Vko 04/12: Koulutus / yhtiöX

1. Ihan uteliaisuuttani kyselen: mikä on Suomessa paras koulutuspolku (missä opiskella, mitä opiskella, millä pää- ja sivuaineilla) jos haluaa tehdä salkunhoitajan tehtäviä? Onko niin, että ilman aiheeseen liittyvää koulutusta alalle voi päästä ainoastaan hyvin hyvin harvat ja todelliset selfmade ”starat” joilla on näyttöä vähintään 10-15 vuoden ajalta ja näinollen KTM tai muu vastaava tutkinto ovat käytännössä pakollisia? Ja kyllä, pyörittelen omaa osakesalkkua.

Omasta mielestäni ehdottomasti tärkeintä koulutusta on juuri se, että hoitaa omaa salkkua riittävän kauan, ennen kuin edes haveilee toisten ihmisten rahojen hoitamisesta. Oman salkun hoitohan ei vaadi kuin kiinnostusta, sen ei tarvitse olla miljoona- tai miljardisalkku. Tärkeintä on, että tekee omat virheensä ja oppii niistä, sekä löytää oman sijoitustyylinsä, ja siihen menee useita vuosia. Minulla se kesti vajaat kymmenen vuotta, mutta voin ehkä olla hitaampi oppimaan kuin monet muut.

Yrittäjänä toimiminen olisi varmasti myös hyvää käytännön kokemusta. Osakehan on osuus yrityksestä, joten osakkeenomistaja on tavallaan murto-osayrittäjä. Yrittäjänä opit ymmärtämään tuloslaskelmia, taseita ja kassavirtoja – ellet ole koulussa niitä oppinut lukemaan – ja opit myös paljon yleispäteviä liiketoiminnan lainalaisuuksia. Pörssiyhtiö toimii ihan samalla tavalla kuin mikä tahansa muu yhtiö.

Teoreettinen osaminen ei myöskään ole haitaksi. Näkisin silti, että sen suurin vaikutus on avata sinulle ovet varainhoitoyhtiöihin työnhakijana. Salkunhoitajaa maisterin tutkinto ei sinusta tee, vaan taloutta opiskelleen on aivan yhtä oleellista ensin hoitaa omaa salkkuaan, ennen kuin alkaa hoitaa muiden salkkuja. Siksi neuvoni opiskelijoille on, että oman salkun perustamista ei kannata siirtää huomiseen.

En (onneksi) ole pankin henkilöstöosastolla, joten en osaa sanoa mitä koulutusta työnantajat arvostavat eniten. Suomen paras rahoitusalan opetus on ymmärtääkseni edelleen Hankenin rahoitustieteen laitoksella, aivan kuten se oli jo 27 vuotta sitten, kun aloitin siellä. Ajan myötä joistakin muistakin suomalaisista kouluista on tullut varteenotettavia vaihtoehtoja, toisin kuin silloin.

USA:ssa Chicagon Yliopiston Booth School of Business, Pennsylvanian yliopiston Wharton School, Dartmouth –yliopiston Tuck School of Business ja Northwestern –yliopiston Kellogg School of Management (Chicagossa) ovat ainakin laadukkaita. Viimeksi mainittu ehkä ei niinkään juuri rahoitustieteissä. Muitakin hyviä kouluja USA:sta löytyy paljon. Euroopassa rahoitusalan opetus ei käsittääkseni ole yhtä laadukasta kuin USA:ssa, mutta London School of Economics lienee ainakin hyvä.

Yleisin ”urapolku” salkunhoitajaksi kai on, että aloittaa analyytikkona ja opettelee miten yritykset toimivat ja miten osakemarkkinat toimivat. Joko myyntiorganisaatiossa, eli pankkiiriliikkeessä, kuten minä aikoinani tein, tai ”ostopuolella”varainhoito-organisaation analyytikkona. Kokemuksen kartuttua kummastakin on sitten melko pieni askel siirtyä salkunhoidon pariin.

Kuten kaikissa ammateissa, koulutus on plussaa, mutta koulutus ei sellaisenaan tee autuaaksi. Koulusta saa mukaansa mentaaliset työkalut, varsinaisen ammatin oppii vain sitä tekemällä. Koska muiden ihmisten rahojen sijoittaminen ei tietenkään voi olla opettelua, salkunhoitajaksi voi opetella sekä oman salkun avulla että esimerkiksi analyytikkona (tai oikeastaan missä tahansa hommassa, joka edistää yritystalouden ja rahoitusmarkkinoiden toiminnan ymmärtämistä).

Onnea ja menestystä! Ahkeruus ja kiinnostus ovat kaksi tärkeintä asiaa opiskelussa.

2. Oletko tutustunut Tescoon ja mitä mietteitä sinulla on firmasta? Tesco ilmoitti noin viikko sitten liikevaihdon kasvun hidastumisena vuodeksi, pariksi eteenpäin ja markkinoiden reaktio oli murskaava. Kuitenkin Tesco ei ole aivan niin ”koolla pilattu” kuten Wal-Mart, joten olisiko tässä ainesta Phoebus-yhtiöksi?

En tunne firmaa juuri lainkaan. Yleisellä tasolla olen kuvitellut, että Englannissa on kaksi elintarvikemyymäläketjua ylitse muiden, Wal-Martin omistama Asda ja Tesco. Toki Costcollakin on 22 myymälää Englannissa, ja se on vielä näitäkin parempi, mutta toistaiseksi Englannissa vasta kiinnostava kuriositeetti.

Yritin nopeasti tutustua Tescon 162-sivuiseen vuosikertomukseen. Kiinnitin lähinnä huomiota siihen, että johdon palkkauksen läpikäyntiin käytetään 17 sivua …

Wal-Mart, Carrefour ja Tesco tuntuvat tietyllä tavalla samankaltaisilta strategisen kehityksensä osalta. Kaikkien asema kotimaissaan on hyvin vahva, ja kaikki ovat siksi hakeneet kasvua ulkomailta, sekä kehittyneiltä että kehittyviltä markkinoilta, vaihtelevalla menestyksellä, yritysostoin useammin kuin greenfield-etabloinnin kautta.

Wal-Mart on onnistunut hyvin Englannissa ja erityisen hyvin Väli-Amerikassa, erityisesti Meksikossa, mutta nyttemmin myös muissa Väli-Amerikan maissa, myytyään ne toimintonsa tyttärelleen Wal-Mart de Méxicolle. Saksassa tuli turpiin, ja Aasiassa menestys on ollut kovin vaihtelevaa.

Carrefour onnistui loistavasti Espanjassa, mutta muilla markkinoilla sillä on ymmärtääkseni ollut vaihtelevassa määrin ongelmia. Tällä hetkellä yhtiö tuntuukin olevan aika lailla täysin sekaisin.

Tesco näyttää onnistuneen kohtalaisesti Itä-Euroopassa ja Etelä-Koreassa, kun taas muissa Aasian maissa ja erityisesti USA:ssa se tekee tappioita. En lainkaan ymmärrä, mitä ainutlaatuisen uutta yhtiö kuvittelee voivansa tarjota kuluttajille maailman kilpailluimmilla markkinoilla USA:ssa. Osake on varmaan kohtuullisesti arvostettu noin kymmeneen vuositulokseen, vaikka velkaa toki on jonkin verran.

Oleellista Phoebuksen kannalta on, että en näe Tescossa mitään, joka erottaisi sen kymmenistä muista ruokamyymäläyhtiöistä. Costcossa sen sijaan on useita erottavia tekijöitä – konsepti ”yllättää asiakkaansa”, kustannustehokkuus, huolenpito henkilöstöstä, orgaaninen kasvu ja niin edelleen. Lisäksi tase on hyvin vahva ja johto on erinomainen. Costco on siksi yhtiö Phoebuksen makuun.

.