Vko 05/10: Osingot/Solidium/H&M

1. Kevät lähestyy ja niin tekee myös yhtiökokoussesonki. Mieltäni kuitenkin askarruttaa vuodesta toiseen jatkuva uutisointi koskien osinkotuottoja. ”Mitkä yhtiöt tarjoavat parhaan osinkotuoton tänä keväänä tai ensi vuonna?” Tätähän ovat ainakin suomalaiset talouslehdet pullollaan.

Itse en kuitenkaan kykene hahmottamaan mitä relevanssia tällä tiedolla on sijoituspäätöstä sillä hetkellä tehtäessä. Aivan kuin oletettaisiin että osinkokillinkejä sataa sijoittajan taskuun suoraan taivaasta eikä se ole pois mistään.

Toki ymmärrän että teoreettisesti osakekannan arvo = tulevien osinkovirtojen nykyarvo (muitakin laskutapoja tietysti on). Ja toki hyvä osingonmaksu voi kertoa hyvästä liiketoiminnan kannattavuudesta. Mutta voivathan korkeat osingot kieliä myös siitä ettei yhtiön johto kykene uudelleensijoittamaan tuottavasti liiketoiminnan tuottamaa kassavirtaa?

Tämä ei tietenkään ole toivottavaa pitkän aikavälin sijoittajan kannalta. Puhumattakaan osakekurssin rahoitusteorian mukaisesta alentumisesta osingon verran sen irtoamishetkellä. Tai veroista, joita sijoittaja joutuu maksamaan realisoituneista osinkotuotoista. Voisitko ystävällisesti hieman selventää tätä yhtälöä ja osinkojen ”palvontaa”?

Olet minusta aivan oikeassa.

Yhtiön arvo on tulevien osinkovirtojen nykyarvo, aivan kuten kirjoitat. Mutta toisin kuin kirjoitat, ”muita laskutapoja” ei ole, vaan tämä on yksinkertainen totuus, jos ”osingolla” ymmärretään kaikki osakkeenomistajille aggregaattina suuntautuvat tulovirrat ja vastaavasti yhtiöön suuntautuvat rahat käsitellään ”negatiivisina osinkoina”.

Arvo tulee vain rahasta, joten muuta totuutta ei ole. Rahavirran ennustamiseen käytettäviä laskutapoja, peukalosääntöjä ja tunnuslukuja on sitten vaikka kuinka paljon – ja tarkoitit varmastikin juuri niitä.  Niiden kaikkien lopullinen tarkoitus on kuitenkin vain tavalla tai toisella yrittää hahmottaa netto-osinkovirran nykyarvo, joka on teoriassa huomattavasti helpompaa kuin käytännössä.

Jos sitten siirrytään teoriasta käytäntöön, niin asia on juuri kuten kerrot – suuri osinko voi olla hyvä tai huono asia, riippuen siitä, miksi se maksetaan. Jos se kertoo vain siitä, että yhtiöllä ei ole positiivista nykyarvoa luovia kasvuinvestointeja, se ei ehkä ole hyvä asia. Toisalta, jos tämä on asian laita, yhtiönhän pitää nimenomaan jakaa rahat omistajille mahdollisimman nopeasti, joten suuri osinko osoittaa mielestäni silloin lähinnä sen, että yhtiön johto on tehtäviensä tasalla.

Vastaavasti suuri osingonmaksu yhtiössä, joka pystyy kasvamaan kannattavasti, kertoo lähinnä siitä, että yritysjohto on huono. Jos tämä kuulosti oudolta kannattaa huomata, että Warren Buffettin Berkshire Hathaway on vain kerran maksanut osinkoa – Buffett kertoo olleensa hallituksen tehdessä osingonjakoehdotuksensa todennäköisesti vessassa – koska Buffett on vakuuttunut, että yhtiö pystyy sijoittamaan rahat paremmin kuin omistajat itse pystyisivät. Jos osakkaat tarvitsevat rahaa, hehän voivat aina luopua osasta omistuksestaan, joten tämä argumentointi on täysin loogista.

Itse uskon, että median suureen osinkofokukseen on kaksi pääsyytä. Toinen on, että lehtiä pitää myydä, joten uutisia pitää aina olla. Osingot eivät suinkaan ole vähäpätöisimpiä asioita, joista tehdään ”uutisia” (katso huviksesi, kuinka monta sellaista ”uutista” löydät, jotka koskevat esimerkiksi lyhytaikaisia kurssiheilahteluja!).

Toinen, ja varmasti tärkeämpi on, että – jos oletetaan yhtiön osinkopolitiikan olevan sellainen, jonka yhtiön tase normaalikannattavuudella pitkällä aikavälillä kestää, eli oletetaan osingon tason olevan melko vakaa – korkea osinkotuotto voi olla osoitus siitä, että osakekurssi on alhainen suhteessa osakkeen arvoon.

Henkilökohtainen mielipiteeni on, että ”vakaan osingon oletus” on aiemmin pitänyt melko hyvin paikkaansa, mutta viime vuosikymmenten velkaantumisinnon aikana se ei enää ole monissa tapauksissa realistinen. Tähän vaikuttaa paljon myös se, että monet yhtiöt maksoivat verosyistä ylisuuria osinkoja avoir fiscalin poistuessa, eivätkä ole jostain syystä kehdanneet sen jälkeen laskea osinkoja pitkäaikaisesti kestävälle tasolle.

Seuraa siis mieluummin osingonjakoa kuin tyhjänpäiväisiä ”uutisia” kuten markkinaliikkeitä, mutta älä anna yksin osingolle liikaa painoa sijoituspäätöstä tehdessäsi. Koeta ymmärtää mikä on yhtiön ”normaali” suhdanteiden yli laskettu kannattavuus, kassavirta, investoititarve ja siten realistinen osingonjako.

Tai niin minä ainakin Phoebusta hoitaessani yritän tehdä.

2. Kysyisin valtion sijoitusyhtiö Solidiumista. Itse en alkuunkaan ymmärrä sen olemassa olon tarkoitusta tai strategiaa. Jos valtiolla on strateginen intressi johonkin toimialaan/yhtiöön, tulisi sen mielestäni omistaa tästä yli 50% ja kontrolloida sitä selkeästi. Nähdäkseni tällainen Solidiumin kaltainen ”arvaamaton” toimija heikentää pääomamarkkinoiden tehokasta toimintaa – koskaan et tiedä milloin valtio tulee väliin esim. ”kansallisilla intresseillä” markkinaehtoisesti toimivaan yritykseen.

Kuitenkin kaikenlainen julkinen kirjoittelu ja mielipide on ollut Solidiumin osalta varsin kritiikitöntä. Miten itse näet sen roolin ja tarpeen pääomamarkkinatoimijana?

En usko, että minulla on mitään erikoisosaamista vastata tähän kysymykseen. Filosofoida toki voin. Valtion roolista omistajana kerroin viikon 47/09 blogin vastauksessa nro 4.

Solidiumin rooli on jäänyt minulle hieman epäselväksi, joskaan en liiemmin ole sitä miettinytkään. Yhtiöönhän siirrettiin valtion ei-strategiset omistukset (Solidiumin nettisivujen mukaan) kahdeksassa pörssiyhtiössä. Kuitenkin Solidium kertoo nettisivuillaan myös, että sen tehtävänä on vahvistaa ja vakauttaa kotimaista omistusta kansallisesti tärkeissä yrityksissä. Mikä tarkalleen on kansallisesti tärkeää, mutta ei strategista, on jäänyt minulle hieman epäselväksi.

Sinänsä on varmasti tehokkuuden kannalta positiivista, että valtio kerää ei-strategisten yhtiöidensä hallinnoinnin yhteen paikkaan. Sitä en tiedä, onko vastaavasti vähennetty kustannuksia niistä ministeriöistä, jotka aiemmin ovat vastanneet näistä sijoituksista? En nimittäin ainakaan itse näe mitään syytä, miksi valtion pitäisi panostaa entistä enemmän veronmaksajien rahaa staattisen salkun hallinnointiin, enkä näe juuri syitä miksi Solidiumin salkun ei pitäisi olla hyvin staattinen.

Ja kuten aiemmin kerroin, en näe syytä, miksi valtiolla pitäisi ylipäätään olla ei-strategisia sijoituksia. Mutta se liippaa jo läheltä politiikkaa, joka ei kuulu tähän blogiin.

3. Tycker vi om den här killen?

Åtminstone tänker han precis lika som jag om aktieplaceringar.

Det relevanta är hur det går för bolaget, inte vad som händer med aktiekursen. Går bolaget bra så hänger aktiekursen nog med över tiden. Intervjun kunde faktiskt vara ett direkt citat av Phoebus placeringsfilosofi, och jag är mycket glad över att Karl-Johan Persson, liksom de flesta andra av våra företagsledare, delar Phoebus syn på hur företagsvärlden fungerar.

.