Vko 44/12: Hajautus (Stockmann)

1. Minulla olisi kysymys Stockmannista: Mikä saa sinut ”pitämään kiinni” Stockmannista, vaikka olet itse todennut Costcon ja H&M:n olevan yrityksinä laadukkaampia? Eikö kannattaisi myydä Stockmann ja sijoittaa rahat kahteen edellämainittuun yritykseen? Minkälainen käsitys sinulla on Stockmannin johdosta?

Viittaat ilmeisesti siihen, mitä kirjoitin Stockmannista neljännesvuosikatsauksessamme 3/2009 ja minkä toistin neljännesvuosikatsauksessamme 3/2012. Kuten niissä kerroin, minulla ei ole suunnitelmia luopua Stockmannista, vaikka pidän Costcoa ja H&M:ää laadukkaampina yhtiöinä.

Suurin syy tähän on hajautus. Vaikka yhtiö tuntuisi kuinka laadukkaalta, ei ole kovin fiksua sijoittaa kaikkia rahojaan saman yhtiön osakkeisiin. Tämän ovat viime vuosina saaneet huomata kantapään kautta aivan liian monet Nokiaan luottaneet suomalaiset piensijoittajat.

Stockmann, Costco ja H&M ovat tavallaan samaa ”vähittäiskaupan riskikeskittymää”, mutta jokaisella yhtiöllä on hieman erilaiset toimintaedellytykset, eivätkä ne samaan aikaan todennäköisesti kaadu mihinkäään vähittäiskaupan lamaan. Siitä huolimatta sijoittajan on hyvä muistaa hajauttaa sijoituksensa myös toimialoittain. Phoebuksen kolme vähittääiskauppaa edustavat yhteensä 13,1% rahaston arvosta, joten rahaston vähittäiskaupan toimialariski ei ole järin suuri. Itse asiassa Phoebuksella ei millään toimialalla ole kovin merkittävää riskikeskittymää (ainakaan, jos määrittelee ”toimialat” riittävän yksityiskohtaisesti).

Mutta on syytä huomata, että Phoebus ei suinkaan ole kovin laajasti hajautettu rahasto. Omistamme tällä hetkellä 24 eri yhtiön osakkeita, eikä rahasto historiansa aikana ole koskaan ollut juuri sen laajemmin hajautettu. Hyvin hajautetussa sijoitussalkussa on satojen, ellei tuhansien yhtiöiden osakkeita. Siksi Phoebusta on syytä käyttää vain pienenä lisämausteena muuten hyvin hajautetussa osake(indeksi)rahastosalkussa.

Phoebus ei ole kovin hajautettu, eikä tule sitä olemaan, kahdesta syystä. Ensinnäkin Phoebus on aktiivinen rahasto, jonka tavoitteena on ylittää vertailuindeksin tuotto. Jos ostaisin salkkuun satojen yhtiöiden osakkeita, rahasto alkaisi käyttäytyä kuten indeksirahasto eikä sijoittaja saisi sitä, mistä hän maksaa. Toiseksi, haluan oikeasti ymmärtää mitä yhtiömme tekevät ja mielellään tuntea niiden johdon, eikä minulla olisi siihen resursseja, jos salkussa olisi satoja yhtiöitä.

Mitä Stockmanniin tulee, minulla ei ole juuri lisättävää siihen, mitä viime neljännesvuosikatsauksessa kirjoitin. Kolmannen neljänneksen tulosjulkistuksen ainoa varsinainen uutinen oli, että yhtiö harkitsee Pietarin tavaratalokiinteistönsä myyntiä, joka toteutuessaan vähentäisi merkittävästi velkataakkaa. Oikeastaan tämäkään ei ollut mikään iso uutinen, koska Hannu Penttilä vihjasi jo Stockmannin pääomamarkkinapäivillä 12.9., että Venäjän kiinteistömarkkinakupla voisi ehkä olla hyödynnettävissä.

Stockmannin johto on minusta hyvä. Yhtiö on niitä harvoja, jotka esittelevät toimialojensa johtajat joka osavuosikatsaustilaisuudessa ja se on minusta hyvä asia – tokihan liiketoiminnasta vastaava johtaja on oikea henkilö esittelemään yhtiön omistajille johtamansa liiketoiminnan tulos. Käytäntö kielii mielestäni siten sekä omistajien kunnioittamisesta että johtamisen riittävästä delegoinnista.

On toki selvää, että Stockmann on epäonnistunut Seppälän laajentamisessa, eikä Lindexin ostaminen minusta ollut johdon tai hallituksen parhaita oivalluksia, mutta jokainen yhtiö tekee virheitä ja Stockmann on vuosikymmenten saatossa tehnyt niitä melko vähän. Siksi yhtiön paikka salkussamme on mielestäni edelleen perusteltu.

.