Vko 18/11: Maajako / yhtiötX

1. Mainitsit Kauppalehden verkkokeskustelussa ohimennen, että pidät yhä Phoebuksessa ”normaalina” sitä tilannetta, jossa 75 % sijoituksista on Suomessa ja 25 % ulkomailla, kuten vertailuindeksikin osoittaa. Tahtoisitko kommentoida tätä asiaa vähän tarkemmin:

Mitkä seikat ovat johtaneet siihen, että Suomi on joutunut huomattavaan alipainoon? Ja mitkä seikat ovat estäneet sinua ”korjaamasta” tätä tilannetta – olihan viimeisin ostoksesikin ulkomainen yhtiö (Strayer) eikä suomalainen? Katsotko esimerkiksi, että suomalaisten ja ulkomaisten osakkeiden arvostukset ovat tällä hetkellä ”epänormaalissa” suhteessa toisiinsa?

Sinänsä tällaisessa ”aktiivisessa” ja selkeää sijoitusfilosofiaa noudattavassa rahastossa ei liene niin suurta väliä sillä, mikä vertailuindeksi on, mutta tuottosidonnaiseen palkkioon se kuitenkin vaikuttaa, joten asialla on pieni merkitys sekä rahastoyhtiölle että osuudenomistajille.

Olet aivan oikeassa, että vertailuindeksillä on merkitystä. Onhan sen nimensä mukaisesti tarkoitus toimia vertailukohtana, jotta rahaston menestystä voisi arvioida. Absoluuttinen tuotto ei osakerahastossa ole mikään hyvä vertailukohta, koska markkinat heiluvat aina. Jos rahasto on noussut vain koska markkinat ovat nousseet, se ei vielä kerro rahaston menestyksestä yhtään mitään.

Erityisen tärkeää tämä on, aivan kuten toteat, jos rahastossa on tuottosidonnainen palkkio. Jos jostain syystä vertailuindeksin tuotto-odotus eroaa rahaston tuotto-odotuksesta – esimerkiksi jos yhdistelmärahaston vertailuindeksissä on 50/50 osakkeita ja korkoja, mutta rahasto on aina 60% osakkeissa, tai jos osakerahaston vertailuindeksistä puuttuvat osingot, tai jos osakerahaston vertailuindeksissä on korkokomponentti – sijoittaja voi joutua maksamaan aivan tyhjästä. Tällaisiakin viritelmiä on nähty.

Phoebuksen tapauksessa jako Suomen ja maailman välillä ei tässä mielessä ole ongelma, koska jako ei vaikuta mitenkään vertailuindeksin tuotto-odotukseen (toteutuneeseen tuottoon se toki vaikuttaa). Mutta, jotta Phoebuksen menestymistä voisi relevantilla tavalla mitata, vertailuindeksin pitää pidemmällää tähtäimellä heijastaa sitä mitä rahasto todellisuudessa tekee niin hyvin kuin suinkin mahdollista.

Todettakoon tässä yhteydessä, että Phoebuksen osuudenomistajat ovat rahaston historian aikana hyötyneet merkittävästi siitä, että vertailuindeksissä on ollut ”vain” 25% maailman indeksiä. Rahaston toiminnnan alusta Suomen markkinat ovat nimittäin (osinkoineen) tuottaneet 182% samalla kun maailmanindeksi (osinkoineen) euroissa on tuottanut 20%. Vertailuindeksimme, joka rebalansoidaan vuosittain, on tuottanut 130% (ja Phoebus 205%). Jos vertailuindeksi olisi ollut 63% Suomi ja 37% maailma, joka on ollut Phoebuksen keskimääräinen maajako, vertailuindeksin tuotto olisi ollut 109% ja rahaston tuottosidonnaiset palkkiot siten jonkin verran korkeammat.

Ero Suomen ja maailman markkinoiden tuotossa on siis ollut suuri, mutta se on vain sattumaa. Jollain toisella jaksolla ero voi mennä toiseen suuntaan. Ei ole mitään syytä olettaa, että Suomeen kertyisi kaikki maailman varallisuus, joka olisi tietysti lopullinen looginen seuraus siitä, että Suomi tuottaisi aina muuta maailmaa paremmin (olisihan se toki kivaa, mutta optimismillakin on rajansa!).

Itse yritän katsoa mikä on ”normaalia” pidemmällä ajanjaksolla. Kerroin blogin 42/06 vastauksessani nro 3, että: ”olisin pettynyt, jos Phoebus on kokonaisen osakesyklin (eli noin 15 vuoden) yli laskettuna pitänyt kassassa keskimäärin paljon yli 5-6% rahaston arvosta. Palataan tähän viimeistään vuonna 2016.”

Vastaavalla tavalla yritän hahmotella normaalia maajakoa osakesyklin yli. Ensimmäisen viiden vuotensa aikana Phoebuksen Suomi-paino oli keskimäärin 75%. Viimeisen viiden vuoden aikana se on ollut keskimäärin 51%. Juuri nyt se on 47% (osakesijoituksista), joka on hieman korkeampi kuin vuoden 2008 pohja 44%. Jos paino on 2010-2015 ja vielä 2015-2020 keskimäärin jatkuvasti alle 75%, vertailuindeksiä lienee syytä rukata.

On myös syytä huomata, että maailma on iso paikka. Tällä hetkellä 17,3% Phoebuksesta on Ruotsissa. Kun miettii esimerkiksi Handelsbankenia (joka ei ole Suomen indeksissä) ja Nordeaa (joka on Suomen indeksissä merkittävimpiä osakkeita, erityisesti kun laskee Sammon osuuden mukaan), en oikein tiedä, miten pankkien riskiprofiilit sijoituksina oleellisesti eroaisivat toisistaan. Ei ainakaan maajakomielessä. Jos näin ajattelee, Suomen ja Ruotsin yhtenlaskettu paino on itse asiassa tällä hetkellä 66% Phoebuksen osakesijoituksista.

– – –

Miksi sitten tilanne on tämä? Lähinnä se johtuu siitä, että suurehko osuus hyvistä suomalaisista firmoistamme on ostettu pois pörssistä. Instrumentarium, Chips, Puuharyhmä ja Tamfelt ovat tällaisia. Tamfeltin olisin tosin myynyt muutenkin. Tilalle ei ole tullut juurikaan uusia laatuyhtiöitä. Pörssi on siis näivettynyt.

Jos näivettyminen menee niin pahaksi, ettei sijoituksia enää Suomesta löydy, vertailuindeksiämme täytyy tietenkin muuttaa. Valoisa puoli asiasta on, että jakautumisten kautta on sentään viime aikoina tullut pörssiin kaksi kohtuullisen laadukasta uutta yhtiötä: Tikkurila ja Oriola-KD.

Entä miksi en ole ”korjannut” tilannetta, kuten kysyt? Siksi, että Phoebus ei ole indeksirahasto. En pyri seuraamaan vertailuindeksiämme, vaan pyrin tekemään mahdollisimman hyvän riskikorjatun tuoton meille tuovia sijoituksia. Piste. Vertailuindeksin rooli on vain antaa teille mittatikku, jolla voitte arvioida Phoebuksen menestystä. Sen toinen rooli on toimia tuottosidonnaisen palkkion mittatikkuna, joka on periaatteessa aivan sama asia.

Mutta en minä nyt sentään aivan täysin ole laiminlyönyt Suomeakaan. Viime vuonna ostin vain kahta yhtiötä: Konecranesia ja Ekokemiä. Niiden ansiosta Suomi-painomme hieman nousi, mutta ulkomaisten sijoitustemme hyvä kurssikehitys osaltaan vaikutti toiseen suuntaan.

Kun kerran lupasin palata kassatilanteeseen viimeistään vuonna 2016 niin ehkä on fiksuinta, että pyrin palaamaan tähänkin aiheeseen silloin. Kun olemme saaneet hieman perspektiiviä lienee helpompi nähdä, mikä on Phoebukselle ”normaalia” ja mikä ei.

2. Viime viikon blogin aiheesta tuli mieleeni, että voisiko johtava geneeristen lääkkeiden valmistaja Teva olla hyvä sijoitus? Vai onko geneeristen lääkkeiden valmistus kuitenkin liian bulkkia? Toki Tevallakin on omat alkuperälääkkeensä, mikä tekee taas analysoinnista haastavampaa. Entä oletko tutustunut Oral Hammaslääkäreihin? Entä olisiko Bed Bath & Beyond sopiva Phoebus-yhtiöksi?

En tunne Tevaa riittävästi (se toki on Global Pharmaceuticals –rahastossamme mukana), mutta periaatteessa voisin hyvin sijoittaa siihen jos sen tuntisin. Patenttilääkebisnes on melko pieni, joten sen voinee nähdä melko puhtaana geneerisenä lääkeyhtiönä. Se on tehnyt hieman paljon yritysostoja minun makuuni, mutta ne vaikuttavat toisaalta onnistuneen melko hyvin. Ensi vilkaisulla arvostuskaan ei vaikuta kovin korkealta, vaikka yhtiöllä vähän keskimääräistä lääkefirmaa enemmän velkaa onkin. Täytyy tutustua tarkemmin joskus kun on aikaa. Kiitos ideasta!

Oral ei ole minulle. En oikein ole vakuuttunut lääkäriasemien ketjuttamisesen hyödyistä, eiväthän Mehiläinen tai Terveystalo esimerkiksi ikinä ole tehneet kunnolla rahaa. En lainkaan pidä keittiön kautta tapahtuvista pörssilistautumisista enkä erityisemmin pidä yhtiöistä, joiden kasvu perustuu yritysostoihin. Jo näistä syistä en ole nähnyt vaivan arvoiseksi miettiä Oralia sen enempää. Se ei tietenkään tarkoita, etteikö yhtiö voisi olla kuinka hyvä tahansa – se ei vain ole minua varten.

En myöskään lainkaan tunne BB&B:tä. Sen luvut näyttävät melko hyviltä, mutta en ikinä ole käynyt sen kaupoissa. En myöskään ole törmännyt keneenkään, joka kehuisi miten ainutlaatuisen hieno sen konsepti asiakkaan kannalta on. Se ei tarkoita, etteikö niin voisi olla – en vain tiedä. Kodin sisustamisen sektorilla voisin ehkä ostaa Ikeaa, jos se olisi pörssissä, koska sen konseptin ainutlaatuisuuden ymmärrän. Mutta se ei ole pörssissä, joten ei siitä sen enempää.

.