Vko 52/12: Säännöt/velkakriisi/yhtiöX

1. Salkunhoitajalta: Säännöt muuttuvat

Phoebuksen säännöt muuttuvat 28.1.2013, kuten tässä tiedotteessa tarkemmin kerrotaan. Rahaston osuudenomistajina teidän on hyvä olla perillä sääntömuutoksista, joskin muutos on tällä kertaa puhtaasti byrokratiaa, jolla ei ole rahaston kannalta tai teidän kannaltanne mitään todellista merkitystä.

Käytännössä Phoebuksen sääntöjen 2§:ään on lisätty seuraava lause:

”Rahaston yli 5%:n sijoitukset saman liikkeeseenlaskijan arvopapereihin tai rahamarkkinavälineisiin voivat ylittää 40 % Rahaston varoista, mutta Rahaston varat tulee olla sijoitettuna vähintään kahdeksan eri liikkeeseenlaskijan arvopaperiin.”

Sama asia on toki selvinnyt nykyistenkin sääntöjen 1§:stä, jossa todetaan, että rahasto on erikoissijoitusrahasto, joka voi poiketa tavallisia sijoitusrahastoja koskevista rajoituksista koskien rahaston varojen hajauttamista.sekä nykyisten sääntöjen 2§:ssä, jossa todetaan, että rahaston on sijoitettava vähintään kahdeksan eri liikkeeseenlaskijan arvopaperiin. Ainakin minun kouluaikojeni ala-asteen matematiikan tunneilla, jos 8 sijoitusta = 100% rahastosta niin oli mahdotonta, että x kpl à < 5% = < 40%, jossa x on siis minimissään 8.

Matematiikka tuskin on muuttunut. Byrokratia siis näköjään on. Mutta Phoebuksen hajautussäännöt eivät tämän seurauksena muutu lainkaan, joka on se oleellinen asia.

2. Kysyisin näkemyksiäsi ”eurokriisistä” tai kuten minä sen näen, velkakriisistä. Kysymykseni koskee Suomea. Toisin kuin annetaan olettaa, on Suomen velkaantuminen mielestäni jo kestämättömällä tasolla. Mitään poliittista motivaatiota velkaantumisen pienentämiseen ei ole kolmen A:n tekosyyn varjolla ja olemme siis mielestäni jossain määrin Kreikan tiellä.

Vaikka tällä pohdinnalla ei välttämättä ole tällä hetkellä ole yhtiökohtaista merkitystä, on mielestäni sivistävää pohtia isoa kuvaa ja sen vaikutuksia. Kreikassa ei hirveän hyvin näytä menevän, vaikka onhan siellä kulttuurikin hieman toisenlainen. Toisaalta koko valuuttaunionia ei välttämättä ole nykyisessä muodossaan siinä vaiheessa kun Suomi ajautuu ongelmiin.

Mielestäni kaikki ratkaisut ovat poliittisesti mahdottomia, ennen kuin ollaan ajettu täysillä seinään. Luonnollisesti tämä tulee vaikuttamaan varmasti myös Phoebuksen yhtiöiden tuotteiden kysyntään. Millaisia mahdollisia skenaarioita siis näet Suomen kannalta lähitulevaisuuden suhteen?

En osaa lainkaan arvata, eikä minulla ole mitään skenaarioita. Kuten olen aiemmin kertonut, en tee makrotalousennusteita vaan valikoin yhtiöitämme puhtaasti yrityskohtaisten tekijöiden perusteella.

On toki selvää, että oikein heikossa suhdanteessa parhaankin firman tulos laskee, ja sijoittajien rahojen loppuessa (ja/tai pelon kertyessä) osakekurssi voi laskea vielä enemmän kuin tulos. Mutta jos nyt ei aivan muuteta takaisin luoliin, niin yrityksiä tarvitaan aina ja jotta yrityksiä olisi olemassa, niiden on tienattava rahaa. Kyse on siis lähinnä siitä, kuinka pitkä on sopeutumisjakso uuteen toimintaympäristöön siirryttäessä.

Itse asiassa kulunut vuosi on erinomainen esimerkki siitä, että talouskasvulla ja pörssikurssien kehityksellä ei ainakaan lyhyellä aikavälillä ole juurikaan yhteyttä. Pörssivuosihan on ollut selvästi keskimääräistä parempi lähes kaikkialla maailmassa (erityisesti Euroopassa), vaikka suhdanteet ovat olleet keskimääräistä huonommat lähes kaikkialla (erityisesti Euroopassa).

Tämä ei ole poliittinen eikä talouspoliittinen blogi. Henkilökohtaisesti näkisin mielelläni, että julkisen sektorin osuus taloudesta olisi mahdollisimman pieni, jättäen tilaa tehokkaammin toimivalle yksityiselle sektorille. Tällä en tarkoita, että palveluja pitäisi karsia vaan sitä, että niitä tarjottaessa tehottomimmat tarjoajat karsittaisiin – yksityisellä sektorilla törsääjä tai laadultaan puutteellinen palveluntarjoaja on hyvin nopeasti konkurssissa, jos kilpailu toimii. Mutta tämä on vain oma mielipiteeni, joka ei juuri vaikuta Phoebuksen salkunhoitoon ja jota en aio alkaa levittää tämän enempää tämän blogin kautta jatkossakaan.

On päivänselvää, että valtio ei voi kovin kauan velkaantua nykyistä vauhtia. Valtiovarainministeriön ennusteen mukaan Suomen valtion velka kasvaa ensi vuonna kaksi prosenttiyksikköä BKT:sta ja vielä 2014 puoli prosenttiyksikköä. Mutta voi varmaan olla paikallaan, että heikossa suhdannetilanteessa velkaa hieman kasvatetaan, kunhan sitä myös vähennetään suhdanteiden parantuessa.

Näin on lähimenneisyydessä toimittu. Vuodesta 1996 vuoteen 2008 valtion velka suhteessa BKT:hen laski -56% ja jopa absoluuttinen velkamäärä laski -18% (eli 12 miljardia euroa). Näissä luvuissa ei tosin huomioida kattamattomia eläkevastuita.

Pidemmällä aikavälillä trendi on ehkä huolestuttavampi. Sotien aikaista noin 40% BKT:sta olevaa velkaa painettiin kyllä 40 vuodessa alle 10%:in, mutta vuodesta 1980 suhteellinen velkamme on viisinkertaistunut (absoluuttinen velkamme on 30-kertaistunut mutta siitä en ole yhtä huolissani, koska se heijastaa myös rahan arvon muutosta).

Kyse on ymmärtääkseni lähinnä sukupolvien välisestä tulonjaosta. Jos me päätämme velkaantua, lapsemme ja lapsenlapsemme joutuvat elämään kitsaammin. Monet näyttävät kuvittelevan, etä jossain on joku ”yhteinen kassa”, josta menoja maksetaan poliitikojen valinnan mukaan. Ehkä peruskoulussa pitäisi opettaa, että valtio on tavallaan vain asunto-osakeyhtiö nimeltä Suomi Oy, jonka menoista vastaamme yhdessä?

Olen siis kanssasi aika pitkälle samaa mieltä, mutta Phoebuksen salkunhoidon kannalta sillä ei ole juuri mitään merkitystä. Phoebus on osakerahasto, joten omistamme joka tapauksessa kaikissa suhdannetilanteissa osakkeita. Vaikka osaisin ennustaa tulevaa talouskehitystä täydellisesti (mitä kukaan ei osaa) niin uskon, että en silti pystyisi tienaamaan enemmän rahaa yrittämällä ajoittaa suhdanteita kuin yksinkertaisesti vain aina omistamalla osakkeita. Pörssi kun ei liiku vain suhdanteiden mukana.

3. Mitä mieltä olet Björn Borgista sijoituksena? Olen suorat osakeostoni tehnyt pelkästään Helsinkiin ja nyt olen laajentamassa muihin Pohjoismaihin. Mielestäni BB:n tunnusluvut näyttävät kohtuullisen hyviltä näin aloittelijan silmin. Tosin H&M Phoebuksen yhtiönä on aika lähellä noin toimialamielessä.

En tunne yhtiötä, joten en varsinaisesti ole siitä mitään mieltä. Yleisellä tasolla pidän erinomaisena asiana sitä, että olet laajentanut näkökulmaasi myös Suomen ulkopuolelle! Muista maista löytyy paljon sellaisia yhtiöitä, joiden avulla voit saada merkittävää hajautushyötyä verrattuna siihen, että sijoittaisit vain suomalaisiin yhtiöihin. Ja on itsestään selvää, että maailman parhaista yhtiöistä vain aniharva löytyy Suomesta.

Olet oikeassa siinä, että Björn Borg saattaa hajautusmielessä olla hieman samankaltainen riski kuin H&M. Siihen yhtäläisyydet sitten aika lailla loppuvatkin. Yhtiöiden pääkohderyhmät ovat erilaiset (miehet vs. nuoret naiset), yhtiöiden konseptit ovat erilaiset (yksittäinen muotituote (kalsarit) vs. pikamuoti) ja yhtiöiden peitto on hyvin erilainen (H&M on aidosti kansainvälinen). Ennen kaikkea yhtiöiden lähtökohdat ovat hyvin erilaiset, joka on minusta ehkä kaikkein oleellisin asia huomata.

Tällä tarkoitan sitä, että H&M on alun perin lähtenyt liikkeelle yhdestä kaupasta, ja sen geeneissä on siten ennen kaikkea asiakkaan palveleminen. Björn Borg, kuten lukuisat muut ruotsalaiset vaatemerkit (Gant, Peak Performance jne.), on alun perin lähtenyt liikkeelle muotisuunnittelijana, jonka liiketoimintamallissa asiakkaiden palveleminen on joko jälleenmyyjille tai franchise-partnereille ulkoistettu toiminto.

Olen itse pyrkinyt olemaan hieman varauksellinen jälkimmäisen liiketoimintamallin osalta. Mietin aikoinaan melko paljon Gantin ostamista, kun se vielä oli pörssissä, mutta en sitä ostanut. Pääsyy oli, että franchising- ja jälleenmyyntitoimintoihin perustuvan liiketoimintamallin toimivuudesta on ulkopuolisen erittäin vaikeaa muodostaa kokonaiskuvaa. Jotta malli toimisi, franchising-yrittäjien on oltava hyvin kannattavia, jotta heillä olisi varaa laajentua ja jotta voitaisiin houkutella uusia franchising-yrittäjiä. Mutta Gantin tai Björn Borgin tapaisessa yhtiössä tästä on yleensä lähes mahdotonta saada mitään tietoa.

Toinen syy, miksi olen pyrkinyt olemaan varovainen on, että muodista lähtöisin olevien yhtiöiden valikoimat ovat usein melko kapeita ja muodin muuttuessa näillä yhtiöillä voi olla hyvin vaikeaa pysyä perässä. Sen sijaan jonkun Stockmannin – ja mielestäni myös H&M:n – kilpailuetu ei niinkään ole itse muodissa vaan saavutettavuudessa ja palvelussa (H&M:n kohdalla nykyään ehkä ennen kaikkea logistiikassa). Jos Björn Borg ei myy, se ei Stockmannia kaada mutta jos Björn Borg ei myy, Björn Borg AB:lle ei jää paljoa.

Tämän sanottuani, myös suunitteluun pohjaavalla liiketoimintamallilla voi luonnollisesti tehdä hyvää tulosta ja osake voi olla hyvä sijoitus. Gant oli lyhyen pörssitaipaleensa aikana loistava sijoitus – se listattiin 141 kruunulla maaliskuussa 2006 ja ostettiin ulos pörssistä 320 kruunulla tammikuussa 2008 (lue erinomainen Affärsvärlden-lehden artikkeli Gantin loppuvaiheista). Kuten aluksi sanoin, en tunne Björn Borgia riittävästi, jotta osaisin yhtiötä sen tarkemmin arvioida.

Phoebukselle yhtiö ei sovi. Pyrin sijoittamaan yhtiöihin, joiden johtoon uskon poikkeuksellisen paljon. BB:n hallituksessa istuva Fabian Månsson oli H&M:n toimitusjohtajana katastrofi, eikä BB:n toimitusjohtaja Arthur Engel tehnyt minuun suurta vaikutusta Gantin toimitusjohtajana. Joten minulle on helppoa laittaa Björn Borg ö-mappiin – joka ei mitenkään takaa, että se olisi fiksuin tapa toimia.

Kävi Bjön Borgille miten tahansa, jatka ihmeessä ulkomaisiin yhtiöihin tutustumista! Opit niiden kautta paljon sellaista, mitä et suomalaisia yhtiöitä tarkastelemalla näe. Ja jos päädyt sijoittamaan ulkomaille, ole tarkkana valuutanvaihtospredin kanssa! Se voi olla paljon suurempi kuin maksamasi välityspalkkio.

.