Vko 20/09: Bonusta / hallitus / Yhtiö X
- Salkunhoitajalta: Lojaliteettibonusta
Kerroin viikolla 48/06, että tulemme vuonna 2009 ensimmäistä kertaa saamaan teollisuuskaasuyhtiöltä Air Liquideltä bonusta, koska olemme pitkäjänteisiä omistajia emmekä spekulantteja. Saimme ensimmäiset bonuksemme viime keskiviikkona.
Air Liquidellä on hieman erikoinen järjestelmä, jossa osakekanta jakaantuu rekisteröityihin ja ei-rekisteröityihin osakkeisiin. Ainoastaan ei-rekisteröidyillä osakkeilla käydään kauppaa, mutta niitä voi rekisteröidä kerran vuodessa ja rekisteröityjä osakkeita voi muuntaa pörssissä vaihdettaviksi milloin tahansa jonkun viikon varoitusajalla. Kommentoin järjestelmää tarkemmin viikolla 22/06.
Niille osakkeille, jotka ovat kaksi täyttä kalenterivuotta olleet rekisteröidyssä muodossa maksetaan 10% enemmän osinkoa ja annetaan 10% enemmän uusia osakkeita rahastoanneissa. Tämä on yhtiön tapa suosia pitkäjänteistä osakesijoittamista. Tällä hetkellä kolmannes yhtiön osakkeista on rekisteröityjä, loput vaihdettavia.
Phoebus rekisteröi osan omistuksestaan syksyllä 2006, joten saimme nyt ensimmäistä kertaa näistä osakkeista 10% ylimääräistä lojaliteettibonusta. Meillä on 10.500 osaketta, joista 6.600 on rekisteröityjä. Kun normaali osinko oli 2,25 euroa osakkeelta saimme rekisteröidyistä osakkeistamme 0,22 euroa ekstraa, eli bruttona 1.452 euroa.
Ranskan verottaja perii osingoistamme 25% lähdeveroa (vaikka jo teknisesti avoir fiscalin poistuttua vanhentuneen verosopimuksen henki oli päästä 15% lähdeveroon – Suomen hallituksella olisi tässä rästihommia). Siitä huolimatta tienasimme nettona 1.089 euroa, eli viiden päivän hallinnointipalkkioiden verran.
Miksen sitten ole rekisteröinyt kaikkia Air Liquiden osakkeitamme? Koska ulkomaisten osakkeidemme eräs tärkeä rooli salkussa on tarjota likviditeettiä mehdollisia lunastuksia varten. Phoebuksen suomalaiset sijoituksethan ovat pääosin melko epälikvidejä. Rekisteröin siksi syksyllä 2006 vain 55% osakkeistamme, ja rekisteröityjen osakkeidemme osuus on noussut nykyiseen 63%:iin kun olen joutunut vähentämään omistustamme asiakkaiden lunastusten tahdissa.
Pitkäjänteisyys kannattaa (myös Ranskassa).
– – –
Todettakoon samassa yhteydessä, että tienasimme huhtikuussa 3.133 euroa osakkeita lainaamalla. Tämäkään summa ei kuulosta järin suurelta, kunnes sen vertaa huhtikuun hallinnointipalkkioihin, jotka olivat 6.061 euroa. Osakelainaus siis kattoi hieman yli puolet rahaston hallinnointipalkkiosta!
Vanha sanonta kuuluu: ”Ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot.” Osakesijoittamisessa sen muistaminen on erittäin tärkeää. Kaupankäynti voi toki tuoda tai viedä moninkertaisia summia, mutta kaupankäynnin lopputulos on aina epävarma. Kulut – ja kulusäästöt – ovat ainoa asia, josta sijoittaja voi etukäteen olla täysin varma.
Salkunhoitajan tärkeimpiä tehtäviä on siksi mielestäni pyrkiä minimoimaan asiakkaiden maksamia kuluja. Siksi jaksan jatkuvasti innostua joidenkin tuhansien eurojen säästöistä – ne parantavat suoraan teidän tuottojanne!
- Mitä laki sanoo hallituksen roolista osakeyhtiössä? Milloin yhtiön on perustettava hallitus? Mikä on oma mielipiteesi hallituksen roolista?
Voit tutustua osakeyhtiölakiin tarkemmin tässä:
Aloita 6. luvusta, joka alkaa sanoilla ”Yhtiöllä on oltava hallitus”, joka vastannee suoraan toiseen kysymykseesi.
Hallitus on erittäin tärkeä osa yhtiön johdon arviontia. Olen kertonut omat mielipiteeni niin hyvin kuin osaan jo blogeissa 49/07, 50/07 ja 18/08.
- Monella tavalla Fingrid tuntuisi mielenkiintoiselta yritykseltä, toimintamalliltaan esim. satamatoimintaan verrattavissa olevalta. Jos Fingrid tulee vapaasti ostettavaksi Phoebuksen tyyppiselle rahastolle, niin miten asiaa tarkastelisit ja minkälaista hintatasoa pitäisit tällä alueella toimivaan yritykseen sijoittamiseksi lähinnä suhteessa tulokseen?
Fingrid ei ole pörssissä, joten spekulointi on turhaa. Mutta olet sikäli oikeilla jäljillä, että sähkön jakelu on ilman muuta minua periaatteessa kiinnostava toimiala. Kerroin viikolla 40/07 katsoneeni ruotsalaista Elverket Vallentunaa ”sillä silmällä”. Olen aikoinaan myös omistanut Terrasilvanaa, Lounais-Suomen Sähköä (ja melkein Suur-Savon Sähköä), ja olen katsellut joitakin muitakin sähkönjakelijoita kuin Vallentunaa Phoebuksen aikana.
Suurin riski näissä yhtiöissä on poliittinen. Toimintahan on luonnollinen monopoli, ja sähkön siirtohinnat ovat siksi säänneltyjä. Sääntely voi muuttua poliitikkojen vaihtuessa. Intuitiivisesti pitäisin tätä riskiä vielä suurempana Fingridin kaltaisessa tukkujakelijassa kuin Vallentunan kaltaisessa vähittäisjakelijassa.
Toinen oleellinen seikka on luonnollisesti sähköverkon teknisen kunnon – ja sitä kautta yhtiön tulevien investointitarpeiden – ymmärtäminen, joka vaatii eri yhtiöitä vertailtaessa enemmän työtä kuin vain viimeisen 5-10 vuoden tulosten, investointien ja väestöpohjan kasvun vertailu. Mutta omistajan ei sentään tarvitse päästä läheskään sähköinsinöörin ymmärrystasolle, joten tehtävä ei liene mahdoton.
Enemmistöllä listatuista sähköyhtiöistä on jakelun lisäksi myös tuotantoa, joka monimutkaistaa huomattavasti yhtiöiden arvostusta. Fingrid olisi tässä mielessä mielenkiintoinen poikkeus (sillä on vain pieniä varavoimaloita). Mutta jos otat sinivalkoiset laput silmiltäsi tulet huomaamaan, että kyllä maailman pörsseissä puhtaitakin jakelijoita löytyy ihan riittämiin, lähinnä vähittäisjakelijoita.
Vertailusi satamiin on oikea, jos puhut satamaomistajista, jotka ovat yleensä kunnallisia. Vertailu esimerkiksi omistamaamme Hampurin HHLA:han sen sijaan ontuu, koska se ei suinkaan ole Hampurin sataman ainoa konttioperaattori. Näin ollen se joutuu kilpailemaan volyymeistaan, mutta toisaalta se saa vapaasti itse hinnoitella palvelujaan. Poliittinen riski on siksi pienempi kuin monopoliyhtiöissä.
.