Phoebus  keyboard_arrow_down

Vko 42/12: Pörssi talousindikaattorina

Phoebus   |     15.10.2012   

 

  1. Onko olemassa tieteellistä tutkimusta, jossa todetaan oikeasti, että pörssi ennakoi reaalitalouden muutoksia kuusi kuukautta etukäteen vai onko kyseessä oikeasti vain lentävä lause, joka on jäänyt elämään sijoituskirjoissa ja talousmedioissa? En niinkään haasta tätä mainittua ennakointia, ainoastaan sen tarkan määritteen ennakoinnin ajankohdasta.

 

Siegel on käsitellyt aihetta myös kirjassaan Stocks for the Long Run, mutta luen mielelläni myös näkemyksenne asiaan.

Juu, ei, ehkä, kanske.

Ihminen on pyrkinyt ennustamaan pörssikurssien liikkeitä varmaan yhtä kauan, kuin pörssejä on ollut olemassa, siinä kuitenkaan enimmäkseen onnistumatta. Tärkeä osa näitä harjoituksia on ollut tutkia, pystyykö eri talousmittareilla ennustamaan markkinoita. Yleensä tulos on ollut päinvastainen – markkinat reagoivat ennen taloutta – jonka johdosta osakekurssien muutokset ovat ainakin viimeisen 85 vuoden ajan (varmaan kauemminkin) kuuluneet USA:n viranomaisten ”ennakoivien talousindikaattoreiden” joukkoon.

Ekonomistit eivät kuitenkaan ole ottaneet niitä aina kovin vakavasti, osin syystäkin. Pörssikurssit heiluvat niin paljon, että niiden ehkä sisältämä todellinen informaatio hukkuu helposti satunnaisheiluntaan. Esimerkiksi tässä artikkelissa Duken yliopiston apulaisprofessori Campbell Harvey kertoo, että korkokäyrän avulla voi selittää noin 30% bruttokansantuotteen tulevista muutoksista, osakekurssien avulla vain 5%.

Toisaalta tässä paperissa nobelisti Robert Merton ja ekonomisti Stanley Fischer toteavat, että osakekurssien roolia ennakoivina talousindikaattoreina ei pitäisi aliarvioida.

Mikä sitten on osakekurssien ennakointijakso, kuusi kuukautta vai jotain muuta, tai onko sellaista lainkaan? Voit itse hahmottaa vastausta tutkimalla viimeaikaisia taantumia ja pörssikurssien käyttäytymistä niiden aikaan. Ongelmana tosin on, että moderniin taloushistoriaan ei mahdu niin monta taantumaa, että voisit vetää niistä kovin pitkälle meneviä tilastollisia johtopäätöksiä.

USA:ssa, mistä data on helpoimmin saatavilla, National Bureau of Economic Research julkaisee ”virallisia” suhdannehuippujen ja –pohjien ajankohtia. Siitä lähtien, kun S &P 500 –osakeindeksi alettiin laskea vuonna 1950, virallisia suhdannesyklejä on ollut 10 kpl. Näissä sykleissä osakekurssit ovat 8 kertaa saavuttaneet pohjansa 3-8 kuukautta ennen taantuman virallista päättymistä, keskiarvon ollessa 5 kuukautta.

Vuoden 1954 taantumassa pörssikurssit kääntyivät nousuun syyskuussa 1953, 8kk ennen talouden pohjaa. Huhtikuussa 1958 päättyneessä taantumassa pörssikurssit kääntyivät 4kk etukäteen. Touokuussa 1970 pörssikurssit kääntyivät 6kk ennen taantuman pohjaa, kuten myös syyskuussa 1974. Heinäkuun 1980 taantuman pohjaa kurssit ennakoivat 4kk, marraskuun 1982 taantuman pohjaa 3kk, maaliskuun 1991 suhdannepohjaa 5kk ja kesäkuun 2009 pohjaa kurssit ennakoivat 3kk, kääntyen nousuun maaliskuussa 2009.

Vuoden 2001 marraskuuhun osunutta talouden pohjaa kurssit eivät sen sijaan ennakoineet, vaan markkinat jatkoivat laskuaan, saavuttaen pohjansa vasta syyskuussa 2002. Samoin kävi helmikuussa 1961 päättyneessä taantumassa; kurssit laskivat aina kesäkuuhun 1962.

Lisäksi on syytä huomata, että pörssikurssit ovat tällä jaksolla ennustaneet kolmea taantumaa, joita ei koskaan tullut: heinäkuussa 1950, lokakuussa 1966 ja marraskuussa 1987 päättyneet pörssiromahdukset tapahtuivat ihan muuten vaan.

Asiaan kuuluu sekin, että taloussyklien huiput ja pohjat tiedämme vasta jälkikäteen. Taloudellisia tunnuslukuja julkaistaan kuukausittain, mutta niitä myös muutetaan jälkikäteen vielä vuosiakin niiden julkistamisen jälkeen. Tilastot ovat tunnetun epätarkkoja ja suhdannehuiput ja –pohjat, joita historian valossa voimme ajoittaa melko tarkasti, eivät suinkaan olleet tapahtumahetkellä vielä tiedossa. NBER:n kuuden sivun selitys sille, miksi juuri joulukuu 2007 valittiin edellisen syklin huipuksi, vaikka USA:n BKT ei (nykyisten tietojemme mukaan) silloin huippuaan saavuttanut, kuvaa asiaa hyvin. NBER kertoo, että se tyypillisesti osaa ajoittaa suhdannehuiput ja –pohjat vasta 6-18 kuukautta tapahtuneen jälkeen.

Näin ollen, vaikka vastaus kysymykseesi jälkikäteen tarkasteltuna on, että ”osakemarkkinat ovat kääntyneet keskimäärin viisi kuukautta ennen suhdannepohjaa, paitsi silloin, kun ne eivät ole kääntyneet”, niin todellinen vastaus on huomattavasti monimutkaisempi.

Pörssikurssien kääntyessä – tai pari neljännestä sen jälkeen –  taloudessa on harvoin vielä nähtävissä valon pilkahduksia. Kommentaattorit puhuvat usein silloin ”kuolleen kissan pompusta” (Dead Cat Bounce) tarkoittaen, että kissakin pomppii ylöspäin, jos sen tiputtaa riittävän korkealta. Jälkeenpäin sitten näitäkin mielipiteitä aikanaan reivataan.

Kuten kerron tuoreimman neljännesvuosikatsauksemme Phoebusta koskevassa tekstissä, en juuri kiinnitä huomiota makrotalousdataan. Siitä ei mielestäni osakesijoittajalle ole juurikaan hyötyä.

.