Vko 52/10: Merkintäpalkkio/koko/yhtiöX

1. Pitää oikein näin erikseen kiittää Phoebus-rahaston merkintäpalkkion poistamisesta! Erittäin hieno asia, ja kasvattaa rahaston laatua osaltaan tämäkin. Onhan tuo varmaa tuoton paranemista riskin kasvamatta. Toivottavasti muita kuluja, esim. hallinnointipalkkiota tai tuottosidonnaista palkkiota ei vastaavasti jatkossa nosteta.

Kiitos kiitoksista! Kunnia ei tällä kertaa kuitenkaan kuulu minulle, vaan Peterille. Hän nimittäin päätti ensin poistaa Phoenix-rahaston merkintäpalkkion, ja sen jälkeen en oikein itse enää nähnyt perusteita Phoebuksen merkintäpalkkiolle, joten poistettiin se samalla.

Päätös oli minunkin mielestäni aivan oikea. Aika on vähän ajanut merkintäpalkkoiden ohi, ovathan lähes kaikki kilpailijamme poistaneet ne ainakin useimmilta asiakkailtaan jo ajat sitten. Alun perin Phoebuksen merkintäpalkkiolla oli kolme tarkoitusta:

Ensinnäkin halusin mahdollisuuden hyödyntää ulkopuolisia jakelukanavia. Rahaston yli 9 vuoden historian aikana sellaisia ei kuitenkaan ole juuri löytynyt ja olen yhä vastahakoisempi käyttämään sellaisia, vaikka niitä löytyisikin. Myynnin laatu (eli myyjien lupaukset asiakkaalle) kun on huomattavasti vaikeampi pitää yllä, jos jakelu on ulkoistettu.

Toiseksi, halusin merkintäpalkkiolla pakottaa asiakkaat miettimään hyvin tarkkaan, ennen kuin rahastoa merkitsevät, jotta Phoebukseen seuloutuisi oikeasti pitkäaikaisia sijoittajia eikä lyhytjänteisiä spekulantteja. Spekulanttien tulo ja meno maksaa muille osuudenomistajille, koska se aiheuttaa rahastossa turhia osto- ja myyntitapahtumia. Samaa asiaa ajaa kuitenkin Phoebuksen 1% lunastuspalkkio (joka maksetaan rahastolle, eli jääville omistajille) alle 12kk kestäneistä sijoituksista, joka jää edelleen voimaan. Ja jos merkintäpalkkion poisto vastoin odotuksiani merkittävästi lisäisi spekulatiivisia sijoituksia rahastoon, ainahan sen voi tarvittaessa palauttaa. Koetetaan nyt kuitenkin näin, enkä usko spekuloinnin muodostuvan ongelmaksi.

Kolmanneksi haluamme tietenkin tienata rahaa. Phoebuksen historian aikana merkintäpalkkiot ovat edustaneet vajaat 10% rahaston kokonaistuotoista Seligson & Co:lle, joten palkkiosta luopuminen on osaltamme samansuuruinen kädenojennus asiakkaillemme kuin indeksirahastojemme noin 10% hallinnointipalkkioiden alentaminen muutama vuosi sitten oli.

Mitään suunnitelmia kattaa merkintäpalkkion poisto muilla palkkioilla meillä ei ole. Kannattavuutemme on erinomainen, joten minusta on vain reilua, että hiljalleen voimme alentaa palkkioita rahastojen kasvaessa. Pitkällä aikavälillä meidän on pystyttävä samanaikaisesti maksimoimaan niin asiakkaiden, henkilöstön kuin omistajien hyöty, jotta menestyisimme. Sama koskee mielestäni kaikkia yrityksiä. Sanonta, että yritys on olemassa vain omistajiensa varallisuuden maksimoimiseksi on tavallaan tosi – mutta sitä ei voi tehdä, ellei samalla pyri maksimoimaan muiden intressiryhmien saamaa hyötyä.

2. Miten Phoebuksen osuudenomistajien lukumäärä ja rahaston koko on muuttunut vuosien varrella? Phoebuksen historiallinen tuotto on ollut huomattavan hyvä, mutta rahasto lienee kuitenkin kohtuullisen pieni ainakin osuudenomistajien määrällä mitattuna – miksi näin? Ovatko suomalaiset tyhmiä/laiskoja/tms. vai onko suurten pankkien markkinointikoneisto vain täysin ylivertainen?

Löydät tiedot rahastojemme varallisuuden kehityksestä neljännesvuosikatsauksistamme ja osuudenomistajien sekä varallisuuden määrästä kunkin rahaston vuosikertomuksesta, joka löytyy rahaston nettisivujen oikeasta alalaidasta. Löydät samat tiedot kuukausitasolla Sijoitustutkimuksen julkaisemasta Rahastoraportista. Tiedot löytyvät myös Phoebuksen Vuosikirjasta, joka tosin tänä vuonna jäi väliin, kuten olette huomanneet.

Kysymäsi luvut, Phoebuksen perustamisesta lähtien, ovat:

2001: pääoma 1,8me / osuudenomistajia 29 kpl

2002: 5,0me / 89 kpl

2003: 10,4me / 149 kpl

2004: 14,0me / 262 kpl

2005: 17,1me / 477 kpl

2006: 21,8me / 739 kpl

2007: 18,6me / 997 kpl

2008: 11,1me / 1051 kpl

2009: 14,3me / 1228 kpl

Nyt:   18,5me / 1363 kpl

Kuten huomaat, osuudenomistajien lukumäärä on tasaisesti kasvanut, rahastopääoman heiluessa enemmän. Pääoman poukkoilu johtuu osittain osakekurssien heilunnasta ja osittain rahaston suurimman asiakkaan poistumisesta kahdessa erässä, joista kerroin blogeissa 11/09 ja 48/07.

Phoebusta omistaa tällä hetkellä noin 10% asiakkaistamme. Osuudenomistajien lukumäärällä suosituin rahastomme on Suomi-indeksirahasto, jolla on yli neljä kertaa enemmän omistajia kuin Phoebuksella. Vähiten suositun passiivisen rahastomme (Global Pharmaceuticals) omistajien määrä on 37% Phoebusta suurempi. Phoebusta vähemmän asiakkaamme omistavat vain Pharosta ja Phoenixia. Onko Phoebus siis ollut meille pettymys?

Ei suinkaan. Kuten olen Osuudenomistajan Oppaassa yrittänyt tuoda esille, Phoebus on hyvin erikoinen rahasto, joka ei sovi kaikille. Se on suunnattu pitkäjänteisille sijoittajille, jotka jakavat minun sijoitusfilosofiaani, ja heillekin vain pieneksi osaksi rahastosalkkua. Monille instituutioille se ei sovi, koska en ole halunnut voimakkaasti lokeroida Phoebuksen sijoituspolitiikkaa, vaan säilyttää toimintavapauteni mahdollisimman laajana. Etukäteenhän ei voi tietää, missä parhaat sijoitusmahdollisuudet seuraavaksi löytyvät.

Suomalaiset eivät suinkaan ole tyhmiä tai laiskoja – päinvastoin. Sen sijaan suomalainen sijoittaja on keskimäärin vielä varsin kokematon, avautuivathan pääomamarkkinamme kunnolla vasta reilut 20 vuotta sitten. Siksi on luontevaa, että spekulatiivisiin heilahteluihin kiinnitetään vielä enemmän huomiota kuin sijoittamisen tosiasioihin – kuluihin, allokaatioon ja riskienhallintaan. Tämä muuttuu hiljalleen kokemuksen karttuessa. Spekulaatio ei tosin ikinä poistu, eiväthän edes kaikki amerikkalaiset vielä ole pitkäjänteisiä (indeksi)sijoittajia, vaikka sellaisten osuus kehittyneimmillä markkinoilla toki on moninkertainen Suomeen verrattuna.

Mitä markkinointiin tulee, olet varmasti oikeassa. Suurilla finanssitaloilla on satoja konttoreita, tuhansia myyjiä ja isot markkinointibudjetit. Me emme juurikaan harjoita markkinointia, vaan keskitämme mieluummin resurssejamme olemassa olevien asiakkaidemme mahdollisimman hyvään palveluun.

Uskon, että lyhyellä aikavälillä markkinoinnilla voi ostaa kasvua, mutta pitkällä aikavälillä se täytyy ansaita. Viimeisen kolmen vuoden aikana osuudenomistajiemme lukumäärä on kasvanut 157% eli 27.188 omistajalla. Tällä jaksolla vain yksi rahastoyhtiö Suomessa kasvatti lukumääräisesti osuudenomistajiaan nopeammin: Handelsbanken. Heidän lähtötasonsa oli tosin 10 kertaa meitä suurempi, joten heidän suhteellinen kasvunsa on ollut hitaampaa.

Kiitämme nöyrästi luottamuksesta, emmekä aio jatkossakaan juuri tuhlata rahaa markkinointiin. Pidämme mieluummin kustannukset kurissa, jotta asiakkaamme saisivat mahdollisimman suuren osan rahastojen bruttotuotoista itselleen.

Hiljaa hyvää tulee.

3. Oletko koskaan ajatellut ottavasi Hasbron tai Mattelin osakkeita salkkuun? Molemmat täyttävät monet sijoituskriteereistäsi:

-Brändilelujen moat on valtava (lapselle ei käy Barbien/Transformerin bränditön kopio)

-Brändejä on helppo leveroida (tv-ohjelmia, elokuvia yms.).

-Moat laajenee kokoajan (hyvänä esimerkkinä Transformers elokuvat jotka levittävät tietoisuutta ja luovat hypeä)

-Tuotteet ovat melko syklittömiä (lasten menoista karsitaan viimeisenä)

-Marginaalit ovat leveät ja pääoma tuottaa hyvin

-Business on helposti ymmärrettävä

-Yhtiöiden kehittyvien markkinoiden valloitus on vasta alussa (kasvupotentiaalia löytyy)

-Molempien yhtiöiden johto on osoittanut kyvykkyytensä (muutokset bulkkitaloista bränditaloiksi) shareholder valuen luomisesta

Oletko analysoinut näitä yrityksiä? Jos olet niin miksi ne eivät päätyneet Phoebukseen?

En ole erityisemmin tutkinut leluyhtiöitä, mutta olet periaatteessa ihan oikeilla jäljillä. Pidän brändifirmoista, joilla on kansainvälistä kasvupotentiaalia, hyvät marginaalit, vähän velkaa ja stabiili bisnes.

Mattel, jonka tuotteisiin kuuluvat Barbie, Fisher-Price ja Matchbox/Hot Wheels, on maailman suurin leluyhtiö. Hasbro, jonka päätuotteita ovat Transformers, GI Joe, My Little Pony, Monopoli ja Scrabble, on markkinoiden kolmonen. Kumpikin on ehdottomasti maailmanluokan yhtiö – siinä olet aivan oikeassa.

Toimialasta en ole yhtä vakuuttunut kuin sinä. Maailman lelumarkkinat ovat viimeisen 13 vuoden aikana kasvaneet noin 3% vuodessa nykyiseen 80 miljardiin dollariin (vähittäishinnoin). Mattel on kasvanut keskimäärin 1,4% vuodessa, Hasbro keskimäärin 2,4% vuodessa. Ja jotta numerosarja tulisi täyteen todettakoon, että maailman neljänneksi suurin leluyhtiö Lego on kasvanut 3,4% vuodessa.

Alan yhtiöt kertovat, että suhteellisen hidas kasvu johtuu siitä, että lapset alkavat yhä nuorempina suosia videopelejä ja muuta elektronista viihdettä perinteisten lelujen sijaan. Lisäksi vähittäiskaupat myyvät yhä enemmän omia private label –lelujaan ja toimialan alalletulokynnys on sekä Mattelin että Hasbron mukaan hyvin alhainen, joten pieniä lelutoimittajia riittää nyt ja jatkossa.

Ennen kaikkea lelujen elinkaari on yhä lyhyempi, ja ala on erittäin altis muodin vaihteluille (sekä Mattelin että Hasbron mukaan). Hyvä esimerkki on Hasbron vaikeudet, kun Pokemon-lelujen myynti laski vuonna 2001 yli 800 miljoonalla dollarilla, joka edusti lähes 20% Hasbron silloisesta liikevaihdosta. Samaan ilmiöön törmäsi Lego vuonna 2003, kun liikevaihto laski lähes 30% ja 800 miljoonan (DKK) liikevoitto muuttui 1,1 miljardin liiketappioksi, lähinnä koska Star Wars –legot eivät enää olleet muodissa.

Tai miksei maailman kakkosen, japanilaisen Bandai Namcon tämänhetkiset vaikeudet, jotka ovat kestäneet jo joitakin vuosia. Milloin olet viimeksi nähnyt Tamagochin?

En siis ole yhtiöiden kilpailueduista täysin samaa mieltä kanssasi. Pikemminkin itse näen, että elokuvat luovat jatkuvasti uusia lelukategorioita – jotka tulevat ja menevät muutamassa vuodessa. Hahmon omistajat kilpailuttavat leluyhtiöitä lisensionnissa ja leluyhtiö joutuu itse kantamaan kaikki tappiot siinä vaiheessa kun myynti hyytyy ja tavarat jäävät hyllyyn. Huonot vuodet seuraavat hyviä. Tämä ei toki ole suuri ongelma, kunhan osakkeen arvostus heijastaa tulosten heiluntaa, mutta ainakin tällä hetkellä sekä Mattel että Hasbro näyttävät mielestäni kumpikin suhteellisen kalliilta vaikka kummankin nykytulos on hieman normaalia parempi. Olemme siis eri mieltä, mutta se ei välttämättä tarkoita, että minä olisin oikeassa.

Sen sijaan olen kanssasi täysin samaa mieltä siitä, että kehittyvillä markkinoilla näilläkin firmoilla on edelleen valtavasti potentiaalia. Onhan Kiina jo nyt maailman kolmanneksi suurin lelumarkkina (USA:n ja Japanin jälkeen), viiden miljardin dollarin myynnillä, vaikka lelukulutus per lapsi on vasta 20 dollaria, kun se Euroopassa ja USA:ssa on noin 300 dollaria. Kymmenen vuotta sitten Kiinan lelumyynti oli vain kolme miljardia dollaria, joten se on kasvanut yli 5% vuodessa, lähes tuplasti markkinoihin verrattuna. Lelumarkkinoiden kokonaiskasvu säilynee silti melko vaatimattomana, koska suurilla markkinoilla myynti ei enää juuri kasva.

”Toimialan” yhtiöistä oma preferenssini – jos innostuisin viihdealasta – olisi todennäköisimmin Disney. Toisaalta siksi, että Aku Ankka kuului tärkeänä osana varhaiskasvatukseeni(!), toisaalta koska yhtiö on erittäin monipuolinen, eikä sen tulos riipu yksittäisen elokuvan tai tuotteen suosiosta. Mutta Disneykin on minulle hieman liian vaikea ymmärtää (eivätkä viestit siellä töissä olleilta tuttaviltani ole olleet kovin mairittelevia), joten se ei ole ajankohtainen Phoebukselle juuri nyt.

Tämä ei suinkaan tarkoita, että neuvoisin sinua olemaan sijoittamatta Matteliin tai Hasbroon. Kumpikin voi olla erinomainen lisä muuten hyvin hajautettuun osakesalkkuun. Kerron vain, miksi Phoebus ei ole niihin sijoittanut.

Pedagogisesti, mikä voisi olla sen parempaa kuin ostaa lapselle joululahjaksi vähän lelufirman osakkeita! Voitte sitten jonkun vuoden päästä, kun lapsi on ohittanut leluiän ja alkaa kiinnostua aikuisten maailmasta, keskustella siitä, mikä on osake. Kuvittele millä ylpeydellä hän voi sitten pikkusiskolleen kertoa, että Barbiet suunnittelee ja valmistuttaa hänen omistamansa yhtiö!

.