Vko 15/14: Handelsbanken/Venäjä

1. Vastaani tuli mielenkiintoinen kirjoituspankkien tasearvoista.Voisiko Handelsbankenilta olla tulossa yllätys, kun sen taseita EKP rupeaa tarkastelemaa?

Entinen kollegani Martin on fiksu ja kirjoittaa oleellisesta asiasta. Uskallan silti väittää, että hänen mainitsemansa markkinalähteet ovat hieman hakoteillä. Handelsbanken on ymmärtääkseni erinomainen pankki.

On varmasti totta, että Handelsbankenin tase-erien riskipainot ovat alhaiset verrattuna moneen kilpailijaan. Niin on myös niiden riski. Handelsbanken kertoo Pilari 3 –riskiraportissaan (sivulla 39), että sillä on vuodesta 1990 ollut noin kolmasosa ja vuodesta 1997 noin viidesosa muiden ruotsalaisten pankkien luottotappioista (suhteessa luottoriskeihin). Muutkin ruotsalaiset pankit ovat olleet Euroopan keskiarvoa parempia. Täten on selvää, että Handelsbankenin riskipainojenkin pitää olla kilpailijoita alempia olettaen, että pankin konservatiivinen asenne luotonantoon on jatkunut.

Riskiraportista selviää myös (sivulla 13), että pankki tekee pääomalaskelmansa melko konservatiivisesti. Vuodelle 2013 sen sisäisen mallin ennustamat luottotappiot olivat noin 0,06% mutta pankki käytti oletuksena 0,12%. Toteutuma oli 0,07%. Syynä varovaisuuteen on, että pankki sisällyttää malliinsa katastrofivuodet 1990-luvun alussa.

Esimerkiksi Nordea, jonka luottotappiot ovat kolminkertaiset suhteessa luottoriskeihin, ei ole läheskään yhtä varovainen. Sen luottotappiot ovat 2011-2013 olleet 57% yli sen, minkä pankin riskimalli ennustaa. Ja riskimalli perustuu käsittääkseni suoraan 10 vuoden historiaan, eikä siten sisällä todellisia kriisivuosia lainkaan. En väitä, että Nordea olisi poikkeuksellisen huono pankki (se ei ole), mutta ero Handelsbankeniin on kuin yö ja päivä.

Niille, jotka eivät enää muista kerrottakoon, että pankkialan pahimpina kriisivuosina 1992 ja 1993 Handelsbankenin luottotappiot olivat yli 2% ja muiden pankkien yli 4% luottoriskeistä. Siis lähes 30-kertaiset tämänpäiväisiin nähden. Hyvän pankin on siis syytäkin olla konservatiivinen nykyisessä, poikkeuksellisen suotuisassa ympäristössä.

Vaikka riskiraportit ovat yksityiskohtia täynnä, ulkopuolisen on miltei mahdotonta tulkita minkään pankin tilaa tilinpäätöstä selaamalla. Tämä on käynyt erityisen hyvin selväksi Tanskassa, jossa viime vuosina usea pankki on tullut tiensä päähän yön yli, valvovan viranomaisen vaikutettua pankin omaisuuserien arvostukseen. Siksi pankkeja arvioitaessa on minusta syytä kiinnittää huomiota ennen kaikkea niiden riskinottokulttuuriin ja riskienhallinnan historiaan: miten pankki on ennen pärjännyt ja onko se aiempien kriisien aika osoittautunut vahvaksi vai heikoksi?

Lopuksi on syytä huomata, että vaikka Handelsbanken laskelmiensa mukaan pärjäisi kilpailijoita selvästi pienemmällä pääomalla, se ei ole pääomastaan tinkinyt. Näin ollen Handelsbankenin Basel III –ydinvakavaraisuus on 18,9% (riskiraportin sivu 4), kun esimerkiksi Nordealla se on 14,6%. Markkinoillakin tiedetään tämä. Handelsbankenin luottoriskin hinta on markkinoilla alempi kuin millään muulla pohjoismaisella pankilla.

Tähän vaikuttaa ehkä myös pankin laatu muilta osin kuin vain taseen kautta katsottuna. Äskettäisen tutkimuksen mukaan Handelsbankenilla on eräs Ruotsin vahvimpia brändejä, kun taas Nordealla on Ruotsin huonoin brändi.

Euroopan byrokraatit voivat tietysti keksiä mitä tahansa, mutta todellisuus on, että Handelsbanken ottaa kilpailijoitaan vähemmän riskejä ja on kilpailijoitaan jonkin verran vakavaraisempi. Se oli myös ainoa iso pankki Pohjoismaissa, joka ei joutunut ker(j)äämään omistajiltaan lisää pääomia viime finanssikriisin aikana 2008-09.

Jos haetaan Handelsbankenin huonoja puolia, ne eivät löydy taseesta vaan hallinnosta. Pankki teki äskettäin monimutkaiset kaupat eläkesäätiönsä kanssa, jonka seurauksena se omistaa reilut 10% Industrivärdenista ja SCA:sta. Kauppojen ainoa tarkoitus oli näköjään se, että Industrivärdenin toimitusjohtaja Anders Nyrén voisi jatkaa useammassa kuin kolmessa hallituksessa. Tämä oli minusta hyvä esimerkki siitä, että Handelsbankenin akilleen kantapää on sen sisäsiittoinen omistusrakenne. Todelliset omistajat puuttuvat (Fredrik Lundberg on ehkä sellainen, mutta jätti tänä keväänä hallituksen) ja byrokraatit omivat siksi vallan. Toistaiseksi pankki on siitä huolimatta pärjännyt loistavasti.

– – –

Aivan toinen asia on sitten, mitä järkeä voi olla siinä, että pankit itse saavat rakentaa mallit, joiden perusteella heidän vakavaraisuutensa arvioidaan? Mielestäni ajatus on harvinaisen tyhmä. Jos joku on eri mieltä, näyttäkää minulle pankinjohtaja, joka julkaisee mallin, jonka mukaan oman pankin vakavaraisuus ei ole kunnossa!

No, tämän ilmiselvän ongelman valvova viranomainen voi varmasti lieventää asettamalla eri omaisuuserille minimiriskipainoja, kuten esimerkiksi Norjan finanssivalvonta on tehnyt asuntolainojen osalta (Ruotsissa on tulossa vastaavanlainen). Norjan viranomaisen raportissa onkin aiheesta paljon mielenkiintoisia pohdintoja.

Suurempi ongelma kuitenkin on, että vakavaraisuusmalli, joka perustuu pankin omaan lähihistoriaan, on kovin myötäsyklinen. Kun ajat paranevat, malli näyttää hiljalleen pienenevää pääoman tarvetta, samalla kun liiketoiminta kerryttää yhä nopeampaan tahtiin pääomaa tuloksen kasvaessa. Huonojen aikojen koittaessa malli vaatii lisäpääomaa juuri silloin, kun liiketoiminta on tappiollista eikä kerrytä pääomaa vaan syö sitä.

Tästä seuraa, että pankit tulevat luulemaan itseään entistäkin rikkaammiksi hyvissä suhdanteissa ja ne tulevat tarvitsemaan entistä enemmän rahaa taseidensa paikkaamiseen matalasuhdanteissa. Sääntelybyrokraattien tarkoitus on varmasti ollut hyvä, mutta he ovat valinneet täsmälleen väärät lääkkeet. Seuraavasta pankkikriisistä tullee uusien vakavaraisuusmallien takia edellistä kriisiä paljon pahempi.

Poikkeuksena toivon mukaan taas Handelsbanken.

2. Miten Venäjän tilanne vaikuttaa Phoebukseen?

Vastaus tähän löytyy uudesta neljännesvuosikatsauksestamme, joka ilmestyy ensi viikolla. Uteliaimmat voivat lukea tekstin jo nyt Phoebuksen ruotsinkielisiltä sivuilta.

Tarkoitukseni ei ole suosia ruotsinkielisiä asiakkaita. Pelkkä Phoebuksen katsaus vain on paljon nopeampi kääntää kuin koko katsaustamme on editoida.

PhoebusBlogista

Hyvät Phoebuksen osuudenomistajat,

Vastaan näillä sivuilla sijoittajilta saamiini kysymyksiin (yleensä) perjantaisin. Yritän ryhmitellä kysymykset niin, että Phoebuksen kannalta mielestäni olennaisimpiin vastaan ensin. Näin keskustelun seuraaminen on toivottavasti helpompaa.

Muistakaa, että tyhmiä kysymyksiä ei ole. Hoidan teidän rahojanne, joten teillä on oikeus kysyä kaikesta, joka mieltänne askarruttaa. Toivon, että te myös käytätte tätä oikeuttanne. Arapaho-intiaanien sanoin: “If we wonder often, the gift of knowledge will come.”

Kysyä voitte sähköpostitse. En vastaa anonyymeihin kysymyksiin. Sen sijaan kysyjät säilyvät vastauksissani kaikki anonyymeinä. Siksi otan näihin viesteihin mukaan myös joitakin sellaisia kysymyksiä, joita kysyjä ei välttämättä ole tarkoittanut tähän blogiin.

Otan mielelläni vastaan kehitysehdotuksia.

Tässä blogissa esittämäni ajatukset eivät ole sijoitusneuvoja. Ensinnäkin siksi, että oikea neuvo riippuu jokaisen sijoittajan taloudellisesta tilanteesta. Toiseksi, en tässä syvenny käsittelemiini aiheisiin läheskään sillä tarkkuudella kuin varsinaisessa neuvonnassa pitää tehdä.

Asiakaskohtaiseen neuvontaan Seligson & Co:lla on varainhoidon palveluita, jotka ovat maksullisia ja edellyttävät erillistä sopimusta. Lisätietoja ja yhteyshenkilöt tästä.

Ystävällisin terveisin,

Anders Oldenburg, CFA
salkunhoitaja