Vko 12/10: Mukavuusalue/toimialat/blogi
- Olet jo vastannut moneen kertaan osaamisesi rajoista mutta minulla ei ole muistikuvaa että maantieteellisiä kulttuurieroja olisi kunnolla käsitelty. Eli jos piirtäisit viivan, joka lähtisi sinulle tutuimmasta ympäristöstä (varmaan Suomi) ja päätyisi tuntemattomimpaan (Pohjois-Korea?) niin miten tärkeät maat ja talousalueet suhteutuvat siinä. Eli missä menee mukavuusalueesi raja?
Itse jaan toisinaan kehittyvillä markkinoilla osakkeet ”länsimaisen tyyppisiin” ja ”paikallisiin”. Koska tuskin ymmärsit mitä yllä tarkoitin, piirrän esimerkin ”omasta mukavuusalueestani” sijoittajana:
Suomi – Pohjoismaat – Venäjä suuryhtiöt – ”parempi” euroalue – GB+CH – USA+Kanada+Australia – Japani – ||raja1|| – ”huonompi euroalue” – Itä-Eurooppa – Venäjä pienyhtiöt – Kiina suuryhtiöt – muu Aasia – ||raja2|| – muut.
Raja 1 = tunnen oloni sijoittajana ”kotoisaksi” tällä alueella
Raja 2 = tämä alue on sellaista, missä oloni ei ole kotoisa mutta hajautuksen vuoksi olen läsnä pienellä summalla osassa näitä markkinoita
Muut = tuntematon erämaa, josta löytyy niin kultaa kuin kalkkarokäärmeitä. En lähde sijoittamaan lainkaan rahojani koska minulla ei ole pienintäkään ymmärrystä näistä alueista.
Ja semmoinen täsmennys, että tarkoitan yhtiöiden ”kotipaikkaa”, se että länsiyhtiö seikkailee minulle tuntemattomalla alueella ei häiritse, koska varainhoitajani (yhtiön johto) paikkaa kompetenssivajeeni.
Kysymyksesi on erittäin hyvä, ja olet minusta miettinyt näitä asioita ihan oikein. On totta, että itse määrittelen useimmiten osaamiseni rajat yritys- ja toimialakohtaisesti, mutta myös kulttuurierot vaikuttavat paljon siihen, kuinka hyvin koen ymmärtäväni eri mahdollisia sijoituskohteita. Sivusin hieman aihetta kertoessani blogissa 42/08 sijoituksestamme Hampurin sataman suurimpaan operaattoriin HHLA:han.
Olen ollut Ruotsissa töissä ja olen tehnyt paljon töitä myös norjalaisten ja tanskalaisten kollegojen kanssa. Minulla on ollut lukuisia asiakkaita Yhdysvalloista ja Englannista, sekä jonkin verran manner-Euroopasta. Jo näiden kokemusten perusteella tiedän, että kulttuurierot vaikuttavat kommunikointiin hyvinkin paljon.
Käyttäen sinun terminologiaasi, ensimmäinen rajanvetoni kulkee Suomen valtakunnan aluerajojen mukaisesti. Kakkosvyöhykkeessäni ovat Ruotsi ja USA. Kolmanteen ryhmään lasken Länsi-Euroopan (poislukien sen eteläisimmät osat), muun Pohjois-Amerikan sekä mahdollisesti Australian ja Uuden-Seelannin. Loput maailmasta on minulle kultaa ja kalkkarokäärmeitä.
Nämä rajoitteet eivät ole täysin poissulkevia – olemmehan aikoinaan sijoittaneet Baltika-panimoon Venäjällä, China Fire Safetyyn Kiinassa, Walmart de Méxicoon, McDonald’s Japaniin ja Air Liquide Japaniin. Mutta kulttuuriymmärrykseni riskirajat näkyvät yhtiövalinnoissani ja sijoitustemme painoissa. Jotta innostuisin jostain eksoottisesta osakkeesta, sen täytyy olla paljon kiinnostavampi (arvostukseltaan ja laadultaan) kuin vastaavat paremmilla mukavuusalueilla sijaitsevat yhtiöt, enkä silti uskaltaisi sijoittaa kovin suurta osaa salkustamme siihen.
Tällä hetkellä kulttuurimielessä 46% sijoituksistamme on ykkösalueellani (Suomessa), 43% toisella mukavuusalueellani (Ruotsi + USA) ja 11% kolmannella (Air Liquide ja HHLA). Mitä kauempana firmamme ovat kulttuurimukavuudessa, sitä lähempänä ne itse asiassa ovat toimialamukavuudessa – Air Liquide ja HHLA ovat hyvin oligopolistisilla toimialoilla ja ruotsalaisten sekä amerikkalaisten yhtiödemme laatu on huomattavasti parempi kuin suomalaisten yhtiödemme. Eksoottisia sijoituksia meillä ei ole.
Näen itsekin, että tämä jako on syytä tehdä nimenomaan yhtiön kotipaikan, eikä yhtiön liiketoiminnan jakautumisen mukaisesti. Nokian Renkaat on mukavuusalueellamme, vaikka yhtiö toimii suurelta osin Venäjällä, koska omistusoikeutemme koskee suomalaisen yhtiön osakkeita ja kommunikoin yhtiön suomalaisen johdon kanssa.
- Nokian Renkaiden toimiala on Phoebuksen mukaan teollisuus. Kauppalehdensivuilla yrityksen toimiala on kuitenkin Kulutustavarat ja -palvelut.Mitkä ovat nämä toisistaan poikkeavat toimialaluokitelut?
Erittäin hyvä huomio, kiitos! Eri toimialaluokittelut johtuvat vain siitä, että me olemme möhlineet. Nokian Renkaiden toimialaluokitus rahastoluotaimessa on nyt korjattu.
Yleisimmin maailmalla käytössä oleva toimialaluokittelu on MSCI:n ja S&P:n kehittämä GICS (Global Industry Classification Standard), joka jakaa maailman kyymeneen päätoimialaan. Nämä ovat samoja, joita Helsingin pörssillä on käytössä, eli:
Energia (Energy)
Perusteollisuus (Materials)
Teollisuustuotteet ja –palvelut (Industrials)
Kulutustavarat ja –palvelut (Consumer Discretionary)
Päivittäistavarat (Consumer Staples)
Terveydenhuolto (Health Care)
Rahoitus (Financials)
Informaatioteknologia (Information Technology)
Tietoliikennepalvelut (Telecommunications)
Yhdyskuntapalvelut (Utilities)
Käytännön salkunhoitoon tämä jako on hieman turhan laaja. Saadaksemme siitä varainhoidossa käytännössä toimivan työkalun, olemme siksi yhdistäneet kaksi kulutustavarasektoria ”kulutustavaroiksi” – Nokian Renkaat kuuluu Consumer Discretionary –kategoriaan. Olemme myös yhdistäneet kaksi IT-sektoria ja, ehkä hieman keinotekoisesti, ”jäämäsektorit” (Energy, Materials, Industrials, Utilities) yhdeksi Teollisuus-toimialaksi. Jaamme siis maailman viiteen osaan.
Perusidea on, että keskenään korreloivia sektoreita ei varainhoidossa ole tarvetta erottaa, kun taas hyvin eri tavoin käyttäytyvät sektorit ovat erityyppisiä riskejä. Esimerkiksi IT-kuplan aikoihin sekä IT- että Telecom-yhtiöt nousivat taivaisiin. Sekä Materials- että Industrials-yhtiöt ovat yleensä hyvin syklisiä ja valuuttakursseista riippuvaisia, jne.
Mikään jako ei ole täydellinen – kuuluuhan vaikkapa Health Care –sektoriin sekä lääkeyhtiöt että bioteknologiayhtiöt, jotka usein korreloivat jopa negatiivisesti – mutta emme pyri teoreettiseen täydellisyyteen vaan riittävän hyvin toimivaan käytännön työkaluun. Tämä on meidän tapamme hahmottaa maailmaa, jotta pitäisimme varainhoidossa riskit hallinnassa niin maantieteellisesti kuin toimialakohtaisesti.
- Minulle ei ole auennut mikä blogin kommenttikentän idea on, jos sinä et kuitenkaan osallistu niihin? Kommentteja on ollut aika vähän ja jotenkin minusta blogi on ollut enemmän osuudenomistajille suunnattu kirje kuin varsinainen blogi. En aja takaa mitään muutosta tilanteeseen vaan ennemminkin halusin kysyä että mikä kommenttikentän perimmäinen idea on? Blogi itsessään on loistava.
Kuten tiedät, tämän blogin edeltäjä oli Phoebus Chat (2003-2006), jossa vastasin ”reaaliajassa” osuudenomistajien kysymyksiin. Työni tehokkuuden kannalta se ei ollut järkevä, joten siirryin viikoittaisiin kommentteihin vuoden 2006 alussa.
Kun vahdoimme formaattia, halusimme säilyttää jonkinlaisen interaktiivisuuden ja tarjosimme siksi asikkaille mahdollisuutta halutessaan edelleen keskenään kommentoida blogikirjoituksia kommentikentän kautta. Viikon 02/10 keskustelu asiakkaiden välillä on esimerkki siitä, mitä suunnilleen ajattelimme.
En itse osallistu keskusteluihin, koska se toisi Chatin ajankäyttöhaitat takaisin – joutuisin päivystämään viestejä ja vastaamaan niihin säädyllisessä ajassa sen sijaan, että voin nyt käyttää vajaan päivän viikossa Blogiin ilman, että se häiritsisi muuta työntekoa. Lisäksi, jos minun nykymuotoisessa Blogissa pitäisi reagoida kommentteihin, se edellyttäisi vanhojenkin blogikirjoitusten jatkuvaa päivystämistä, joka olisi tietenkin järjetöntä.
Olen aivan samaa mieltä kanssasi, että kommentit ovat jääneet melko vähiin ja kommenttikentän tarpeellisuutta voi kyseenalaistaa. En ole kuitenkaan poistanut sitä, koska ei siitä haittaakaan ole. Käyttäkää sitä vapaasti ja jos keksitte miten siitä voi olla teille enemmän hyötyä, ottakaa minuun rohkeasti yhteyttä.
Sähköpostitse.
.