Vko 49/09: Tamfelt / johto / myynti
- Salkunhoitajalta: Tamfelt myyty – huonohko sijoitus
Myin viime viikolla viimeiset Tamfeltin osakkeemme, kuten olen jo aiemmin kertonut aikovani tehdä. Omistimme Tamfeltia yli 8 vuoden ajan – Phoebuksen perustamisesta saakka – mutta jälkikäteen katsottuna sijoitus oli virhe. Ei tosin mikään katastrofaalinen sellainen.
Kuinka niin? Hankimme osakkeet lokakuussa 2001 osakeantikorjattuun hintaan 6,43 euroa per osake ja myin viimeiset hintaan 6,68 euroa per osake, eli vain vajaat 4% ostohintaa kalliimmalla. Eikö se ole aikamoinen katastrofi 8 vuoden sijoituksessa?
Ei tässä tapauksessa, koska Tamfelt on ollut hyvin aktiivinen osinkojen maksaja. Kun tuottojen laskennassa huomioimme osingot, tilanne on hyvin erinäköinen. Kun vuosien mittaan osingoilla on hankkinut lisää osakkeita – jota en aina ole tehnyt, muttta joka on ainoa oikea tapa laskea osakkeen tuotto – meillä oli viime viikolla 1,66 osaketta jokaista alun perin hankkimaamme kohden*. Näin ollen sijoituksemme Tamfeltiin tuotti meille yhteensä 72,5%, eli 7,0% vuodessa.
Onko se hyvä vai huono tuotto? Riippuu vertailukohdasta. Vertailuindeksimme on samalla jaksolla tuottanut yhteensä 68,6%, joten Tamfelt edesauttoi kyllä (nipin napin) Phoebuksen pääsyä päämääräänsä – indeksiä parempaan tuottoon. Toisaalta Phoebus tuotti samalla jaksolla 128,2%, joten olisimme hieman rikkaampia, jos olisin Tamfeltin sijaan ostanut enemmän kaikkia muita osakkeitamme.
* (tarkalleen ottaen meillä oli 5 kertaa enemmän osakkeita, osakeanneista johtuen, mutta tein tekstissäni osakeantikorjauksen jo ostohintaamme).
- Mikä on mielestäsi sopiva aika yrityksen johtotehtävissä?Taloussanomien mukaantoimitusjohtajien keskimääräinen virassaoloaika on 4,5 vuotta. Pistää mietityttämään… Toimitusjohtajan toimenkuva on mielestäni jotenkin muuttunut. He ovat yhä enemmän jonkinlaisia saneerajia tai projektijohtajia, jotka palkataan vain määräajaksi pistämään yritys kohtalaiseen tuloskuntoon.
Erinomainen kysymys!
En näe mitään ylärajaa. Warren Buffett on ollut Berkshire Hathawayn toimitusjohtajana vuodesta 1965, ja hyvin näyttää homma vielä toimivan.
Mielestäni mitä pidempään on sama toimitusjohtaja, sen parempi (yleensä, ei tietenkään aina). Tänään tehtävien päätösten vaikutukset näkyvät usein vasta 3-5 vuoden kuluttua, joten tuo keskimääräinen 4,5 vuotta on ainakin aivan liian lyhyt aika.
Jotkut ovat sitä mieltä, että toimitusjohtajan pitäisi vaihtua noin 10 vuoden välein, koska firmat kaipaavat uusiutumista ja kyvykkäät nuoret kaipaavat etenemismahdollisuuksia. Minusta se on pötyä. Salkkuyhtiöllämme Automatic Data Processingillä on esimerkiksi ollut vasta 5 toimitusjohtajaa koko 60-vuotiaan historiansa aikana. Jeff Immelt on GE:n 117-vuotisen historian yhdeksäs johtaja. Eivätkä nämä firmat näytä siitä mitenkään kärsineen. Päinvastoin.
Johdon vaihdos on aina yhtiölle epäjatkuvuuskohta. Jos yritys on kriisissä ja joutuu palkkaamaan uuden johdon talon ulkopuolelta, epäjatkuvuus on suurin – uudella johtajalla kestää helposti 1-2 vuotta, ennen kuin hän on riittävästi perehtynyt yhtiöön tehdäkseen fiksuja päätöksiä. Ja tätä seuraa 3-5 vuoden muutosjakso, jolloin uusien päätösten vaikutukset alkavat hiljalleen näkyä.
Useimmat hyvät yhtiöt hakevat uudet johtajansa talon sisältä, jolloin muutokset ovat pienempiä. Mutta, vaikka strategia olisi loistavassa kunnossa ja hallitus erittäin laadukas, uusi toimitusjohtaja tekee aina omat painotuksensa, jotka väliaikaisesti aiheuttavat epäjatkuvuutta, joka luonnollisesti haittaa yhtiön liiketoimintaa. Siksi hyvissä yhtiöissä johdon vaihdot ovat yleensä harvoja ja hyvin valmisteltuja.
Kysymys liittyy hyvin oleellisesti Phoebuksen sijoitusfilosofian ytimeen. Tärkein sijoituskriteerinihän on johdon laatu, joka on myös vaikein kriteeri arvioida. Se, että toimitusjohtajien keskimääräinen työpesti lyhenee ei ainakaan helpota arviointia. Mutta olen edelleen toiveikas sijoitusfilosofiani toteutettavuuden suhteen.
Näyttää nimittäin edelleen siltä, että hyvissä yhtiöissä johto pysyy kauemmin ja seuraajat rekrytoidaan enimmäkseen talon sisältä. Johtajien vaihtuvuuden kasvu painottuu selvästi enemmän huonoihin firmoihin. Uskon siksi edelleen, että yritysten johdon palkkauskäytännöt auttavat osaltaan minua erottamaan jyvät akanoista.
- Viitaten edelliseen blogiin: Mitä vikaa on mainostoimistoissa? Bisnestähän sekin on. Tuote on saatava tunnetuksi. Harva tuote itsestään kaupaksi menee.
Tekstini oli kieltämättä hieman epätarkka. Yritin tuoda esille esimerkkejä sellaisista toimialoista, joilla on poikkeuksellisen paljon yrityksiä, joiden lisäarvo on olematon. Toki näilläkin aloilla löytyy firmoja, jotka ovat hyvinkin osaavia. Mutta pointtini oli, että mitä vaikeampaa lisäarvoa on mitata, sitä enemmän alalta löytyy yleensä firmoja, jotka kyllä myyvät hyvin aktiivisesti itseään asiakkailleen, mutta joilla ei todellista myytävää – siis todellista lisäarvoa asiakkailleen – juuri ole.
Kritisoin siis huonoja mainostoimistoja ja muita huonoja yhtiöitä, jotka keskittyvät myymäänaktiivisesti omia usein arvottomia palvelujaan sen sijaan, että panostaisivat asiakkaidensa mahdollisimman hyvään palveluun. En suinkaan kritisoinut mainostoimistoja siksi, etteikö hyvää mainontaa tarvittaisi.
Päinvastoin – olen itse hyvän mainonnan suuri ihailija. Esimerkiksi Carmichael Lynch –toimisto on monesti osunut lähes täydellisesti asiakkaansa Harley-Davidsonin brändin ytimeen. Samoin Johnson Sheen –toimisto Fiskarsin Gerberin kanssa.
– – –
Koin itse esimerkin myynnin ja asiakaspalvelun negatiivisesta korrelaatiosta tällä viikolla. Olen koko viikon yrittänyt tavoittaa erään aikakauslehden asiakaspalvelua, siinä kuitenkaan onnistumatta. Saman yhtiön asiamiehet kyllä soittavat minulle iltaisin ja viikonloppuisin, mutta asiakaspalveluun en saa yhteyttä. Oletettavasti tämä johtuu siitä, että asiakaspalvelu on aliresursoitu ja stressaantunut – joka on hyvin usein seuraus siitä, että (ulkostetut) myyjät ovat hyvin aktiivisia, mutta myyvät väärin argumentein, joka johtaa pettyneiden asiakkaiden tulvaan.
Joten en pidä myynnin aktiviteettia kovin hyvänä mittarina yhtiön laadusta, usein jopa päinvastoin. Sen sijaan myynnin laatu olisi hyvä indikaattori, mutta se on hyvin vaikeasti mitattavissa, ellei itse satu kuulumaan kyseisen yhtiön kohderyhmään.
(Jäikö ketään, jota unohdin haukkua?)
.