Vko 24/16: Kesä/johtajat/osakelainaus

1. Salkunhoitajalta: Blogin kesäaikataulu

Vastaan seuraavan kerran kysymyksiinne perjantaina 8.7. ja sitten kesätauon jälkeen perjantaina 19.8.

2. Tämä ei välttämättä päde Phoebukseen, koska preferoit firman sisältä nousevia toimitusjohtajia.

Minua jotenkin ihmetyttää tämä toimitusjohtajien hyppääminen täysin eri alan firman puikkoihin, toki tj:llä pitää olla ’suuret linjat’, mutta en voi uskoa etteikö alantuntemuksesta ole suurta hyötyä. Kuitenkin lähes viikoittain uutisissa nähdään toimitusjohtajien siirtyvän firmaan, joka on täysin eri alalla kuin heidän edellinen työnsä tai työkokemuksensa.

Eli se kysymys, jos tj vaihtaa täysin uudelle alalle toimitusjohtajaksi, niin onko hänen ainoa vaihtoehtonsa alaa tuntemattomana  aloittaa säästötoimet juustohöylällä, jotta firman luvut mahdollisesti paranevat?.

Kysymys on toki hyvin kärjistetty, toimitusjohtaja voi toki luoda tuottavampaa yrityskulttuuria, tuoda mukanaan uusia ajattelutapoja ja prosesseja ym.

Olen kanssasi samaa mieltä – kuten itsekin toteat, suosin yhtiöitä, jotka rekrytoivat johtajansa talon sisältä – ja olen tuonut sen usein esille, mm. viikon 38/15, viikon 03/14 ja viikon 39/10 blogeissa sekä neljännesvuosikatsauksissa 3/2014 ja 2/2011. On itsestään selvää, että pystyäkseen tehokkaasti johtamaan firmaa, johtajan on syvällisesti ymmärrettävä sekä toimialaa että oman firman asemaa toimialalla. Mitään ”yleisjohtajia” ei nähdäkseni ole olemassakaan.

Minullekin on mysteeri, miksi niin suuri osa suomalaisten pörssiyhtiöiden toimitusjohtajista rekrytoidaan talon ulkopuolelta? Se on tosin ainakin Phoebuksen salkussa enimmäkseen suomalainen ilmiö. Muualla maailmassa yritysten hallitukset toimivat yleensä fiksummin ja velvoittavat johdon kouluttamaan itselleen seuraajia talon sisältä, joka minusta onkin eräs ylimmän toimivan johdon tärkeimpiä tehtäviä.

Varsinaiseen kysymykseesi, johtuvatko säästöohjelmat toimitusjohtajien osaamattomuudesta, en osaa vastata. Uskoisin, että yhtälö useimmiten toimii toiseen suuntaan. Ulkoinen toimitusjohtaja palkataan yleisimmin heikosti menestyneeseen yhtiöön, jonka hallituksella ei ole selvää näkemystä yhtiön strategiasta – haetaan tavallaan ”pelastajaa” yhtiön ulkopuolelta. Ja juuri huonoissa yhtiöissä kuluja pitää usein leikata. Hyvät firmat sen sijaan pitävät tehokkuudestaan jatkuvasti kiinni, jolloin tarvetta yllättäville massairtisanomisille ei niin helposti synny.

Lienee syytä vielä huomauttaa, että kaikki ulkopuoliset rekrytoinnit eivät tietenkään epäonnistu. Phoebuksen ”salkunhoitajista” (eli kohdeyritystemme toimitusjohtajista) esimerkiksi Tikkurilan Erkki Järvinen, L&T:n Pekka Ojanpää ja Oriola-KD:n Eero Hautaniemi ovat tulleet yhtiön ulkopuolelta suoraan toimitusjohtajiksi, ja kaikki ovat mielestäni tehneet erinomaista työtä.

– – –

Saman kysymyksen voisi esittää pörssiyhtiöiden hallituksista – miksi samoja henkilöitä rekrytoidaan useiden pörssiyhtiöiden hallituksiin, vaikka heillä ei olisi yhtiöistä tai niiden toimialoista juuri mitään kokemusta? Jälleen kerran kyseessä on melko suomalainen ilmiö, joka kumpuaa nähdäkseni pitkälti ”listayhtiöiden hallinnointikoodista”, jota hieman kritisoin viikon 03/12 blogissa.

Viittasin silloin positiivisena esimerkkinä Berkshire Hathawayn hallituksen valintaan. Asia nousi taas mieleeni, kun Warren Buffett tänä vuonna Berkshiren yhtiökokouksessa jälleen kertoi hallituksen valintakriteereistä. Ne eivät (tietenkään) olleet muuttuneet, vaan vaatimukset ovat edelleen, että hallituksen jäsen 1) on liiketoiminnallisesti osaava; 2) ajattelee ensisijaisesti osakkeenomistajia; ja 3) on erityisen kiinnostunut juuri Berkshirestä (omistuksen kautta).

Saattaa kuulostaa yksinkertaiselta. Tässäkin tapauksessa yksinkertainen on tehokasta.

Uutta oli se, että Buffett kertoi nyt myös mitä hän ei hallituksen jäseniltä kaipaa: henkilöitä, jotka haluavat tienata 200-300.000 dollaria vuodessa tekemättä juuri mitään; henkilöitä, jotka hakevat hallitusjäsenyyden tuomaa arvovaltaa; tai henkilöitä, jotka ovat hyviä rastimaan ruutuja.

Buffett kiteytti viestinsä yhteen lauseeseen: ”We want our directors to walk in the shoes of shareholders.” Se on minusta hyvä ohjenuora myös suomalaisille pörssiyhtiöille. Hallituksen roolihan on nimenomaan olla omistajien ääni yhtiön johtamisessa.

3. Kirjoitit blogissa että Phoebus lainaa osakkeitaan.

Nyt kiinnostaisi kuulla että kenelle, mihin tarkoitukseen ja minne lainauksesta saadut tulot tilitetään? Rahastolle vai rahastoyhtiölle? Minua alkoi häiritä ajatus jossa osakkeita lainataan lyhyeksi myyjille jotka manipuloivat omistamiemme yhtiöiden kursseja alaspäin. Toivottavasti saat edes hyvän hinnan moisesta. Ja mieluummin Phoebukseen tilitettynä.

Löydät Phoebuksen osakelainauksen tuotot rahaston tarkemmista tunnusluvuista (riviltä 20). Yhteensä 2009-2015 ne olivat 105.184 euroa. Tänä vuonna osakelainojen tuotto on vähän noussut edellisvuosista, lähinnä juuri Fortumin takia.

Kerroin tarkemmin miksi aloitimme osakelainauksen blogissa viikolla 03/09, reilut 7 vuotta sitten.

Luonnollisestikin rahat tulevat rahastolle eikä rahastoyhtiölle. Ja todennäköisesti vastapuoli myy osakkeet lyhyeksi, sen takiahan osakkeita lainataan. Se ei nähdäkseni ole mikään ongelma – osakkeen hinta kyllä asettuu ennnemmin tai myöhemmin ”oikeaan” arvoonsa, ja osakelainaus sekä lyhyeksi myynti vain tehostavat markkinoita.

Jos voimme tienata toistakymmentätuhatta euroa vuodessa sillä, että tehostamme markkinoita, se on minusta hyvä idea. Valitettavasti muutkin instituutiot ovat hiljalleen tämän tajunneet, joka osaltaan vähentää Phoebuksen lainaustoiminnasta saamia tuottoja.

.