Vko 17/10: Tulikivi/koko

1. Osallistuin ensimmäistä kertaa Tulikiven yhtiökokoukseen keskiviikkona 14.4.2010. Kirjoitan lyhyesti muutamamia huomioitani yhtiökokouksesta muistini mukaan, koska arvelen, että ne saattaisivat kiinnostaa sinua.

Osallistuin kokoukseen aistiakseni yrityksen ilmapiiriä, näkymiä, arvioidakseni yhtiön ja yritysjohdon laatua sekä tehdaskierroksen toivossa. Kokouksessa oli edustettuna 26 osakkeenomistajaa. Ilmapiiri oli kokouksen avanneen hallituksen puheenjohtajan mukaan tänä vuonna huomattavasti leppoisampi kuin viime vuonna. Matti Virtaala totesi, että toimenpiteitä on tehty ja markkinat ovat tämän myös noteeranneet. Hän kertoi henkilökohtaisesti olevansa optimistinen tulevaisuuden suhteen.

Toimitusjohtajan katsauksessa käytiin läpi mm. vuoden 2009 tulos ja hän esitteli yhtiön 2015-strategian. Lähinnä itselleni jäi mieleen se, että Heikki Vauhkonen oli tyytyväinen toteutuneeseen tehokkuuden parantumiseen tuotannossa ja siihen, että vaikeassa tilanteessa tuotanto saatiin sopeutettua markkinatilanteeseen. Kilpailu on ollut kovaa ja tulee olemaan myös tulevaisuudessa, mutta Tulikivi onnistui pitämään markkinaosuutensa vuonna 2009 tulisijoissa. Lisäksi yhtiön korollisia velkoja saatiin lyhennettyä 2,0 Me. Myös tietyt trendit tulevaisuudessa, kuten sähkön kallistuminen ja tulisijojen viranomaismääräykset jne. tulevat vaikuttamaan tulisijamarkkinoihin.

Uudeksi hallituksen jäseneksi valittiin Olli Pohjanvirta. Reijo Vauhkonen esitteli nimitysvaliokunnan ehdotuksen ja kertoi samalla, että on tärkeää pitää huolta hallituksen osaamisesta ja ottaa yhtiön tilanne ja tarpeet huomioon valinnoissa. Uusi hallituksen jäsen esitteli melko perusteellisesti itsensä ja kertoi, miten osaamisestaan voisi olla hyötyä Tulikivelle. Hänen arvionsa mukaan Tulikiven pitäisi pystyä etenemään Venäjän markkinoilla rajoitetulla riskillä.

Kokouksen virallisen osuuden jälkeen Virtaala tarjosi osakkeenomistajille mahdollisuuden vapaamuotoisempaan keskusteluun ja kysymyksien esittämiseen johdolle tai hallituksen jäsenille. Mielestäni tämä on hieno tapa, vaikka kovin pitkää keskustelua ei syntynytkään (muutamia kysymyksiä esitettiin).

Lounaan jälkeen neljä henkilöä osallistui tehdaskierrokselle. Yritysjohdon viesti siitä, että tilausvirta on ollut lupaava, vahvistui tehdaskierroksen aikana. Oli myös mielenkiintoista nähdä eri työvaiheita, joita tuotantoprosessiin sisältyy.

Kaiken kaikkiaan Tulikiven yhtiökokous vahvisti odotuksiani yhtiön ja yritysjohdon korkeasta laadusta. Erityisesti Matti Virtaalan esiintyminen ja toimintatavat tekivät vaikutuksen.

Kiitos perusteellisesta raportista!

Tulikivi on niitä harvoja yhtiöitä, joiden yhtiökokouksissa mielelläni kävisin, mutta aikatauluni eivät ole vielä sitä sallineet. Olen toki muulloin käynyt Juuassa tapaamassa johtoa ja katsomassa tehdasta.

Osuit mielestäni nappiin sekä Virtaalan osalta että hallituksen osalta. Tulikivi on ainoa tuntemani yritys, joka todella pyrkii kertomaan osakkailleen miksi hallituksessa on ne henkilöt, jotka siihen on valittu. Tämä oli itse asiassa yksi tärkeimpiä syitä miksi kiinnostuin yhtiöstä 1990-luvun alussa. Myös se, että Virtaala on usein mukana yhtiön tulosjulkistustilaisuuksissa on minusta erittäin positiivinen (ja harvinainen) asia, ja käsitykseni hänestä on aivan yhtä positiivinen kuin sinullakin.

2. Phoebus lienee aika ”mukavankokoinen” rahasto, se saa jo nauttia suuruuden ekonomiasta mutta samalla se pystyy välttämään liian suuren rahaston sijoitusongelmat (mahdollisten kohteiden määrä jää vähäiseksi). Mitä itse pidät Phoebuksen koosta? Ja jos rahastosta tulisi äärimmäisen suosittu (vaikkapa kymmenkertaistaisi pääomansa) niin pystyisitkö vielä hoitamaan sitä suunnilleen nykyisillä periaatteilla? Tällainenhan on mahdollista, jos Phoebus tuottaisi jollain yksittäisellä (lyhyellä) aikavälillä jättituotot niin siihen voisi alkaa virrata tuottojen perässä juoksevaa rahaa suuremmassakin mittakaavassa! Indeksirahastoissa suuri koko on plussaa, sen sijaan tällaisissa erikoisemmissa osakerahastoissa suuri koko tuo nopeasti ongelmia…

Kysymyksesi on hyvä. Vastasin siihen mielestäni melko tyhjentävästi viikon 04/07 vastauksessani nro 1.

Sen jälkeen pienimmät yhtiömme ovat pienentyneet (koska kurssi on laskenut), mutta mikään osa argumenteistani ei ole muuttunut. Markkina-arvoltaan pienimmät yhtiömme ovat tänään Tulikivi (62me), Exel Composites (74me) ja Ekokem (102me). Jos enintään 5% omistusosuudella haluaisin pystyä sijoittamaan vähintään 5% salkusta Tulikiveen, rahaston koko saisi siis olla enintään Tulikiven pörssiarvon suuruinen. Phobuksen nykykurssilla tämä tarkoittaisi noin 2,2 miljoonaa osuutta, eli vajaat neljä kertaa enemmän kuin osuuksia on nyt ulkona.

En ole kanssasi aivan samaa mieltä siitä, että Phoebus vielä tänään nauttisi suuruuden ekonomiasta. Rahasto on hyvin pieni (17me) jopa suomalaisessa tarkastelussa.

Mutta koko ei ole itseisarvo. Olet oikeassa siinä, että jonkin aikaperiodin hyvä tuotto voisi houkutella rahastoon spekulatiivista pääomaa, mutta se olisi huono asia ja tulen kaikin tavoin pyrkimään siihen, että välttyisimme sellaisilta rahoilta.

Miksi – maksavathan spekulantitkin hallinnointipalkkioita? Koska spekulatiivinen raha muistuttaa minua Dire Straitsin laulusta It Never Rains: ”See the faster they are babe, the faster they get out of town”. Vain lyhyen ajan rahastossa viihtyvä pääoma ei millään tavoin edistä pitkäjänteisen sijoittamisen tavoitteitamme. Päinvastoin, se aiheuttaisi kuluja tullessaan ja lisää kuluja lähtiessään.

Suuruuden ekonomian puutteesta huolimatta pidän siksi tärkeämpänä, että Phoebuksessa on oikeatomistajat kuin, että rahastolla olisi mahdollisimman paljon omistajia.

.