohallien rakentamista niin ei sinulla oikein ole muita vaihtoehtoja kuin mennä tutun pankinjohtajan puheille (verkossa tai konttorissa). Ei nyt, eikä jatkossakaan.

Itse asiassa ”digitalisaatio” on mielestäni vain tällä hetkellä muodissa oleva konsulttien lanseeraama buzzword – mitään varsinaista uutta siinä ei ole. Palvelujen automatisoituminen on jatkunut jo vuosikymmeniä ja se varmasti jatkuu vuosikymmeniä. Itse törmäsin siihen ensimmäistä kertaa 1989 muuttaessani Ruotsiin, kun oli pakko luopua pankkikirjasta ja hakea pankkikortti 🙂

Varainhoidon katteet ovat laskeneet jo kauan ja sama jatkunee. Vielä 1980-luvulla vaikkapa osakkeiden välityspalkkio oli instituutiolle 0,5-1% ja yksityishenkilölle 2-3%. Nyt se on instituutiolle ehkä 0,02-0,03% ja yksityishenkilöllekin 0,1% tai sen alle. Ensimmäisten sijoitusrahastojen palkkiot olivat 2,5-3% vuodessa, nyt uusien aktiivistenkin rahastojen keskipalkkio on alle 1,5%. Nimenomaan automatisointi (yhdistettynä volyymin kasvuun) on mahdollistanut sen, että kaikki tämä on voinut tapahtua ilman, että pankkien tulokset olisivat siitä kärsineet.

Pankkien taustatyövoima siis jatkaa väistämättä laskuaan. Itsekin olin joskus aikoinaan 1980-luvun alkuvuosina kesätöissä siirtämässä manuaalisesti (toki jo silloin teleksin ja tietokoneen avulla) SWIFT-maksuja erään pankin ulkomaisilta asiakaspankeilta toisille. Osin tämä tapahtuu edelleenkin manuaalisesti – nyt tosin kyseisen pankin osalta Puolassa eikä Suomessa – mutta ilman muuta se tulee täysin automatisoitumaan jossain vaiheessa. Asiakas ei tule huomaamaan muutosta mitenkään. Pankille se on hyvä asia.

Pankkien asiakaspalvelijoiden määrä voi ehkä myös laskea, mutta ei läheskään yhtä nopeasti. Kassakoneen näpyttely tietenkin poistuu, mutta oikeasti lisäarvollisen työn osuus pysynee jatkossakin melko vakiona (tai siis kysyntä kasvaa talouden kasvaessa mutta työmäärä välttämättä ei, automatisoinnin tuoman tehokkuuden johdosta).

Olet nähdäkseni aivan oikeassa siinä, että ”konttorin” rooli muuttuu fyysisestä tapaamis- ja rahojenjakopisteestä asiakaspalvelukeskukseksi – se on itse asiassa jo tapahtunut – mutta se ei nähdäkseni muuta palvelun tarvetta tai siten alalletulokynnystä oleellisesti.

En siis osaa nähdä kehityksessä mitään radikaalia uutta. Jatkamme pankkitoiminnassakin samalla polulla, jolle ensimmäiset tietokoneet meidät ohjasivat noin 1960-luvulta alkaen. Joka on itse asiassa sama polku, jolle ensimmäisten työkalujen käyttö ohjasi karvaiset esi-isämme toista miljoonaa vuotta sitten. Työ tehostuu, siksi talous voi kasvaa.

– – –

Entä mitä tämä tarkoittaa Phoebukselle?

En ole teknologian kehityksen takia huolissani pankeista sijoituskohteina, mutta yllä olevaa tekstiä ei suinkaan pidä lukea niin, että ”Oldenburg ei usko teknologian kehityksen vaikuttavan mihinkään eikä millään ole mitään väliä”. Keksin suoralta kädeltä ainakin 6-7 rahoitusalan yhtiötä, joihin en olesijoittanut, nimenomaan teknologisen kehityksen takia.

Niistä lähimpänä tulla salkkuumme oli ruotsalainen DIBS Payment Services, joka oli listattuna Tukholman First Northissa. Yhtiö tarjoaa verkkokaupoille järjestelmiä kortti-, mobiili-, verkko- ja laskutusmaksujen välitykseen. Se irrotettiin 1998 SE-Bankenista nimellä DebiTech ja osin omistamani ruotsalainen Investment AB Spiltan oli jonkin aikaa sen suurehko osakas, joten tiesin yhtiön kun se listattiin vuonna 2008.

DIBSin kannattavuus ja tase olivat erinomaisia ja osakkeen arvostus oli erään tanskalaisen yrityskaupan integraatiovaikeuksien takia välillä hyvinkin houkutteleva. Totesin kuitenkin, että en tuntenut pääomistajaa riittävästi, jonka lisäksi en ymmärtänyt yhtiön asemaa teknologisessa murroksessa riittävästi. Pari vuotta sen jälkeen kun päätin olla sijoittamatta yhtiöön tanskalainen Nets A/S osti DIBSin yli kaksinkertaiseen hintaan.

Myös Nets A/S on käynyt mielessäni sen jälkeen, kun yhtiö aiemmin tänä syksynä listattiin Kööpenhaminan pörssiin. Me suomalaiset tunnnemme sen ehkä parhaiten Luottokunta Oy:n omistajana. Nets on hyvin vahvasti edustettuna kaikissa Pohjoismaissa ja sen kautta kulkee tavalla tai toisella yli puolet tekemistämme korttimaksuista. Katsottuani firmaa pidin kuitenkin sen arvostusta aivan liian korkeana ja totesin (taas), että en riittävästi ymmärrä teknologian murrosta. Sen luulen toki ymmärtäväni, että Netsin kaltaiselle monipuoliselle toimijalle teknologiamurros on paljon pienempi riski kuin kovin erikoistuneelle DIBSin (tai vaikkapa Klarnan) tapaiselle yhtiölle.

Jo toistakymmentä vuotta sitten minulla oli aivan sama teknologian ymmärtämisen ongelma amerikkalaisen First Datan kanssa, joka siihen aikaan oli hyvin kannattava, vakavarainen ja hyvin hoidettu yritys. Käytyään kierroksen pörssin ulkopuolella pääomasijoittajilla se oli enää vain kannattava, kun se muutama vuosi sitten palasi pörssiin. Ei enää vakavarainen eikä hyvin hoidettu.

Samoin olen joskus katsellut amerikkalaista Western Unionia, joka on ainutlaatuisen vahva brändi finanssialalla. Näkisin kuitenkin, että sen nykyinen toimintamalli lukuisine agentteineen kehitymaissa ei voi kovin pitkälle kantaa, eikä brändi todennäköisesti tule olemaan kovin merkittävä tekijä rahansiirtojen automatisoituessa. Joten se ei sovi meille.

Olen itse käyttänyt PayPalia vuosikausia ja se on kätevä tapa hoitaa kansainvälisiä maksuja niissä harvoissa tapauksissa, kun myyjä sen sattuu hyväksymään. PayPal ei kuitenkaan nähdäkseni ole kuin luottokorttien päälle rakennettu väliaikainen ratkaisu joka voi sellaisenaan toimia, kunnes kansainvälisten korttimaksujen turvallisuus kehittyy ja käytettävyys helpottuu (myyjän kannalta). Sitten sen on muutettava toimintamallinsa kokonaan. Joten en ole sitäkään pitänyt järkevänä sijoituskohteena.

Lopuksi katsoin Mastercardia kun se aikoinaan listattiin, mutta en uskaltanut sitä ostaa mielestäni korkeahkon arvostuksen ja kartellisyytösten takia. Se oli virhe. Harkitsin myös American Expressiä kun sen kurssi laski voimakkaasti Costcon vaihdettua Visaan, mutta totesin jälleen kerran, että en riittävästi ymmärrä teknologian ja brändin roolia luottokorttien muuttuessa jossain vaiheessa virtuaalisiksi. Sen lisäksi American Expressin kaltainen jättiyhtiö on minusta meille liian byrokraattinen.

Miksi juuri nämä ovat kiinnostaneet minua? Koska maksujenvälitys on sikäli taloudellisesti mielenkiintoinen ala, että tuotot ovat jatkuvasti toistuvia, eikä asiakkaita hevin menetetä kun järjestelmä on kerran rakennettu. Paitsi teknologian murroskohdissa. Ja siksi teknologiasta riippuvaisia yhtiöitä ei salkussamme juuri ole. Se tarkoittaa, että tulemme menettämään joitakin hienoja mahdollisuuksia mutta se tarkoittaa myös, että tulemme välttymään vielä useammalta täydelliseltä katastrofilta.

PhoebusBlogista

Hyvät Phoebuksen osuudenomistajat,

Vastaan näillä sivuilla sijoittajilta saamiini kysymyksiin (yleensä) perjantaisin. Yritän ryhmitellä kysymykset niin, että Phoebuksen kannalta mielestäni olennaisimpiin vastaan ensin. Näin keskustelun seuraaminen on toivottavasti helpompaa.

Muistakaa, että tyhmiä kysymyksiä ei ole. Hoidan teidän rahojanne, joten teillä on oikeus kysyä kaikesta, joka mieltänne askarruttaa. Toivon, että te myös käytätte tätä oikeuttanne. Arapaho-intiaanien sanoin: “If we wonder often, the gift of knowledge will come.”

Kysyä voitte sähköpostitse. En vastaa anonyymeihin kysymyksiin. Sen sijaan kysyjät säilyvät vastauksissani kaikki anonyymeinä. Siksi otan näihin viesteihin mukaan myös joitakin sellaisia kysymyksiä, joita kysyjä ei välttämättä ole tarkoittanut tähän blogiin.

Otan mielelläni vastaan kehitysehdotuksia.

Tässä blogissa esittämäni ajatukset eivät ole sijoitusneuvoja. Ensinnäkin siksi, että oikea neuvo riippuu jokaisen sijoittajan taloudellisesta tilanteesta. Toiseksi, en tässä syvenny käsittelemiini aiheisiin läheskään sillä tarkkuudella kuin varsinaisessa neuvonnassa pitää tehdä.

Asiakaskohtaiseen neuvontaan Seligson & Co:lla on varainhoidon palveluita, jotka ovat maksullisia ja edellyttävät erillistä sopimusta. Lisätietoja ja yhteyshenkilöt tästä.

Ystävällisin terveisin,

Anders Oldenburg, CFA
salkunhoitaja