Vko 50/12: Carrefour
- Voisitko vielä kuvitella sijoittavasi Carrefouriin? Käsittääkseni Phoebus on omistanut Carrefouria. Millä perusteella luovuit Carrefourista?
Lyhyesti: Ostin meille ranskalaisen vähittäiskaupan ketjun Carrefourin osakkeita syyskuussa 2004 ja myin ne jo viiden kuukauden jälkeen, viiden prosentin voitolla, helmikuussa 2005, koska en pitänyt yhtiön uudesta johdosta. Yhtiö on sen jälkeen ollut operatiivisesti sekaisin ja osake maksaa tänään vähän alle puolet myyntihinnastamme. Minulla ei ole mitään suunnitelmia ostaa meille Carrefouria takaisin.
– – –
Koska omistimme Carrefouria niin lyhyen ajan, en koskaan ehtinyt esitellä yhtiötä neljännesvuosikatsauksissamme. Sen sijaan kerroin siitä Phobuksen blogia edeltäneessä chatissa mm. 30.9.2004 ja 24.10.2004. Osakkeidemme myynnistä kerroin chatissa 4.2.2005.
Luc Vandevelde, jota myynnin yhteydessä kritisoin, sai potkut Carrefourista kaksi vuotta myöhemmin, maaliskuussa 2007. Uudeksi hallintoneuvoston puheenjohtajaksi valittiin Robert Halley (Halleyn perhe myi vuonna 1999 Promodèsin Carrefourille ja oli siten yhtiön suurimpia omistajia).
Halleyn perheen myytyä osakkeitaan ja ranskalaisen luksusyhtiö LVMH:n pääomistajan Bernard Arnaultin ja amerikkalaisen Colony Capitalin ostettua kymmenneksen yhtiöstä, Amaury de Sèze seurasi Robert Halleyta keväällä 2008. Seuraavana kesänä hänestä tuli hallituksen puheenjohtaja yhtiön romutettua Vandevelden luoman Supervisory Board / Management Board –rakenteen.
Marraskuussa 2008 José Luis Duran sai potkut ja Carrefour ilmoitti, että uudeksi toimitusjohtajaksi on valittu ruotsalainen, Nestléssä työskennellyt Lars Olofsson. Olofsson nousi 2009 hallitukseen ja sittemmin myös hallituksen puheenjohtajaksi.
Vuosi sitten Olofsson sai potkut. Tai itse asiassa yhtiö kielsi marraskuussa 2011 hakevansa uutta toimitusjohtajaa, mutta se valehteli. Carrefour ilmoitti heti tammikuussa 2012 palkanneensa ranskalaisen George Plassatin Vivarte-vaateketjusta uudeksi toimitusjohtajaksi ja hallituksen puheenjohtajaksi.
Kahdeksassa vuodessa Carrefourilla on siis ollut neljä toimitusjohtajaa ja kuusi hallituksen (tai hallintoneuvoston) puheenjohtajaa. Kun itse arvostan yhtiöidemme johdossa toisaalta jatkuvuutta ja toisaalta sisäisiä rekrytointeja lienee helppo ymmärtää, että Carrefour ei ole enää meitä varten (vaikka se aikoinaan oli hyvä yhtiö).
– – –
Mitä nämä jatkuvasti vaihtuvat johtajat sitten ovat saaneet aikaan?
Pientä fokusoitumista, mutta tuloksellisesti ei juuri mitään hyvää. Jo Bernardin aikana Carrefour myi Chilen toimintonsa ja Duran myi Carrefourin toiminnot Meksikossa, Japanissa, Tsekissä, Slovakiassa, Portugalissa ja Svveitsissä, sekä aloitti toiminnan Venäjällä. Olofsson myi ensi töikseen Venäjän ja Thaimaan toiminnot, sekä eriytti halpamyymäläketju Dian (”Carrefourin Lidl”) ja jakoi sen osakkeenomistajille.Lisäksi hän myi joitakin kiinteistöjä Ranskassa.
Näistä toimenpiteistä huolimatta Carrefourin nettovelka oli viime vuoden lopussa 6,9 miljardia euroa, kun se vuoden 2004 lopussa oli 6,8 miljardia.
Plassat on jatkanut keskittymistä. Tänä vuonna Carrefour on myynyt toimintonsa Kolumbiassa ja Malesiassa kokonaan, lakkauttanut Singaporen toiminnot ja myynyt Indonesian ja Kreikan toiminnot franchising-partnereilleen. Operatiivinen tulos on jatkanut laskuaan (joka ei toki näin lyhyen ajan jälkeen ole Plassatin syytä). Erityisesti Kolumbiasta saatavat 2 miljardia euroa tullevat laskemaan yhtiön velkataakkaa selvästi.
Vuodesta 2004 vuoteen 2011 Carrefourin liiketulos (ennen kertaluonteisia eriä) laski 3,2 miljardista eurosta 2,2 miljardiin. Tämä selittyy ennen kaikkea sillä, että Ranskan toimintojen tulos laski 2,0 miljardista 0,9 miljardiin. Myös muualla Euroopassa tulos on laskenut, reilusta miljardista puoleen miljardiin, ja Dia, joka teki noin 200 miljoonaa tulosta, jaettiin siis osinkona.
Kehittyvillä markkinoilla Carrefour on sen sijaan pärjännyt hyvin. Etelä-Amerikassa tulos on noussut 50 miljoonasta 550 miljoonaan, divestoinneista huolimatta, ja Aasiassa Carrefourin tulos on noussut 150 miljoonasta 250 miljoonaan. Luvuissa ei ole valittamista, mutta toiminnot ovat aivan liian pieniä kompensoidakseen tuloksen romahdusta Ranskassa.
Myin osakkeemme vuonna 2005 hintaan 40,15 euroa. Tänään osake maksaa 19,40 euroa. Vajaassa kahdeksassa vuodessa yhtiö on jakanut 7,81 euroa tavanomaisina osinkoina, sekä lisäksi Dian 3,40 euron arvoisen osakkeen, yhteensä siis 11,21 euroa. Todettakoon, että Carrefour laski viime keväänä osinkonsa perinteisestä 1,08 eurosta 0,52 euroon, joten osinkotuotto ei ole läheskään niin hyvä kuin koko jakson luvut ehkä antaisivat odottaa.
Myyntipäätökseni oli siis oikea, mutta tarkoittaako se automaattisesti, että osake ei tänään olisi kiinnostava? Eikö Carrefour voisi olla käänneyhtiö, jonka osakkeita saa nyt halvalla?
Se on hyvin mahdollista, mutta yhtiö ei sovi minulle. Pyrin sijoittamaan laadukkaisiin yhtiöihin, joilla on hyvä johto ja hyvä kilpailukyky. Ostaessani Carrefouria luulin sen täyttävän kriteerini, mutta olin väärässä. Huomasin sen onneksi ajoissa.
.