Vko 50/11: Ympäristö/Vacon/data/tuuli

1. Valitessasi uusia sijoituskohteita tai päättäessäsi pitää vanhoja miten paljon pohdit yritysten ympäristövaikutuksia?

En juuri lainakaan. Mutta pyrin sijoittamaan yhtiöihin, joilla mielestäni on poikkeuksellisen hyvä johto. Se luonnollisestikin tarkoittaa, että johto pyrkii hoitamaan yritystä ”fiksun kansalaisen” tavoin, maksimoiden yhtiön kilpailuetuja ja minimoiden sen riskejä. Yleisesti ottaen siis taloudellisesti fiksusti hoidettu firma kuulunee myös ympäristöasioitaan parhaiten hoitavien joukkoon.

Toinen yleinen huomio vuosien seurannan perusteella on, että ne yhtiöt, jotka kertovat eniten ympäristöystävällisyydestään ovat usein niitä, joilla asia on ollut huonoimmin hoidettu. Vastuullisuusraporteille en siksi yleensä anna mitään arvoa.

Kolmas huomio on, että vastuullisuus alkaa peilin edestä. Jos ympäristövaikutusten arviointi olisi tärkeimpiä kriteerejäni, arvioisin ensin Phoebuksen ja Seligsonin ympäristövaikutuksia ja asettaisin tavoitteet niiden vähentämiseksi. Minusta on väärin vaatia muilta sellaista, jota ei ensin uskalla vaatia itseltään.

2. Mitä mietteitä Vaconin yt:t tuovat sinulle? Nehän johtuvat suurelta osin kannattavuuden heikkenemisesta ja se taas tuulivoimaloiden taajuusmuuttajien kysynnän laskusta. Mitä ajatuksia sinulla on yleisesti uusiutuvien energianmuotojen hyödyntämisestä ja siihen liittyvästä yritystoiminnasta?

Vaconin 12.12. antaman tulosvaroituksen perusteella yhtiö käsittääkseni indikoi, että neljännen neljänneksen liiketulos tulee olemaan noin 4me tappiolla. Tästä 10me on kertaluonteisia kuluja Kiinan tullaukseen ja maksuvaikeuksiin ajautuneeseen aurinkoenergia-alan asiakkaaseen liittyen. Juokseva liiketulos, noin 6me, on nähdäkseni 2-3me alle normaalin, joka heijastaa lähinnä uusiutuvan energian alojen (tuuli ja aurinko) toimitusten lähes täydellisen puutteen.

On siis luontevaa, että yhtiö leikkaa kulujaan. Tarkkoja lukuja Vacon ei ole kertonut, mutta 60 miestyövuotta tarkoittanee sivu- ja toimistokuluineen ainakin 6me säästöjä. Se ei läheskään riitä kompensoimaan myynnin puutetta, mutta auttaa toivon mukaan yhtiötä pitämään yllä edes jotenkin siedettävän tuloskunnon suhdannekuopan yli.

On syytä huomata, että Vacon kertoi myös muun kuin uusiutuvaan energiaan perustuvan liiketoimintansa heikentyneen neljännellä neljänneksellä. Tämä oletettavasti ei juuri ehdi vaikuttaa neljänneksen myyntiin tai tulokseen vaan näkyy lähinnä tilauksissa, joten sen negatiivinen tulosvaikutus nähdään ensi vuoden alussa.

Kyse tuskin on siitä, että Vacon olisi menettänyt kilpailukykyään. Kuulemmehan joka puolelta, etteivät tuulivoimalat tai aurinkovoimalat käy kaupaksi. Pidemmällä aikavälillä niitä kyllä taas tilataan – trendi kohti vähäpäästöisempää energiaa on minusta selvä – mutta siihen voi mennä vähän aikaa. Toimialan riippuvuus julkisesta rahoituksesta tuotanto- tai investointitukien muodossahan on iso. Katso myös kysymys 4 alla.

Potkin hieman itseäni, koska olen elokuusta asti vähintään joka toinen viikko suunitellut, että Vaconin painoa salkussamme olisi syytä hieman vähentää. Yhtiöhän on ollut suurin sijoituksemme ja jo toisen neljänneksen tulosjulkistuksen yhteydessä se kertoi tuulivoimalabisneksensä loppuneen kuin seinään. Koko ajan minulla on kuitenkin ollut jotain mukamas tärkeämpää tekemistä, kuin käydä kauppaa erittäin epälikvidillä osakkeella. Ajatukseni osoittautui oikeaksi, mutta en saanut peukaloa peffasta ajoissa, joten täytyy vain todeta, että mokasin. Yhtiön peruskunto on hyvä, joten osakkeiden myyntiä nykykurssilla en näe aiheelliseksi. Vacon on nyt kolmanneksi suurin sijoituksemme 6,6% painolla.

3. Annat usein blogeissasi vankkaa pitkän aikavälin dataa yhtiöistä vastauksissasi (esim. Seco-tekstissä viikolla 48/11). Mikä on salaisuutesi, mistä saat aina kaivettua yhtiöiden ja niiden kilpailijoiden tunnuslukuja ”tuosta noin vaan”. Onko sinulla joku erityinen arkistointijärjestelmä tms.? Erityisesti nuo kilpailijat kiinnostavat, salkkuyhtiöitähän luonnollisesti seuraat tarkemmalla silmällä.

Ei minulla ole mitään salaisuutta, vain hikeä ja kyyneleitä (ei sentään verta).

Tarkastelen mielelläni hieman pidempiä aikasarjoja siksi, että suhdannetilanne sotkee helposti lyhyiden jaksojen tulkintaa. Siksi on syytä katsoa aikasarjoja, jotka sisältävät vähintään yhden suhdannepohjan, jos sarjassa on yksi suhdannehuippu. Pitkän sarjan haittapuoli tietysti on, että yhtiö on voinut muuttua, mutta se on yleensä pienempi ongelma kuin suhdanteiden virheellinen tulkitseminen johdon onnistumiseksi tai epäonnistumiseksi.

Hyvät yhtiöt pitävät yleensä hyviä arkistoja ja vuosikertomukset löytyvät yhtiö nettisivuilta ainakin toistakymmentä vuotta taaksepäin. Huonommin hoidetut yhtiöt hävittävät mieluummin historiaansa, mutta niden vanhoja vuosikertomuksia löydät esimerkiksi Aalto-yliopiston kirjaston vuosikertomusarkistosta.

Tarpeellisen tiedon esille kaivamisessa menee sitten enemmän tai vähemmän aikaa. Esimerkiksi Seco-tekstin 13 vuoden aikasarjat Rautaruukin ja Metson osalta vaativat käytännössä tiedot kunkin yhtiön omasta pääomasta, nettovelasta ja liiketuloksesta kultakin vuodelta, eli 78 datapistettä. Niiden hakeminen ei tunteja vie. Sen sijaan Sandvikin sijoitetun pääoman pilkkominen kohtalaisella tarkkuudella yhtiön eri liiketoimintayksiköille oli hieman työläämpää, mutta minusta mielenkiintoista.

Alla oleva teksti tuulivoimaloiden kannattavuudesta vei käytännössä kolmen työpäivän kaiken ajan, joka muilta rutiineilta liikeni. Perustellusti voi kysyä, onko se järkevää ajan käyttöä, jos se ei edes johda sijoituspäätökseen? Minusta kyllä, koska opin joka kerta näitä vastauksia kirjoittaessani enemmmän jostain alasta tai yhtiöstä ja vaikka opit eivät heti sijoituksiksi muuttuisi, niitä voi usein jatkossa soveltaa muihin yhtiöihin.

No, tällä kertaa myönnän, että aikani olisi ollut paremmin käytetty, jos olisin jättänyt viime viikojen blogit väliin ja käyttänyt saman ajan Vaconin osakkeiden myymiseen. Ja tähän loppui murehtimiseni siitä aiheesta, jolle en enää voi mitään.

4. Olen pitkään pohtinut miksi ihmiset puhuvat vain tuulivoiman komponenttien tekijöistä eli periaatteessa konepajoista, kun tarjolla olisi ainakin joitakin itse tuulivoiman tuottajia. Ei tosin Suomessa vaikka uusien syöttötariffien jäljiltä tuottajaksi ryhtyminen näyttäisi toimivan. Otan esimerkin Ruotsista,Arise Windpower. Yhtiön markkina-arvo on 125me luokkaa ja tavoitteena yhtiö pitää vuoden 2014 loppuun mennessä 300 toimivaa tai rakenteilla olevaa myllyä eli 700 MW. Yhden myllyn (3MW) rakennuskustannukset maalle ovat noin 4 me luokkaa. En lähde tekemään tähän laskelmia, mutta mielestäni yhtiön arvon tulisi olla enemmän jo pelkän substanssin puolesta. Olisi mielenkiintoista kuulla miten arvottaisit tämän alan toimijoita?

Mielenkiintoinen kysymys! Ja hyvin relevantti – jos ajattelee sijoittavansa vaikkapa Vestasiin, onhan elintärkeää ymmärtää, miten kysyntä muodostuu, eli miksi joku investoisi uusiin tuulivoimaloihin. Jos uskoo tuulivoimaloiden kysynnän kasvavan, niiden omistamisen on oltava tuottoisaa ja luonteva kysymys on: kuinka tuottoisaa?

Tämän sanottuani, saman toimialan valmistusketjun eri osissa olevia yhtiöitä ei yleensä voi suoraan verrata keskenään. Lentoyhtiöt ovat ehkä paras esimerkki. Niitähän maailmassa on tuhansia, joiden kannattavuus on viimeiset 30-40 vuotta ollut surkea. Sen sijaan lentokoneiden valmistajia on käytännössä kaksi: Boeing ja Airbus. Asiakkaiden surkeasta jamasta huolimatta Boeingin kurssi on 25 vuodessa 5,5-kertaistunut (eli noussut 7% vuodessa), jonka lisäksi osinkotuotto on ollut pari prosenttia vuodessa. Samassa lentopalveluiden arvoketjussa, jossa lentoyhtiöt tekevät sarjakonkursseja, joku on siis pystynyt myös kannattavaan liiketoimintaan. Näin isot erot ovat toki harvinaisia.

Tuulivoiman osalta moni muukin taitaa ajatella kuten sinä, päätellen siitä, kuinka paljon tuulivoimayhtiöitä Ruotsiin on viime vuosina syntynyt. Ja, kuten sanoin edellisessä vastauksessa, pidän melko selvänä, että pidemmällä aikavälillä tulemme näkemän yhä enemmän investointeja uusiutuvaan energiaan, oli se sitten tuulivoimaa, aurinkovoimaa, aaltovoimaa tai jotain muuta. Jotta investointeja syntyisi, yhteiskunnan on tietenkin pidettävä huolta siitä, että investoinnit tuottavat vähintään kohtuullisesti niiden riskiin nähden.

Phoebus ei ole sijoittanut sähköntuottajiin ja jos sellaisiin sijoittaisin, tuskin valitsisin tuuli- tai aurinkovoimalla tuotettavaa sähköä, vaan pikemminkin vesivoimaa. Syynä on yksinkertaisesti se, että kartan riskejä ja pidän esimerkiksi tuulivoimasijoituksia hyvinkin riskialtteina sijoituskohteina. Voin toki olla aivan väärässä, koska en alaa tunne.

Yritän silti vastata tarkemmin kysymykseesi. Vastausta ei pidä tulkita suuren auktoriteetin viisauksina (kuten ei tätä blogia yleensäkään!), koska en alaa juuri tunne. Mutta ajattelin, että vastaus voi antaa teille hyvän esimerkin siitä, miten tutustun minulle uusiin asioihin ja siten edistää ymmärrystänne siitä, miten hoidan Phoebusta. Siitähän tässä koko blogin pitämisessä on kyse.

– – –

Nopean tarkastelun perusteella en ymmärrä, miksi pidät Arise Windpoweria erityisen halpana? Yhtiö on tässä vaiheessa projektiyhtiö, jossa lupaukset ovat yliedustettuja ja tuotanto aliedustettu normaaliin yhtiöön verrattuna. Mainitsemasi 700MW tavoite tulee maksamaan 10-11 miljardia kruunua, josta Arise on kertonut rahoittavansa 30% omalla pääomalla ja 70% velalla. Tarvittavasta 3-3,5 miljardin omasta pääomasta yhtiö on toistaiseksi kerännyt alle puolet (1,2 miljardia) ja osakekannan arvostus vastaa tällä hetkellä melko tarkkaan yhtiön tasesubstanssia.

Minun nähdäkseni Arisen kohdalla kaksi kysymystä nousee ylitse muiden: 1. Miten yhtiö pystyy rahoittamaan projektejaan ja mitä se nykyisille osakkeenomistajille tarkoittaa, ja 2. Ovatko yhtiön esittämät projektien kannattavuuslaskelmat realistisia?

Pelkästään Arisen osakekurssin kehitys lähivuosina muodostaa jo sijoituksellesi hyvin merkittävän riskin. Tiedämme, että yhtiö tulee tarvitsemaan pari miljardia lisää omaa pääomaa. Tarkoittaako se nykyisten 33 miljoonan osakkeen lisäksi 54 miljoonaa uutta osaketta (jos annit tehdään tämän päivän kurssiin 37 kruunua) vai vain 36 miljoonaa uutta osaketta (jos annit tehdään viime vuoden listautumishintaan 55 kruunua) vai peräti 90 miljoonaa uutta osaketta (jos annit tehdään 40% nykykurssia helvemmalla), emme voi tietää. Mutta on sanomattakin selvää, että on järjettömän iso ero, edustaako yhtiön nykyinen osakekanta 50%, 40% vai 25% projektien valmistumisen jälkeisestä osakemäärästä. Sijoituksesi tuotto on siis täysin riippuvainen siitä, että osakekurssi lähivuosina nousee. Siksi osake on mielestäni hyvin spekulatiivinen.

Projektien kannattavuuteen liittyy myös suuria riskejä. Arise laskee itse, että projektit tuottavat vähintään 10% sijoitetulle pääomalle ennen veroja. Oletukset, joihin laskelma perustuu, löydät tämän listautumisesitteen sivuilta 44-45. Tärkeimmät ovat: investointi 15m SEK/MW, sähkön myyntihinta 750 SEK/MWh, käyttökulut 130 SEK/MWh, tuotantoteho 3000 MWh/MW ja käyttöikä 20 vuotta.

Minusta kiinnostavinta on, kuinka herkkä projektin kannattavuus on oletusten muutoksille ja kuinka realistisia odotukset ovat.

Jos otetaan herkkyys ensin, Arise antaa vaihteluväleiksi investoinneille +/- 2 miljoonaa, käyttökuluille +/- 15 SEK/MWh ja tehokkuudelle +/- 600 MWh/MW. Tuotannon myyntihinnalle, eli sähkön plus sähkötodistuksen hinnalle, Arise ei ole antanut vaihteluväliä, mutta oletan sen olevan +/- 20%. Myöskään voimalan taloudelliselle eliniälle Arise ei ole antanut vaihteluväliä. Sähkötodistuksia voimala saa vain 15 vuodelle, joten sen ylittävä ikä ei ole niin relevantti.

Tein yksinkertaistetun projektilaskelmataulukon, jotta voisin hahmottaa riskejä. Perusoletuksilla päästään luonnollisestikin tasan Arisen lupaamaan 10% sisäiseen tuottoon (IRR). Yksi megawatti, joka on maksanut 15 miljoonaa kruunua, tuottaa ensimmäisen 15 vuoden aikana 1,86 miljoonaa vuodessa käyttökatetta ja sen jälkeen viisi vuotta 0,96 miljoonaa vuodessa. Sitten se romutetaan.

Investointikustannus on toki riski, mutta ei merkittävä sellainen. Arisen vaihteluväli +/- 2m antaa projektin tuoton vaihteluväliksi 8,1% – 12,4%. Lienee todennäköisempää, että investointikulut per megawatti laskevat ajan myötä kuin, että ne nousisivat.

Käyttökulut eivät juuri vaikuta laskelmaan. Vaihtelu +/- 15 kruunua perusoletuksen ympärillä antaa projektin tuotoksi 9,6% – 10,4%. Erotus perusoletuksiin saa siis olla aika hurja, jotta käyttökulut tuhoaisivat projektin kannattavuuden.

Tuotannon tehokkuus on sen sijaan hyvin tärkeä. Arisen vaihteluväli +/- 600 tehotuntia vuodessa antaa projektin tuottoväliksi 6,7% – 13,1%.

Sähkön ja sähkötodistuksen yhteinen myyntihinta on vielä tärkeämpi muuttuja. Yllä hahmottamani +/- 20% eli +/- 150 kruunua /MWh antaa projektituotoksi 6,3% – 13,6%.

Jo tämä harjoitus kertonee, miksi Phoebus ei tule sijoittamaan Ariseen. Yhtiö on hahmotellut lainoittavansa projektejaan 70% velkarahalla, jonka kustannukseksi se kaavailee 6%. Kun projektin kannattavuus bruttona heiluu helposti 3-4 prosenttiyksikköä tuotannon tehokkuuden ja/tai sähkön myyntihinnan mukana, kolminkertainen vivutus voi pahimmillaan eliminoida kaikki tuotot. Sellaiset yhtiöt eivät ole meitä varten.

Mutta tämä koskee siis Phoebusta ja tiedän, että olen sijoittajana hyvin konservatiivinen. Moni muu varmasti näkee potentiaalia siinä, missä minä näen riskiä. Siksi olen melko vakuuttunut, että investoinnit uusiutuvaan energiaan tulevat jatkumaan, kunhan pahimmasta luottolamasta päästään ensin yli.

Todettakoon vielä, että tämä harjoitus osoittaa hyvin konkreettisesti, miksi ei pidä tuijottaa oman pääoman tuottolukuja, jos yhtiö on velkainen. Arisen perusskenaario antaa siis 10% tuoton sijoitukselle mutta, 70% velkavivulla 6% korkoon se antaa projektiin sijoitetulle omalle pääomalle lupauksen 17,3% tuotosta ennen veroja.

Vivutus ei kuitenkaan millään tavoin lisää projektin kiinnostavuutta tai arvoa, koska riski kasvaa vivutettaessa täsmälleen samassa suhteessa kuin tuotto. Asian voi ajatella niinkin päin, että, jos/kun pankki yhtäkkiä peruu lainalupauksensa, omistajalla on syytä olla sekä rahaa että halua lisärahoitukseen aina koko projektin bruttoarvoon saakka.

– – –

Asia erikseen on sitten, ovatko Arisen oletukset realistisia? Mitä enemmän tutkin alaa, sitä enemmän punaisia varoituslippuja Arisen oletuksista nousee esille.

Tuotannon tehokkuus on kannattavauudelle erittäin tärkeä muuttuja. Arise kertoo siis tavoitteekseen 3000 MWh/MW. Ruotsalainen Eolus Vind, joka on merkittävä tuulivoimalaprojektien tuottaja, on viimeisen kahdentoista itselleen tuottaman ison tuulimyllyn kohdalla päässyt keskimäärin 2700 tehotuntiin, maksimin ollessa 2800. Pienempien tuulivoimayhtiöiden uusimmat projektit ovat normaalituotannoltaan 2500 tehotunnin paikkeilla.

Tuulivoimalan taloudellinen elinikä ei ole kovin tärkeä muuttuja, mutta tässäkin Arise vaikuttaa hieman optimistiselta. Suomalainen Lumituuli on juuri uusimassa ainoan, vuonna 1999 rakennetun myllynsä. Ruotsalainen Älvsborgsvind romutti tämän vuoden alussa Gotlannilla sijaitsevan, 1996 rakennetun voimalansa ja sen 1998 rakennetussa myllyssä alkaa olla liikaa käyttökatkoksia. Toisaalta ruotsalaisella Ledsjö Vindillä on vielä vuonna 1991 rakennettu mylly käytössä, joten ei 20 vuotta mahdoton ole.

Suurin kysymysmerkki liittyy sähkön myyntihintaan. Käytin yllä vaihteluvälinä +/- 20% enkä silloin puhu mistään yksittäisistä hintapiikeistä, vaan koko vuoden keskiarvoista. Tällä hetkellä sähkön termiinihinta ensi vuodelle on 353 kruunua ja vuosille 2013-2016 se on 384 – 402 kruunua. Sen lisäksi tuulivoimala saa tuottoja sähkötodistuksen myynnistä. Sähkötodistuksen termiinihinta on ensi vuodelle 153 kruunua ja vuosille 2013-2016 se on 161 – 173 kruunua. Kokonaishinta ensi vuodelle on siten 506 kruunua, eli kolmanneksen vähemmän kuin Arisen perusoletus 750 kruunua. Seuraavalla neljälle vuodelle tämänhetkinen kokonaishinta on 544 – 575 kruunua, eli keskimäärin neljänneksen vähemmän kuin Arisen perusskenaariossa.

Arise on toki terminoinut osan tuotannostaan jo aiemmin, alkuvuodesta vallinneisiin parempiin hintoihin. Mutta nykyinen hintataso ei mahdollista projektien järkevää toteutusta. Varsinkaan, jos myös tuotannon tehokkuus on arvioitu yläkanttiin.

Sähkön hinnan lasku ei toki ole yhtiön vika. Sen sijaan sen, että muutkin oletukset on laskettu yläkanttiin pidän merkkinä siitä, että yhtiö ei sopisi meille, vaikka sen taserakenne ei olisikaan niin heikko kuin se on. Arvostan realistisia arvioita tekeviä yritysjohtajia, en pilvilinnoja piirteleviä visionäärejä.

Todettakoon selvyyden vuoksi vielä, että realistisella tuotannon tehokkuudella (2700 MWh/MW) ja nykyisillä sähkön hinnoilla (570 SEK/MWh) ja muuten Arisen oletuksilla laskettuna, tuulivoimalaprojekti antaa 4,0% sisäistä tuottoa. Jos siihen käyttää 70% velkarahaa 6% korolla, oman pääoman sijoittajille jää -0,3% vuosituotto.

Sähkön hinnan – tai oikeastaan sähkötodistuksen hinnan – on siis noustava merkittävästi, ennen kuin Ruotsissa nähdään kovin paljon uusia tuulivoimaprojekteja.

– – –

Entä voisimmeko sijoittaa muihin tuulivoimayhtiöihin kuin Ariseen?

Ruotsalainen Eolus Vind, joka on listattu First North –markkinalla, näyttää lukujen valossa kohtuullisen hyvältä. Nykykurssilla 46 kruunua sen markkina-arvo on 1040 miljoonaa kruunua, jonka lisäksi sillä on 50m nettovelkaa. Omaa pääomaa on 850 miljoonaa, jonka lisäksi yhtiön omistamien voimaloiden arvo ylittää yhtiön mukaan niiden tasearvon noin 100 miljoonalla.

Eolus Vind on kuitenkin liian sekava minulle. Yhtiön pääliiketoiminta on tuulivoimaloiden projektointi, jonka lisäksi se siis omistaa omia voimaloita. Tulos tulee tällä hetkellä projektoinnista, mutta pidemmällä aikavälillä yhtiö näkee itsensä yhä suurempana sähköntuottajana. Projektibisnes toimii ilman velkaa, mutta tuotannossa myös Eolus aikoo käyttää ainakin 70% velkaa, joten tämäkään yhtiö ei ole meitä varten.

Sen sijaan, jos olet rakennuttamassa Ruotsissa itsellesi omia voimaloita, Eolus voi varmaan olla hyvä partneri. Eolus on alan asiantuntija, joka on jo hyvä syy tutustua tarkkaan sen vuosikertomukseen. Sitä lukiessasi huomaat, että Eolus suhtautuu paljon varovaisemmin eri tuulivoimalaprojektin perusoletuksiin kuin Arise – joka ehkä vahvistaa epäilyjäni Arisen oletusten realismin suhteen.

Yhteistyökumppanimme Spiltanin omistamalla Alternativa Aktiemarknaden –markkinapaikallanoterataan kahden pienen tuulivoimalayhtiön osakkeita: Ledsjö Vind ja Älvsborgsvind.

Näistä Ledsjö on isompi. Sen tuotantokapasiteetti, mukaanlukien kaksi lähiaikoina valmistuvaa projektia, on 11,6 MW ja vuosituotanto 27000 MWh. Ledsjön osakkeen (teknisesti on osake plus osakaslainan osuus) hinta on 550 kruunua, joka antaa yhtiön markkina-arvoksi 89 miljoonaa kruunua ja bruttoarvoksi 193 miljoonaa, kun huomioidaan nykyisen nettovelan lisäksi uusiin projekteihin sitoutuvat rahat. Tällä saat 10 myllyä, joista yhtiö on maksanut 174m. Osaketta ei siis varsinaisesti voi sanoa halvaksi.

Älvsborgsvind toimii ehkä enemmän harrastepohjalla. Yhtiön kapasiteetti, mukaan lukien kaksi uutta projektia, on 5,1 MW ja vuosituotanto 11300 MWh. Nykykurssilla 51 kruunua Älvsborgin markkina-arvo on 29 miljoonaa kruunua ja bruttoarvo 58 miljoonaa, kun mukaan laskee Gotlannilla juuri valmistuneen projektin osuus. Tasesubstanssi on 52 kruunua, joten osakkeen hinta vaikuttaa kohtuullisen järkevältä.

Sekä Ledjsö Vind että Älvsborgsvind ovat listaamattonia osakkeita, joten nämäkään yhtiöt eivät tule Phoebuksen kohdalla kyseeseen. Enkä juuri harkitsisi niitä vaikka ne olisivat listattuja, koska kummankin toiminta on rahoitettu puoleksi velalla.

– – –

Tuulivoiman suurimpana ongelmana näen sen riskit. Tuotanto vaihtelee vuosittain paljon ja teknologia on vielä melko uutta, eikä ole varmuutta, että voimala kestää 15 vuotta. Toisin kuin esimerkiksi vesivoimala, jonka lähes varmasti tiedämme kestävän 50 vuotta. Voisin hyvin ajatella sijoittavani vivuttamattomaan vesivoimalaan 6-7% tuotolla ja voisin jopa kuvitella hieman vivuttavani sitä, mutta en uskaltaisi ostaa 8-10% tuottoa tekevää tuulivoimalaa, saatikka sitten vivuttaa sitä. Vestasin ja Vaconin onneksi kokemus on osoittanut, että aika moni muu uskaltaa.

Tähän osittain liittyen, en mitenkään sulkisi pois, etteikö Fortum voisi joskus olla salkussamme. Euron osakekohtainen osinko näyttää nopeasti katsottuna olevan melko turvallinen oletus jatkossakin – kassavirran luulisi paranevan, kun Venäjän voimalat alkavat tuottaa ja investoinnit niihin vähenevät – eikä 6,3% osinkotuotto (nykyisellä 15,80 euron kurssilla) ole ollenkaan hassumpi. Yhtiö on toki aivan liian byrokraattinen minun makuuni, joka on toistaiseksi estänyt minua ostamasta sitä, mutta kaikissa yhtiöissähän on hyviä ja huonoja puolia. Mieluummin ainakin sijoittaisin Fortumiin kuin johonkin aggressiivisesti vivutettuun tuulivoimalaprojektifirmaan, jossa voin menettää kaikki rahamme.

.