Vko 24/10: Eettisyys

1. En voi olla kysymättä kommenttejasi ja mielipidettäsi FinnWatchin ja SaferGlobe Finlandin tekemään tutkimukseen eläkevakuutusyhtiöiden epäeettisistä sijoituksista. Tämän tutkimuksen mukaan olenhan itsekin rahoittamassa aseteknologiaa Phoebus rahaston kautta. Mielestäni lehdissä ollut uutisointi asian tiimoilta on ollut hieman sensaatiohakuista, mutta kun tutustuu alkuperäiseen tutkimusartikkeliin, niin se antaa kyllä ajattelemisen aihetta.

Hienoa, että et sokeasti usko mitä lehdistä luet, vaan haet tietosi alkulähteeltä! Lehdentekijöiden tehtävä on myydä lehtiä, eikä lehtien välittämä informaatio siksi aina ole kovin kattavaa tai edes aina oikeaa. Tiedonkulun nopeutuminen internetin ansiosta on itse asiassa viime vuosikymmenen aikana mielestäni merkittävästi huonontanut ainakin suomalaisten lehtien välittämän tiedon laatua, oletettavasti koska aikataulut informaation julkaisemiseksi ovat paljon entistä kireämmät. Jatka siis samaan malliin!

Vastasin eettiseen sijoittamiseen liittyvään kysymykseen blogissa 45/06 enkä ole muuttanut mielipidettäni. Väitän edelleen, että useimmat ”eettistä” sijoittamista mainostavat tahot asettavat itsensä jotenkin eettisyyden ylituomarin rooliin, eivätkä siten mielestäni ole itse toiminnaltaan kovin eettisiä.

Phoebus ei sinänsä ole millään tavoin ”eettinen” rahasto, mutta pyrin sijoittamaan hyvin hoidettuihin firmoihin, joilla on hyvä johto. Tämä tarkoittaa hyvin usein, että yritysten itselleen asettamat moraaliset standardit ovat korkeita, joten aihe on hyvin kiinnostava vaikka se on kovin vaikea useimmille tunteettomasti ja puolueettomasti analysoida.

Exelin ja Vaisalan osalta tutkimus on ihan oikeassa siinä, että eri maiden puolustusvoimat ovat kummallekin suurehkoja asiakkaita. Eivät kuitenkaan läheskään niin tärkeitä kuin tutkimus varsinkin Exelin kohdalla antaa ymmärtää. Mutta tällä määritelmällä hyvin suuri osa Helsingin pörssin yrityksistä (ja muista maailman yrityksistä) ovat epäeettisiä, enkä ihan ymmärrä tutkimuksen logiikkaa tässä suhteessa.

Paperissa viitataan joihinkin Suomen Puolustus- ja Ilmailuteollisuusyhdistys ry (PIA ry) jäsenyrityksiin (epäeettisinä), Exelin ja Vaisalan lisäksi mainitaan Cargotec, Componenta, Elektrobit, Sisu Axles ja Wärtsilä. Sen sijaan paperi ei jostain syystä mainitse, että pörssiyhtiöistä myös Etteplan, Finnair, Pöyry ja Stonesoft ovat yhdistyksen jäseniä. Eivätkä kirjoittajat ota kantaa niihin lukuisiin muihin yhtiöihin, jotka palvelevat eri maiden puolustusvoimia eri tavoin.

Jos Sisu on epäeettinen, koska se tekee kuorma-autoja, jotka vetävät tykkejä, mikä tekee PKC:stä eettisemmän, kun se valmistaa johdinsarjoja muun muassa Scanian kuorma-autoihin? Kukahan varustaa suomalaiset tykkilavetit maastorenkailla, jos ei Nokian Renkaat? Jos Vaisala on epäeettinen, koska se toimittaa säähavaintolaitteita eri maiden tykistöille, miksi Nokia olisi eettisempi, toimittaessaan tykistön viestintäjärjestelmiä?

Vastaavasti, tutkimuksessa mainitaan nimeltä joitakin lahjuksista tuomittuja yhtiöitä (Siemens, Wärtsilä) mutta ei toisia (esimerkiksi ABB). Kartellituomioita saaneita yhtiöitä (Kone, Outokumpu, Kemira, Lemminkäinen jne) ei mainita lainkaan – mutta kartellit tuskin silti ovat eettisiä? Entä miksi äidinmaidonkorvikkeiden väärästä markkinoinnista syytetty yhtiö (Nestlé) on epäeettinen, mutta työntekijöidensä seksuaalisesta diskriminoinnista tuomittua yhtiötä (AstraZeneca) ei mainita lainkaan?

En yritä listata epäeettisiä yhtiöitä. Haluan vain käytännön esimerkeillä osoittaa, miten subjektiivisia näidenkin jäjestöjen ”eettiset” kriteerit ovat. Minusta on sinänsä ihailtavaa, että löytyy ihmisiä, jotka uhraavat paljon aikaa puolustaakseen omia mielipiteitään, yrittäen vaikuttaa yhteiskunnan päätöksentekoon. Mutta heidän olisi hyvä muistaa, että kyseessä ovat vain heidän mielipiteensä. Mikään ei tee niistä objektiivisesti katsoen sen eettisempiä kuin sinun mielipiteistäsi tai minun mielipiteistäni. Paitsi ehkä jos suuri enemmistö on samaa mieltä, jolloin asiat on yleensä käsitelty jo lainsäädännön kautta.

– – –

Phoebus ei väitä olevansa ”eettinen” rahasto, joten nämä asiat eivät ole meille suuri ongelma. Korkeintaan rahaston sijoitukset heijastavat omia käsityksiäni yritysten moraalista, vaikkapa silloin, kun suljen pois omistajiaan epäoikeudenmukaisesti kohtelevien yhtiöiden osakkeita (Wärtsilä, Fiskars, Tamfelt) tai kun suljen pois mielestäni moraaliltaan kyseenalaisten henkilöiden johtamien yhtiöiden osakkeita.

Sen sijaan indeksirahastomme (Eurooppa, Pohjois-Amerikka ja Aasia) seuraavat kestävän kehityksen indeksejä, joten niille aihe on hyvin oleellinen. Olemme yrittäneet kertoa ajatuksistamme www-sivuillamme laajemmin täällä. Kollegani Ari Kaaro on perehtynyt aiheeseen huomattavasti minua enemmän, joten kysymykset kannattaa osoittaa ensisijaisesti hänelle.

On syytä huomata, että käyttämämme indeksit eivät sulje pois kokonaisia toimialoja jonkun palveluntarjoajan subjektiivisen käsityksen perusteella. Sen sijaan indeksin laskija pyrkii joka toimialalla arvioimaan, mitkä yhtiöt ottavat parhaiten liiketoiminnassaan huomioon kestävän kehityksen periaatteet. Subjektiivisuus ei tässäkään ole täysin vältettävissä, mutta ainakaan indeksien toimialajakaumat eivät pahasti vääristy.

Lopuksi on ehkä syytä huomata, että useimmat ”eettiset” rahastot ovat palkkioiltaan huomattavasti kalliimmat kuin samojen palveluntarjoajien ”normaalit” rahastot. Näissä tapauksissa kyseenalaistaisin vahvasti palveluntarjoajan todellisia motiiveja (ja siten siis myös palveluntarjojan eettisyyden). Tästä ulottuvuudesta en (vielä) ole nähnyt lainkaan julkista keskustelua, joka ehkä parhaiten osoittaa, miten vaikea aihe on.

.