Vko 02/13: H&M (eettisyys)/johto/valuutat

1. Mitä mieltä olet H&M:n kohdistetuista väitteistä halpatyövoiman suhteen?Oheisessa uutisessa firmaa kritisoidaan aika rajusti alihankkijoidensa työntekijöiden kurjista olosuhteista.

Hyvä kysymys. Jos joku ei nähnyt ohjelmaa, se on nähtävissä MTV3:n katsomosta.

Olen aika lailla varma, että maailman vaatemyyjistä H&M kuuluu niihin, jotka kiinnittävät toiminnan eettiseen puoleen eniten huomiota. Kuten ruotsalaiset yhtiöt yleensäkin, ja ainakin paljon enemmän kuin suomalaiset yhtiöt keskimäärin. Mutta sekään ei toki takaa, etteikö jossain päin maailmaa asiat voisi olla huonosti myös niissä tehtaissa, joita H&M käyttää. Omia tehtaitahan H&M:llä ei ole.

Yleinen mielipide varmasti on, että orjuuden kaltaisia olosuhteita ei hyväksytä. Mutta minusta on syytä huomata, että tämä on ainakin Pohjoismaissa nimenomaan yhteiskunnan, ei yksittäisten yhtiöiden tehtävä. Voimme toki asettaa itsemme muiden ihmisten yläpuolelle ja sanella muille maille, miten yhteiskunnan siellä pitäisi toimia. Onko meillä siihen oikeutta on eri asia. Silloinhan palaamme tavallaan kolonialismiin, jota ymmärtääkseni hyvin monet muiden yhteiskuntien oloja kritisoivat tahot myös kritisoivat, joten logiikka ei minusta tältä osin ole aivan kirkas.

Oleellista tietysti on, että pelisäännöt ovat kaikille samat. On päivänselvää, että maailma ei voi toimia niin, että yhdeltä yhtiöltä edellytetään asioita, joita sen kilpailijoilta ei edellytetä. Muuten se yksi yhtiö ei ole kohta enää täyttämässä velvoitteitaan. Jos ”Kalla Fakta” keskittyisi osoittamaan oleellisen – siis sen, että H&M toimii kilpailijoitaan epäeettisemmin ja, että juuri H&M:n käyttämissä tehtaissa on eniten ongelmia – reportaasi olisi arvokas ja sen johtopäätöksillä olisi sijoittajien kannalta merkitystä.

Sitä se ei kuitenkaan tee. Tasapuolinen toimittaja saattaisi kertoa, että ohjelmassa nähdyn M&V International Manufacturing –yhtiön suurimpia asiakkaita ovat H&M:n lisäksi mm. Marks & Spencer, Next, Kookai, Benetton, Chloe, DKNY ja Hugo Boss, kuten yhtiön nettisivuilta helposti selviää. Mutta silloin uutinen ei ehkä enää olisi sensaatio.

Oikean työn sijaan toimittajat ovat ottaneet helpoimman oikotien, eli valinneet Ruotsin menestyneimmän vaatefirman ja keskittyneet kuvaamaan kehitysmaiden köyhiä oloja ja yhtiön suuria voittoja, ikään kuin niillä olisi jokin yhteys toisiinsa. Ruotsissa on pitkin syksyä pyörinyt debatti siitä, onko H&M:n puheenjohtaja Stefan Persson liian herkkä, kun hän närkästyi Kalla Faktan helikopteriin, joka pörräsi 15m päässä kuvaamassa hänen taloaan. Tämä ehkä osoittaa, minkälaatuisesta toimittajan työstä tässä ohjelmassa on kyse, joskaan kiisteltyjä helikopterikuvia ei 45 minuutissanäytetty.

Lisätietoja löytyy H&M:n vastineista Kalla Faktalle. Samoilla TV4:n sivuilla pitäisi näkyä myös alkuperäinen Kalla Faktan ohjelma, mutta en saanut sitä toimimaan, joten en siksi laita linkkiä siihen.

No, minun tehtäväni ei ole määritellä, mikä on eettistä tai miten TV-toimittajan pitää toimia. Halusin vain osoittaa, miksei eettisyysasiat usein eivät ole itsestäänselvyyksiä.

– – –

Phoebuksen kannalta oleellinen kysymys on, toimiiko H&M vähemmän vastuullisesti kuin muut maailman vaatefirmat? Sen perusteella mitä firmasta tiedän, en millään usko, että niin olisi. Jos joku sen luotettavasti osoittaisi, minun pitäisi luonnollisesti miettiä, onko H&M fiksu sijoituskohde, kahdesta syystä. Ensinnäkin epäeettisyys on suuri riski, koska se voi karkottaa asiakkaita. Toiseksi, en henkilökohtaisesti tykkää vastuuta pakoilevista yhtiöistä. Phoebus ei toki ole mikään varsinainen ”eettinen rahasto”.

Mutta ainakin oman kokemukseni mukaan monet pohjoismaiset yhtiöt pyrkivät aidosti huolehtimaan yhteiskuntavastuustaan. Ruotsalaiset keskimäärin enemmän kuin suomalaiset. Ja H&M ymmärtääkseni enemmän kuin useimmat muut ruotsalaiset.

Yhtiön vastuullisuusraportti on tutustumisen arvoinen. Monet toki ohittavat näitä raportteja olankohautuksella todeten, että nuo kapitalistiroistot nyt kirjoittavat mitä haluavat. Mutta tehkööt arvostelijat ensin itse enemmän kuin H&M köyhien maiden hyväksi. Vasta sitten heillä on riittävästi uskottavuutta (ja riittävästi asiantuntemusta) arvostella muita.

Eettisyys alkaa peilin edestä.

– – –

Todettakoon vielä, että arvostan hyvin suuresti H&M:n pääomistajaa Stefan Perssonia. Itse asiassa hän on jopa Suomessa osallistunut yhteiskunnan kehittämiseen. Perheen Erling-Persson Family Foundation oli nimittäin pari vuotta sitten kauppakorkeakoulu Hankenin varainkeruussa selvästi suurin yksittäinen lahjoittaja, 2,5 miljoonan euron lahjoituksella.

Entä sitten – moni firmahan tekee lahjoituksia? Aivan, mutta pointtini on juuri se, että Persson ei lahjoittanut Hankenille yhtiön rahoja, vaan omia rahojaan (säätiö on perustettu Perssonin rahoilla, ei H&M:n rahoilla). Tämä osoittaa juuri sellaista todellista kunnoitusta vähemmistöomistajia kohtaan, jota arvostan. Ja joka on hyvin harvinaista.

Luonnollisestikaan tämä ei tarkoita, etteikö H&M saattaisi toimia vastuuttomasti. Mutta en pidä sitä todennäköisenä, enkä ole nähnyt siitä mitään todisteita. Päinvastoin.

2. Usein sijoituspäätökseen johtavassa pohdinnassa mainitaan hyvä johto ja taas toisinaan näkee päinvastaisia näkemyksiä eli liiketoiminnan tulisi olla niin yksinkertainen, että idioottikin pystyisi sitä johtamaan.Peter Lynch:llä oli tämä ns. idioottitesti. “Go for a business that any idiot can run – because sooner or later, any idiot is probably going to run it.”

Itseäni kiinnostaa se, että miten määritellään ja mitataan hyvää johtoa? Miten piensijoittaja pystyy tunnistamaan hyvän johdon ja johtajan. Pelkkä kurssikehitys, ainakin lyhyellä aikavälillä, ei voi olla hyväksyttävä hyvän johtajan määrite. Tämän lisäksi kiinnostaa se, että kummalle antaisitte enemmän arvoa. Liiketoiminnan yksinkertaisuudelle vai hyvälle johdolle?

Jos johdon laadun mittaamiseen olisi yksinkertaiset tunnusluvut, useimmat johtajat olisivat varmasti erittäin hyviä. Johdon laadun arviointi on kuitenkin täysin subjektiivista.

Ehkä laajin juttu, jonka olen aiheesta kirjoittanut, löytyy Phoebuksen blogista viikolta 39/10 (kysymys 4).

Helpoin tapa lähestyä asiaa on minusta ajatella, että, jos omistaisit kyseisen yhtiön kokonaan, ja toimisit hallituksen puheenjohtajana, palkkaisitko nykyisen toimitusjohtajan johtamaan yhtiötäsi vai ei?

Vastaus edellyttää tietysti, että tutustut kyseiseen toimitusjohtajaan vuosien ajan – tai yhtiön arkistoja tutkimalla ainakin vuosien ajalta – jotta osaat arvioida hänen käyttäytymistään niin hyvinä kuin huonoina aikoina. Erityisesti huonoina, koska silloin vaaditaan vaikeita päätöksiä ja silloin jyvät erottuvat akanoista.

Muuten homma on sikäli yksinkertainen, että firman omistajana haluat tietysti johdon, joka on ehdottoman luotettava ja rehellinen, mielellään keskimääräistä fiksumpi, joka ymmärtää yhtiön kilpailuedut ja joka on ahkera ja kunnianhimoinen, mutta nöyrä. Itsestäänselvyys on, että toimivan johdon on ymmärrettävä, että sinä olet yhtiön omistaja ja toimiva johto palvelee omistajia.

Miten piensijoittaja pystyy tällaisia johtajia tunnistamaan on sitten eri asia. Itse käytän vihjeinä esimerkiksi työhistoriaa – usein paikasta toiseen hyppivä johtaja on harvoin kovin sitoutunut. Palkkataso voi antaa vihjeitä, huimia palkkoja nauttivalla johtajalla on usein joko liian iso ego ja/tai yhtiöllä on liian heikko hallitus. Seuraajien valinta kertoo myös paljon yhtiön kulttuurista ja hallituksen tasosta – esimerkiksi Handelsbanken on pärjännyt 40 vuotta loistavasti ilman headhuntereita. Isot, typerän tuntuiset yritysostot ovat myös usein merkki johtajan ego-ongelmista tai hallituksen heikkoudesta.

Myös yhtiön kustannustietoisuus kertoo paljon sen johdosta. Jos toimitusjohtaja hankkii käytettyjä toimistokalusteita, kuten Fastenalissa, hänellä tuskin on ego-ongelmia ja yhtiö todennäköisesti pyrkii aidosti loistotuloksiin. Firma, joka lennättää johtajiaan ympäri maailmaa yhtiön suihkukoneella tai ajeluttaa heitä mustilla limusiineilla, saattaa sen sijaan olla olemassa pikemminkin johtajiaan kuin omistajiaan varten.

Mutta mikään näistä vihjeistä ei päde joka kerta, enkä usko, että pystyy rakentamaan mitään ”hyvän yritysjohdon kaavaa”. Siksi sinun on vain tehtävä jokaisen yhtiön kohdalla lujasti töitä ymmärtääksesi, miten toimitusjohtaja ja hallitus ovat työssään pärjänneet.

Osakekurssin perusteella johdon laatua ei mielestäni juurikaan voi arvioida, ainakaan lyhyemmillä ajanjaksoilla kuin 15-20 vuotta. Sattumalla ja muoti-ilmiöillä on yksinkertaisesti osakekursseihin lyhyellä aikavälillä liian suuri vaikutus. Toki lähes kaikissa sijoittajagallupeissa, joissa valitaan ”vuoden paras yritysjohtaja”, tulos korreloi hyvin vahvasti menneen kurssikehityksen kanssa. Ehkä juuri siksi näiden gallupien tulokset eivät vuodesta toiseen ole kovin stabiileja, kuten niiden tietysti pitäisi olla, jos ne oikeasti kertoisivat jotain yritysjohdon laadusta. Ne ovat siis hyödyttömiä.

Onko liiketoiminta vai yritysjohto sitten tärkeämpi, kun valitsen Phoebukseen yhtiöitä? Riippuu hieman tapauksesta, mutta yleensä kummatkin ovat tärkeitä. Surkeaan liiketoimintaan en sijoittaisi, vaikka arvostaisin johtoa hyvinkin korkealle. Toisaalta en osta erittäin hyviäkään yhtiöitä, jos en luota niiden johtoon. Mutta johdon arviointi on subjektiivista ja siten epäluotettavampaa kuin liiketoiminnan laadun arviointi.

3. Blogikirjoituksessa 43/12 Nikkei 225 mainitaan hintaindeksinä. Yleisesti, miten hintaindeksi tulee ymmärtää suhteessa ko. indeksin valuutan arvoon?

Tämän päivän eurolla saan Seligson Eurooppa -rahasto-osuuksia saman verran kuin kymmenen vuotta sitten mutta esim Global Brands ja Phoebus rahasto-osuuksia saan tämän päivän eurolla merkittävästi vähemmän kuin kymmenen vuotta sitten. Kaikki sisältävät kansainvälisiä yrityksiä joilla on toimintaa eri valuutoissa. Tarkoittaako tämä sitä että nämä Brändi ja Phoebus -yhtiöt ovat paremmin onnistuneet sopeuttamaan valuutan muutokset liiketoimintaansa?

Hintaindeksi on indeksi, joka ei sisällä osinkoja. Pitkällä aikavälillä osingot muodostavat suuren osan sijoittajan saamasta tuotosta, joten markkinoita kannattaa seurata katsomalla tuottoindeksiä, jossa osingot ovat mukana. Nikkei-indeksillä on muitakin heikkouksia kuin, että se on hintaindeksi; se ei myöskään ole markkina-arvopainotettu vaan hintapainotettu, kuten vaikkapa Dow jones Industrial Average USA:ssa.

Se, että Eurooppa-rahaston osakkeet ovat kymmenessä vuodessa kehittyneet huonommin kuin Global Brandsin tai Phoebuksen osakkeet, ei ymmärtääkseni juurikaan johdu valuutoista. Euroopan markkinoilla finanssiyhtiöt ovat edustaneet hyvin suurta osaa, kun taas Brandsissa on vain American Express ja Phoebuksessa vain Handelsbanken ja Progressive. Kun finanssikriisi nimensä mukaisesti iski pahiten finanssiyhtiöihin, toimialajako on ymmärtääkseni suurin syy rahastojen erilaiselle kehitykselle.

.