Vko 27/14: Toimitusjohtajat

1. Toivottavasti kommentoit jossain vaiheessa Nokian Renkaidenjohtajakuvioita(varmaankin vasta sitten, kun on ensin nähty, mikä muuttuu vai muuttuuko ylipäänsä)?

Arvasit aivan oikein.

En tunne Ari Lehtorantaa, eikä hän tunne Nokian Renkaita, koska tulee yhtiön ulkopuolelta. Siten on selvää, että uuden toimitusjohtajan arviointi voidaan jollain luotettavuuden tasolla alkaa tehdä ehkä vuonna 2017. Kone on hyvä firma joten ei liene syytä epäillä, etteikö Lehtoranta olisi mies paikallaan.

– – –

Yleisemmällä tasolla valinta toistaa kaavaa, joka alkaa saada minut hieman huolestuneeksi siitä, mitä suomalaisten pörssiyhtiöiden hallitukset oikein puuhaavat?

Phoebus omistaa tällä hetkellä 25 yhtiön osakkeita, joista 13 on suomalaisia ja 12 on ulkomaisia. Niistä Stockmann on tällä hetkellä vailla toimitusjohtajaa, kun Hannu Penttilä ilmoitti jäävänsä eläkkeelle mutta seuraajaa ei ole vielä valittu.

Muiden 24 yhtiömme toimitusjohtajat ovat olleet toimessaan keskimäärin 6,5 vuotta. Suomalaiset toimitusjohtajamme 5,4 vuotta ja ulkomaiset 7,6 vuotta. Yli kymmenen vuotta ovat olleet pestissään kuuden yhtiömme toimitusjohtajat, heistä kauimmin TFF Groupin Jérôme François (15 vuotta). Muut yli vuosikymmenen kokemuksella johdetut yhtiömme ovat Air Liquide, Progressive, Fastenal, Vacon ja HHLA.

Nykyisistä yhtiöidemme toimitusjohtajista 11 on aikoinaan rekrytoitu yhtiön sisältä ja 13 yhtiön ulkopuolelta. Tässä suhteessa ero Suomen ja muun maailman välillä on kuin yö ja päivä: Suomalaisista toimitusjohtajistamme 10 on tullut talon ulkopuolelta ja vain 2 talon sisältä (Tapio Kuula ja Heikki Vauhkonen). Ulkomaisten yhtiöidemme johtajista sen sijaan 9 on tullut talon sisältä ja vain 3 talon ulkopuolelta.

Itse suosin talon sisäisiä rekrytointeja. Parhailla yrityksillä on vahva yrityskulttuuri, joka perustuu yhtiön kilpailuetuihin. Ulkopuolinen ei aina ymmärrä vahvuuksia tai kulttuuria ja parhaimmillaankin hänellä kestää muutaman vuoden tutustua yhtiöön ennen kuin hän voi alkaa sitä johtaa ja kehittää.

Kuten aina, johtoon liittyvien asioiden arviointi on subjektiivista ja tapauskohtaista. Kaikki sisäiset rekrytoinnit eivät onnistu, eivätkä kaikki ulkopuolelta tulleet johtajat sekoita yhtiöitään. Lopistavia esimerkkejä hyvistä ulkoisista rekrytoinneista ovat minusta Harley-Davidsonin Keith Wandell (joka tuli Johnson Controlsista), Vaconin Vesa Laisi (joka tuli Vaisalasta), Tikkurilan Erkki Järvinen (joka tuli Rautakirjasta), Ekokemin Timo Piekkari (joka tuli Kuusakoskelta) ja Oriola-KD:n Eero Hautaniemi (joka tuli Datexilta). Mutta he ovat mielestäni poikkeuksia – ulkoiset rekrytoinnit epäonnistuvat kokemukseni mukaan sisäisiä useammin.

Näin ollen voisi olettaa, että menestyvien yhtiöiden hallitusten tärkeimpiä prioriteetteja olisi varmistaa johdon jatkuvuus, vaatimalla ja seuraamalla, että nykyinen toimitusjohtaja kouluttaa muutamista parhaista alaisistaan mahdollista seuraajaansa. Ulkomaisissa yhtiössämme näin tapahtuukin. Suomessa näköjään ei.

Miksi, en tiedä? Ehkä suomalaisilla hallituksilla ei ole riittävästi kokemusta. Tai ehkä ”hyvän hallinnon koodit” – jotka jostain minulle täysin käsittämättömästä syystä edellyttävät, että hallituksissa on omistajista riippumattomia jäseniä, ja jotka (myös minusta oudosti) näyttävät edellyttävän hallitusten jäsenten säännönmukaista vaihtamista – vierastavat suomalaisten yhtiöiden päättäjät todellisuudesta. Tai ehkä Suomi on vain headhuntereiden luvattu maa.

Oli syy mikä tahansa, toivon hartaasti trendin muuttuvan niin, että suomalaisetkin yhtiöt alkavat pitää paremmin kiinni kilpailueduistaan. Niistä tärkeimpiä on menestyvän firman yrityskulttuuri. Ja sen suojelemiseksi on pääsääntöisesti parasta kasvattaa yhtiön seuraavan sukupolven johtajat talon sisällä.

PhoebusBlogista

Hyvät Phoebuksen osuudenomistajat,

Vastaan näillä sivuilla sijoittajilta saamiini kysymyksiin (yleensä) perjantaisin. Yritän ryhmitellä kysymykset niin, että Phoebuksen kannalta mielestäni olennaisimpiin vastaan ensin. Näin keskustelun seuraaminen on toivottavasti helpompaa.

Muistakaa, että tyhmiä kysymyksiä ei ole. Hoidan teidän rahojanne, joten teillä on oikeus kysyä kaikesta, joka mieltänne askarruttaa. Toivon, että te myös käytätte tätä oikeuttanne. Arapaho-intiaanien sanoin: “If we wonder often, the gift of knowledge will come.”

Kysyä voitte sähköpostitse. En vastaa anonyymeihin kysymyksiin. Sen sijaan kysyjät säilyvät vastauksissani kaikki anonyymeinä. Siksi otan näihin viesteihin mukaan myös joitakin sellaisia kysymyksiä, joita kysyjä ei välttämättä ole tarkoittanut tähän blogiin.

Otan mielelläni vastaan kehitysehdotuksia.

Tässä blogissa esittämäni ajatukset eivät ole sijoitusneuvoja. Ensinnäkin siksi, että oikea neuvo riippuu jokaisen sijoittajan taloudellisesta tilanteesta. Toiseksi, en tässä syvenny käsittelemiini aiheisiin läheskään sillä tarkkuudella kuin varsinaisessa neuvonnassa pitää tehdä.

Asiakaskohtaiseen neuvontaan Seligson & Co:lla on varainhoidon palveluita, jotka ovat maksullisia ja edellyttävät erillistä sopimusta. Lisätietoja ja yhteyshenkilöt tästä.

Ystävällisin terveisin,

Anders Oldenburg, CFA
salkunhoitaja