Vko 32/09: Tamfelt/uudet/CL/omistajat/kurssi

1. Pyytäisin kommenttia Tamfeltin osakesarjojen yhdistämisestä?

Tamfeltin hallitus ehdotti tänään ylimääräiselle yhtiökokoukselle, että yhtiön osakesarjat yhdistetään niin, että kantaosakkeiden omistaja saa 25% preemion, eli neljää nykyistä osaketta kohden jatkossa viisi osaketta.

Kerroin näkemykseni osakesarjojen yhdistämisistä viikolla 18/09 ja viikolla 09/08, eivätkä mielipiteeni ole muuttuneet. Tamfeltin, kuten Fiskarsin, kantaosakkaat ovat moraalisesti oikeutettuja pieneen preemioon, koska kantaosakkeiden osinko on ollut etuosakkeiden osinkoa heikompi, mutta 25% preemio on minulle käsittämätön.

Kerroin viikolla 09/08, että olen toiveikas yhtiöidemme oikeudenmukaisuuden tajun suhteen, jos ne joskus yhdistäisivät osakesarjojaan. Kerroin myös, että en tule hetkeäkään epäröimään äänestää jaloillani, jos olisin väärässä. Sekin pätee luonnollisesti edelleen.

Tamfeltin suhteen olin väärässä – hallitus ei tässä esityksessään kohtele osakkaita tasapuolisesti – joten en tule epäröimään. Tamfelt ei kuulu salkkuumme, koska sen ylimmän johdon laatu ei vastaa vaatimuksiani.

Tämä ei tarkoita, että myisin osakkeemme huomenna, mutta se tarkoittaa, että en tule ostamaan niitä lisää ja se tarkoittaa, että Tamfelt ei tule olemaan salkussamme jonkun vuoden päästä. Paniikkiliikkeisiin ei ole syytä, ja ajallinen hajautus on yhtä hyödyllinen myynneissä kuin ostoissa, joten myyntien ajoitus jää nähtäväksi. Mutta myyntipäätöksen tein sillä hetkellä kun luin yhtiökokouskutsun. Olen pettynyt yhtiön tapaan kohdella osakkaitaan.

Valistunut osakkeenomistaja voisi kysyä, miksi äänestän vain jaloillani enkä osakkeillamme? Voisinhan mennä yhtiökokoukseen äänestämään esitystä vastaan. Ajatus on oikea, mutta en usko häirköintiin, kun asioihin ei enää voi vaikuttaa. Meidän 65.000 etuosakkeemme äänillä ei esitystä kaadeta, joten tyydyn ilmaisemaan mielipiteeni poistamalla Tamfeltin lähivuosina salkustamme.

Todettakoon vielä selvyyden vuoksi, että myyntipäätökseni johtuu vain osakkaiden epätasaisesta kohtelusta. Tamfeltin liiketoiminnan kehitys, strategia tai uusi toimitusjohtaja eivät millään tavoin ole päätökseeni vaikuttaneet.

2. Kun tutkit mahdollisia uusia tulokkaita Phoebukseen,niin kuinka monta nstutkimusta kerkeät per vuosi? Tiedän että monia uusia tulokkaita seuraat vuosia, mutta kuinka monta aloitat per vuosi ? Ja millä prosentilla tutkimasi yhtiöt päätyvät omistukseemme?

Phoebus omistaa tänään 20 eri yhtiön osakkeita. Seitsemän vuotta sitten omistimme 21 yhtiötä, joista omistamme edelleen 9. Kolme vuotta sitten omistimme 19 yhtiötä, joista omistamme edelleen 13. Nämä luvut kertovat, että salkkumme muuttuu melko hitaasti.

Ne kertovat myös, että uusien kandidaattien seurantakapasiteettini on melko rajallinen. Jos joka vuosi aloittaisin vaikka 10 uuden firman seuraamisen (puolet salkussamme olevien yhtiöiden määrästä), niitä olisi kahdeksassa vuodessa kertynyt jo 80, alun perin omistamiemme yhtiöiden lisäksi. Se ei olisi enää käytännöllistä.

Käytännössä ”seuraaminen” on minun kohdallani hieman suhteellinen käsite. Olen melko epäjärjestelmällinen, ja monien hyvienkin ideoideni kohdalla käy niin, että unohdan yhtiön vuosikausiksi, kunnes jokin tapahtuma tai esimerkiksi lehtiartikkeli saa minut taas kiinnostumaan yhtiöstä. Tämä on sikäli hyvää, että en missään nimessä aiokaan tehdä ”seuraamisesta” turhaa aikaa vievää rutiinityötä, jolla ei ole salkunhoidolle todellista merkitystä. Mutta tässä on silti selvä kurinalaisuuden lisäämisen paikka, koska joskus voimme menettää hyviä tilaisuuksia vain, koska en yksinkertaisesti huomaa tilaisuuksien syntyneen (eli jonkun kiinnostavan yhtiön kurssin laskeneen riittävästi).

Kiinnostuksen asteeni vaihtelevat myös huomattavan paljon. On joitakin yhtiöitä, joista olen kauan ollut todella kiinnostunut, mutta joiden arvostus (tai strategia tai jokin muu yksittäinen seikka) estää minua niitä ostamasta, kunnes tilanne joskus muuttuu. Näitä on tusinan verran ja olen iloinen, jos löydän 1-2 lisää vuodessa. Tähän ryhmään Suomessa kuuluu ainoastaan Oriola-KD, jonka riskiä olen kuitenkin pitänyt turhan suurena (ja kurssin noustua riski on tietysti edelleen kasvanut, joten tilanne on viime aikoina muuttunut kannaltamme huonompaan suuntaan).

Lisäksi on yhtiöitä, jotka ovat perushyviä ja joita voisin hyvin ostaa, jos niiden arvostus jostain syystä laskisi kohtuuttoman alas (eikä minulla olisi parempiakaan ideoita). Tähän toiseen ryhmään kuuluu reippaasti yli 50 yhtiötä, joista Suomessa vajaa kymmenkunta. Yleensä seuraan näiden firmojen kehitystä vain sivusilmällä ja paneudun niihin tarkemmin tilanteen niin vaatiessa. Sen lisäksi, että ne ovat potentiaalisia sijoituskohteita, niiden toinen tärkeä rooli on antaa minulle taustakuvaa eri toimialojen suhdanteista ja tärkeimmistä trendeistä.

Kolmanneksi on suuri määrä yhtiöitä, jotka sopisivat meille, mutta joista en ole ikinä kuullutkaan. Toivon mukaan löydän näitä hieman lisää joka vuosi, ja toivon mukaan joku niistä kuuluu ”ykköskategoriaani”. Hyvin suuri osa lukemisestani kohdistuu näihin minulle uusiin firmoihin tutustumiseen – ja ehdoton enemmistö siitä työstä johtaa lopputulokseen, että osake ei sovi meille. Se ei kuitenkaan ole aina turhaa työtä, koska se antaa samalla erilaisia virikkeitä suhdanteista ja toimialojen trendeistä.

En siis osaa antaa sinulle tarkkoja lukuja. Sen osaan kertoa, että tavoitteeni ei ole lisätä Phoebuksen yhtiöiden lukumäärää nykyisestä, ainakaan merkittävästi. Toivoisin myös, että salkkumme firmojen kiertonopeus olisi jatkossa pienempi kuin se rahaston tähänastisen historian aikana on ollut.

Ideaalitilanteessa omistamme vain oikeat yhtiöt, eikä minun tarvitse tehdä salkkuumme enää ikinä yhtään muutosta! Tämä on tietenkin utopiaa, mutta se kuvastaa tapaa, jolla ajattelen sijoituksiamme. Phoebuksen tarkoitus on omistaa loistavien yhtiöiden osakkeita pitkällä aikajänteellä, ei vaihdella koko ajan yhtiöstä toiseen. Sijoitamme, emme spekuloi.

3. Sen jälkeen kun H-D tuli Phoebuksen salkkuun, olen miettinyt näitä pysyvien globaalien brändien omistajia, ja heidän kykyään selviytyä nykyisessä tilanteessa. Näitä on tietenkin useita hyviä esimerkkejä useilta alueilta, mutta kysyisinkin, että oletko sattunut seuraamaan Colgate-Palmolive:n liiketoimintaa, kun se näyttää tulevan esille monessa yhteydessä hyvänä sijoituskohteena: defensiivisenä, tukevalla pohjalla olevana, globaalien brändien omistajana, joka on pystynyt säilyttämään markkinatilanteessa kuin markkinatilanteessa liikevaihtovolyyminsä lähes samana. Onko tämän tyyppisissä osakkeissa sellaisia asioita, joita pitäisi tarkastella kriittisemmin kuin, että kaikki on numeroitten valossa loistavasti?

En ole erityisemmin katsonut Colgate-Palmolivea, vaikka se Global Brands –rahastoomme sisältyykin. Mielikuvani, joka voi olla väärä, on, että Procter & Gamble ja Unilever ovat historiallisesti pärjänneet hieman Colgate-Palmolivea paremmin.

Suurin kysymys käyttökulutustavarayhtiöiden kohdalla on varmasti kaupan omien tuotemerkkien nouseva rooli ja sen vaikutus hinnoitteluun sekä hyllytilaan. Parhaat yhtiöt pystynevät tuotekehityksellä erottautumaan riittävästi tulevaisuudessakin, mutta keskikastin yhtiöille trendi voi olla ongelmallinen.

Erityisesti USA:ssa toimialan stabiili luonne on ehkä myös johtanut hieman suurempaan ”kirjanpitokikkailuun” käyttökulutustavaroissa kuin muilla toimialoilla. Sijoittajat odottavat stabiilia kehitystä, ja monet yhtiöt ovat tehneet kaikkensa sen tarjoamiseksi. Siksi näissä yhtiöissä on näkynyt melko paljon”kertaluonteisia” kulukirjauksia, joiden kertaluonteisuutta voi kyseenalaistaa, kun ne toistuvat vuodesta toiseen.

Kun luet Colgaten vuosikertomusta (katso sivu 6) huomaat, että sillä on ollut kertaluonteisia kulukirjauksia vuosina 2004-2008 joka ikinen vuosi. Suhtautuisin ”korjattuun tulokseen” tällaisissa tapauksissa hieman skeptisesti.

Mutta yleisesti ottaen, parhaat käyttökulutustavarayhtiöt voivat olla melko turvallisia sijoituksia, ellei osakkeista maksa liikaa eikä yhtiö ole ylivelkaantunut. Viimeisen 9 vuoden aikana Colgaten tulos ja osinko ovat kasvaneet 11% vuodessa, eli 2,5 –kertaistuneet. Velan määrä on samaan aikaan selvästi pienentynyt, suhteessa liiketoiminnan volyymiin. Tästä huolimatta osakekurssi on tuskin hievahtanut.

Olet siis sikäli oikeilla jäljillä, että Colgate-Palmolive on näiden lukujen valossa varmasti tänään fiksumpi sijoitus kuin se on juuri koskaan 9 viime vuoden aikana ollut. Mutta arvostus ei edelleenkään ole aivan halpa, enkä osaa sanoa onko yhtiö käyttökulutustavarayhtiöiden parhaimmistoa, vai löytyykö vielä parempia vaihtoehtoja. Global Brands –rahastomme kautta omistat ainakin niistä suuren osan (tämä oli mainos!).

4. Mitä hyötyä yrityksellä on osakkeenomistajista? Tämän kysymyksen poikani, jolle olen kerännyt 11 osakkeen salkun, esitti minulle. Minun pitäisi innostaa häntä mutta uskottavuus on koetuksella kun en mielestäni lyhyesti ja ytimekkäästi kykene vastaamaan tällaiseen perusasiaan.

Mitä hyötyä asunnolla on asujasta tai autolla kuljettajasta?

Osakkeenomistajana sinä – tai tässä tapauksessa poikasi – sananmukaisesti omistaa yrityksestä osan. Se ei ehkä tunnu kovin konkreettiselta jos omistaa 100 kpl Nokian osakkeita, eikä 100% Nokian osakkeista, mutta osakkeenomistaja on silti nimenomaan omistaja.

Osakkeenomistajan hyöty yrityksestä on ensisjaisesti taloudellinen. Hyvä yritys tuottaa voittoa, joka hiljalleen kasvaa vuosi vuodelta. Yhtiön omistaja saa täten sijoittamalleen pääomalle tuottoa – joko arvon kasvuna tai osinkona, yleensä molemmat – joka (toivottavasti) on suurempi kuin riskittömän sijoituksen tuotto. Onhan yritystoiminta aina riskipitoista.

Toki yrityksellä voi olla hyötyä siitä, että omistaja käyttäytyy vastuullisen omistajan, eikä esimerkiksi spekulantin tai pääomasijoittajan tavoin, mutta yritys on silti olemassa omistajiaan varten eikä päinvastoin. Se poikasi on syytä tiedostaa. On muuten loistavaa, että poikasi on kiinnostunut omistuksistaan! Uteliaisuus on viisauden lähde.

Jos aletaan miettiä, että yrityksen sosiaalisella roolilla, kuten vaikkapa sen työntekijöiden työllistämisellä, olisi jotain itseisarvoa, jota se voisi ilman omistajia toteuttaa, luisutaan hyvin nopeasti poliittiseen keskusteluun markkina- ja suunnitelmatalouden eroista. Siihen keskusteluun en aio mennä, sen hoitavat poliitikot. Totean vain, että vastaukseni perustuu uskooni markkinatalouden toimivuudesta (joka osin pohjautuu teoriaan ja suuremmalta osin todisteisiin suunnitelmatalouksien epäonnistumisesta käytännössä).

Poikasi on sikäli oikeilla jäljillä, että joskus kuulee yhtiöiden johdon esittävän toiveita omistajista. Tällöin on syytä muistaa, että toimitusjohtaja (ja muu henkilöstö) on yhtiössä töissä, eikä päätä yhtiön asioista. Omistajalla on ylin päätösvalta yhtiössään.

5. Entä mitä hyötyä yrityksellä on siitä että yrityksen pörssikurssi nousee?

Jos saan laajentaa poikasi kysymystä, miksi yritykset yleensäkään ovat pörssissä?

Pörssilistaus tarjoaa yhtiön omistajille mahdollisuuden – mutta ei pakkoa! – käydä osakkeillaan kauppaa. Toki kauppaa voi käydä myös listaamattomilla osakkeilla, mutta se ei onnistu hetkessä. Siksi listaamattoman osakkeen ostaja yleensä vaatii korkeamman tuotto-odotuksen, eli suomeksi alemman hinnan, kuin pörssiosakkeen ostaja. Omistajille listaus on siis useimmiten hyvä asia.

Yritykselle listaus on hyödyllinen lähinnä jos yhtiö tarvitsee kasvuunsa lisää pääomaa, jota nykyiset omistajat eivät pysty sille tarjoamaan. Sellaiset tilanteet ovat suhteellisen harvinaisia ja pörssin todellinen rooli painottuu selvästi enemmän likviditeetin tarjoamiseen yhtiöiden omistajille kuin lisäpääoman tarjoamiseen yhtiöille.

Tästä pääsemme poikasi kysymykseen.

Jos yhtiö on hakemassa lisää pääomaa, korkea pörssikurssi tarkoittaa, että lisäpääoman hankkiminen on pienempi uhraus nykyisille omistajille (omistuksen laimentumisen suhteen) ja päinvastoin. Laajemmin, korkea pörssikurssi suosii yhtiön osakkeiden myyjiä, alhainen pörssikurssi yhtiön osakkeiden ostajia.

Järkevä lukija huomaa nopeasti, että oikea pörssikurssi on yhtiölle ja sen omistajille pidemmän päälle paras vaihtoehto.

Liian korkea kurssi on huono asia ostajille, joka tarkoittaa pidemmän päälle tyytymättömiä omistajia (koska he ovat ostaneet osakkeensa liian kalliilla). Tämä taas tarkoittaa usein yhtiön johdon vaihtumista ja/tai yhtiön strategian tuuliajoa.

Liian matala pörssikurssi taas tarkoittaa, että nykyiset omistajat ovat tyytymättömiä. Sen lisäksi se voi houkutella ”vihamielisiä” yritysvaltaajia. Kummassakin tapauksessa lopputulos on sama kuin yllä – johdon vaihtumisia ja/tai strategista tuuliajoa.

Pidemmän päälle yhtiön kaikkien omistajien on saatava tuotto, joka heijastaa yhtiön liiketoiminnan kehittymistä. Jos joku hyötyy omistuksestaan tätä enemmän, joku muu vastaavasti häviää. Aggregaattitasolla paras lopputulos saavutetaan, kun kenenkään tuotto ei poikkea liiaksi tästä ”normaalitasosta”.

Yhtiö ei siis sinänsä hyödy siitä, että sen pörssikurssi nousee. Nousu voi olla hyvä asia, mutta vain jos se heijastaa yhtiön osakkeen arvon todellista nousua (joka syntyy liiketoiminnan positiivisesta kehityksestä). Berkshire Hathawayn pääomistaja Warren Buffett on kommentoinut tätä asiaa Osakkeenomistajan Käsikirjansa kohdassa 14.

.