Vko 47/13: Epälikvidit / yhtiöX

1. Phoebus-salkussa on muutamia yhtiöitä, joilla tehdään aika vähän kauppaa Hexissä. Ja sekä osto- että myyntitasot ovat aina hyvin ohuet. Miten käytännössä hoidat ostot niiden kohdalla? Vaikka Phoebus on rahastoksi melko pieni, sen ostot ovat kuitenkin pienempien yhtiöiden kohdalla hyvinkin merkittäviä.

Onko sinulla joku tietty tarkka hinta tai raja yhtiön markkina-arvoon, osinkotuottoon tms perustuen, jonka yli et suostu maksamaan? Ja laitatko tarvittaessa näkyviin ostotasoille koko määrän, vai pienemmin erin?  Vai katsotko, minkälaisia suurempia määriä on eri myyntitasoilla ja ostat niitä pois? Ja laitatko ajaksi todella pitkän noiden kohdalla? Rahastona saat varmasti hieman erikoiskohtelua ja -hintoja kuin näin piensijoittajana, mutta ongelmat ehkä silti osittain samoja.

Epälikvidien pakkomyynnistä oletkin kirjoittanut, ja että olet onnistunut välttämään sen pitämällä aika suurta kassaa, haluamalla Phoebus-osuudenomistajaksi vain pitkäjänteisiä sijoittajia ja sijoittamalla epälikvideihin yhtiöihin tarkoituksella vain pieniä osuuksia salkusta. Eikä Phoebus kai ole koskaan joutunutkaan sellaiseen tilanteeseen, josta eräs rahastonhoitaja muutamia vuosia sitten kirjoitti, eli rahaston arvo putosi kerralla yli 20%, kun rahasto oli pakotettu myymään epälikvideita osakkeita nopealla aikataululla suuren lunastuksen vuoksi. Mutta näiden epälikvidien ostamistapa siis kiinnostaisi.

Oleellisinta sekä epälikvidien osakkeiden myynnissä että niiden ostamisessa on minusta se, ettei ole mitään kiirettä. Osakkeita voi ostaa vain, kun löytyy myyjä ja niitä voi myydä vain, kun löytyy ostaja. Aina näin ei epälikvideissä papereissa ole.

Jopa epälikvideimmät osakkeet ovat yleensä kuitenkin helpompia ostaa tai myydä kuin vaikkapa metsätila, (iso) asunto tai taideteos. Osakkeissa on myös se etu, että välityspalkkio ei (yleensä) nouse likviditeetin heikentyessä, kuten kiinteistöjen ja taiteen kohdalla. Kokonaiskulut sen sijaan voivat nousta rajustikin, jos ei malta olla ylittämättä sprediä. Siis suomeksi, epälikvidin osakkeen ostaminen myyntilaidasta tai myyminen ostolaitaan voi olla erittäin kallista, suurista spredeistä johtuen, ja sitä on syytä välttää.

Esittämäsi keinot ovat muutamia tapoja välttää suurimmat kulut. Voit myös seurata eri pankkiiriliikkeiden intressejä ja hyödyntää niitä, kun heillä on vastakkainen intressi kuin sinulla. Tai voit indikoida pankkiiriliikkeellesi omia intressejäsi. Tai voit neuvotella suoraan tietyn vastapuolen kanssa (joko itse tai ulkoistamalla työ pankkiirillesi). Itse olen hyödyntänyt näitä keinoja lähinnä Puuharyhmän ja Ekokemin osakkeita ostaessani. Ne taitavatkin olla Phoebuksen historian vähiten likvidejä kauppoja.

Yleisesti ottaen kaupankäynti on viime vuosina tullut hieman vaikeammaksi, kahdesta syystä. Suurin muutos oli pörssierien poisto. Aiemmin, kun kärkkyi ostolaidalla, tiesi saavansa edes kohtalaisen määrän osakkeita, kun joku niitä myy. Enää ei edes tiedä saako välityspalkkiot katettua. Monilla pankkiiriliikkeillähän on toimeksiantokohtainen minimiveloitus ja pahimmillaan joku voi myydä meillle vain osakkeen tai pari. Pörssierien poistaminen lieneekin suurimpia syitä siihen, että epälikvidien osakkeiden kauppa käy entistä nihkeämmin pörssissä.

Toinen suuri muutos on High Frequency Trading –robottien markkinoille tulo. Kaikkein pienimmissä yhtiöissä niitä ei näy, kaikkein suurimmissa yhtiöissä ne eivät ole suuri ongelma. Mutta monissa keskisuurissa yhtiöissä robotit ovat läsnä ja vaikuttavat osaltaan kaupankäynnin tekniikkaan. Ylipääsemätön ongelma ne toki eivät ole.

Kuriositeettina kerrottakoon, että onnistuin kerran pysäyttämään kaupankäynnin Fortumin osakkeella – joka on eräs pörssin likvideimmistä – lähes puoleksi tunniksi, kun robotit eivät näköjään pystyneet ottamaan aikeistani selvää … Riittävän suuret pörssierät itse asiassa suojelisivat melko tehokkaasti robottejakin vastaan, koska ne kasvattaisivat merkittävästi robottitreidaajien pääomantarpeita ja ajaisivat ne siten käytännössä pois muista paitsi kaikkein likvideimmistä osakkeista.

Ja olet oikeassa. En ole vielä joutunut myymään epälikvidejä osakkeita väkisin.

2. Phoebus omisti Fiskarsia aiemmin rahaston alkutaipaleella. Omistus myytiin ja Fiskars on muuttunut holding-yhtiöstä enemmän brändiyritykseksi yritysostojen ja kasvun myötä (joskin metsä ja Wärtsilä-osuudet löytyvät). Oletko yhä seurannut yritystä ja mikä on kantasi Fiskarsiin sijoituskohteena? Omalla alallaan (koti, puutarha, ulkoilu) kyseessä on varsin vahva tekijä hyvien brändien kera, mutta riittääkö nykytilanne Phoebuksen filosofiaan ja miten näet potentiaalin? Ja koetko yhä vähemmistöosakkaiden kohtelun ikäväksi (vrt Vko 18/09)?

Vastasit mielestäni aivan oikein omaan kysymykseesi!

Fiskarsin vahvuudet ovat ilman muuta sen ulkoilu- ja puutarhatoiminnot, tavaramerkeillä Fiskars ja Gerber. Se on maailmanluokan liiketoimintaa. Ehkä myös sakset.

Iittala, Hackman ja Arabia ovat toki Suomessa tunnettuja merkkejä, mutta varsinaisia erinomaisen kannattavia liiketoimintoja ne eivät ole koskaan olleet. Enkä näe, että Fiskars olisi holding-yhtiöstä miksikään muuttunut, vaikka nyt Royal Copenhagenin ostikin. Kun kyseessä on pikemmin perhe- kuin pörssiyhtiö, en pidä sitä Phoebukseen kovin hyvin sopivana, kuten kerroin neljännesvuosikatsauksessamme 4/2005.

Fiskars kuuluu niihin yhtiöihin, jotka ovat yhdistäneet osakesarjojaan äänivaltaisille osakkeille tarjottavalla preemiolla, siinä olet oikeassa. Kiinnostuksen puutteeni ei kuitenkaan johdu siitä. Fiskarsilla oli kohtuullisen hyvä syy maksaa pieni preemio, koska äänivaltaisten osakkeiden omistajat olivat vuosikausia maksaneet ”vallankäyttömaksua” alemman osingon muodossa, kuten viikon 18/09 blogissa kerroin.

.