Vko 07/08: Stockmann / Harley-Davidson / koko
- Salkunhoitajalta: 10 ”vapaapäivää”
Stockmannin omistuksestamme vajaat 15% on tähän saakka ollut A-osakkeissa, loput B-osakkeissa. Ostin aikoinaan A-osakkeet siksi, että ne olivat ostohetkellä halvempia kuin B-osakkeet.
Vaihdoin tällä viikolla kaikki A-osakkeet B-osakkeiksi. Omistamme siis yhtä paljon Stockmannia kuin ennenkin, mutta saimme 3469 euroa välissä (palkkioiden jälkeen).
Summa ei ole järin iso, mutta säästömme vastaa silti Phoebuksen 10 päivän hallinnointipalkkioita. Kustannuksilla on merkitystä.
- Salkunhoitajalta: Harley-Davidson
Suhdanneherkimpiä, ja siten kiinnostavimpia seurattavia yhtiöitämme on Harley-Davidson. Yhtiön koko vuoden tulos oli lähes täsmälleen se, jonka yhtiö ennakoi tiedotteessaan 7. syyskuuta 2007, ennen kuin ostin ensimmäiset osakkeemme.
Tarkkaan ottaen liikevaihto oli noin 2% odotettua suurempi (dollarin heikkenemisestä johtuen) ja teollisen liiketoiminnan tulos 0,4% odotettua parempi. Rahoitustoiminnan tulos oli kuitenkin 12% odotettua heikompi – koska markkinat eivät suosineet saamisten arvopaperistamista – joten konsernin tulos oli noin 1,4% odotettua heikompi. Yllättävän hyvä esitys, suhteutettuna USA:n talouden kehitykseen syksyn aikana.
Mitä tärkeintä, yhtiö saavutti tavoitteensa vähittäiskaupassa olevien pyörävarastojen pienentämisestä. Vuosina 2003-2006, varastot kasvoivat noin 11.000 pyörällä per vuosi (kuten kuuluukin, myynnin kasvaessa). Viime vuonna ne vähenivät noin 7.000 pyörällä. Hyvä varastojen hallinta on varsinkin suhdannekäänteessä tällaiselle yhtiölle erittäin kriittinen menestystekijä. Pidän näkemästäni.
– – –
Näin itse asiassa omin silmin osan varastosta pari viikkoa sitten, käydessäni kollegani Petri Rutasen kanssa lomamatkalla USA:ssa. Maan lounaisosissa, jossa liikuimme, ei ole Phoebuksen yhtiöiden päämajoja, joten en päässyt tällä kertaa tapaamaan salkunhoitajiamme. Päätin kuitenkin tutustua H-D:n toimintaan ruohonjuuritasolla.
Osallistuimme Hendersonin Harley-Davidson-liikkeen järjestämään nelipäiväiseen Rider’s Edge –ajokoulutukseen Nevadassa. Oleellisimmat havaintomme olivat seuraavat:
– Vaikka Nevada kuuluu niihin osavaltioihin, joissa asuntokriisi on pahimmillaan, moottoripyörien myynti ei ole siellä hidastunut, ainakaan vielä. Kauppa kuulemma myy kaiken, minkä H-D:ltä saa. Tämä vahvistaa H-D:n väitteet, että alentunut toimitusvolyymi nimenomaan alentaa vähittäiskaupan varastoja.
– Ajokoulutus on pakollinen, jos Nevadassa haluaa moottoripyöräajokortin. Hendersonissa koulutusta järjestää vain kaksi tahoa: Department of Motor Vehicles ja Harley-Davidson. Kuulimme paljon kauhutarinoita DMV:n palvelutasosta ja kokeiden läpäisyn vaikeudesta. H-D:llä palvelu oli loistavaa, ja läpäisyfrekvenssi erittäin korkea. Tämä on siis loistava tapa houkutella aloittelevia motoristeja tutustumaan Harley-Davidsoniin. Vastaava järjestelmä on käytössä useimmissa muissakin osavaltioissa.
– Kun asiakas on ostanut pyörän, hänestä pidetään todella kiinni. Eräs työkalu tähän on Harley-Davidsonin yksilöitävyys. Varaosamyynnistä vastaavan sanoin: Pyörän hankinta on vain harrastuksen aloitusmaksu. Vasta sen jälkeen pääsette kunnolla käyttämään rahaa, yksilöimällä pyöränne omaan makuunne H-D:n tuhansilla osilla.
– Toinen tapa pitää asiakkaasta kiinni on ”communityn” luominen. Heti liikkeen sisäänkäynnin vieressä on HOG:in (Harley Owners’ Group) vitriini, jossa kerrotaan Hendersonin paikallisosaston (Black Mountain Chapter) ajankohtaisista asioista. Eräs HOG:in ilmentymä on toistuvat kokoontumisajot, joista suurin suuntautuu joka syksy Sturgisiin, South Dakotaan. Siihen osallistuu vuosittain puolisen miljoonaa motoristia, joista suurin osa on nimenomaan H-D:n omistajia.
– Ruohonjuuritasolla, viikoittain, sama ilmenee liikken pihalla. Lauantain lounastauolla kuulimme, että saamme ruoat liikkeen pihalta. Luulin ensin, että ne on järjestetty meitä varten. Kymmenien nahkatakkisten kavereiden ilmestyessä pyörillään paikalle ymmärsin mistä oli kyse. Liikkeellä on joka viikonloppu asiakkailleen ilmainen grillijuhla, jossa tarjotaan hampurilaisia, makkaraa ja virvoitusjuomia. Ja ennen kaikkea vapaamuotoista seurustelua harrastekavereiden kesken. Sopivasti paikassa, jossa voi samalla hankkia mahdollisesti puuttuvia osia omaan pyöräänsä.
Lyhyesti sanottuna, nämä kaverit eivät tule ikinä vaihtamaan Hondaan. Harley-Davidsonin konseptit luoda asiakauskollisuutta ovat ehkä parasta, mitä olen ikinä millään toimialalla nähnyt. Uskollisuus, ei mainonta, tekee brändin.
– – –
Entä ne pyörät? En ole aiemmin ajanut moottoripyörää, joten olen väärä ihminen arvioimaan tuotteita. Varsinainen koulutus ja ajokoe tapahtuivat 500cc Buellilla (Buell kuuluu H-D –konserniin, mutta on kevyt, ”urheilullinen” pyörä). Lisäksi meillä oli käytössämme uusinta vuosimallia olevat 1600cc Dyna Low Rider ja Heritage Softtail. Ero Buellin ja Harley-pyörien välillä oli kuin yö ja päivä.
Ymmärrän hyvin, miksei USA:ssa juuri myydä urheilupyöriä, vaikka ne edustavat suurinta osaa Euroopan markkinoista. Niitä ei ole tarkoitettu pitkille matkoille. Ehkäpä Euroopassakin on vielä tilaa myydä enemmän touring- ja custom-pyöriä, kunhan pitkien matkojen ajaminen harrastuksena laajenee?
Niin, se koe? Pääsimme läpi. Niin pääsivät myös paikalliset oppilaat. H-D:n Riders’ Edge –ohjelma taisi taas hieman lisätä etumatkaansa DMV:hen nähden.
– – –
Harley-Davidson edustaa tällä hetkellä 2,5% Phoebuksen arvosta, ostettuani puolen vuoden aikana viidessä erässä hiljalleen lisää osakkeita. Tavoitteeni on kasvattaa sen paino 3,0-3,5%:iin. Haluan kuitenkin edelleen edetä hitaasti, koska pidän todennäköisempänä, että kysyntä lähiaikoina edelleen heikkenee kuin, että se yhtäkkiä kääntyisi voimakkaaseen kasvuun.
Pidemmän päälle H-D on ehkä se sijoituksemme, jonka hinnoittelusta olen eniten innoissani. Yhtiön markkina-arvo on tänään 9,0 miljardia dollaria, jonka lisäksi sillä on 400 musd nettokassaa. Liiketoiminnasta maksamme siis 8,6 miljardia dollaria. Viime vuonna, vaikka tulos hieman laski, liiketoiminta tuotti 1,4 miljardia tulosta ennen veroja.
Viimeisen viiden vuoden aikana H-D on jakanut osakkailleen 4,6 miljardia (miljardi osinkoina ja 3,6mrd takaisinostoina), mutta kassa on laskenut vain 900 miljoonalla. Nykytuloksella helposti jatkossakin ylläpidettävä jakovauhti on 800-900m vuodessa. Tällä tahdilla sijoituksemme kuolettaa itsensä noin kymmenessä vuodessa, vaikka yhtiö ei edes kasvaisi.
Arvostus on poikkeuksellisen alhainen. Sijoittajat ovat siis poikkeuksellisen pessimistisiä yhtiön tulevaisuuden suhteen. Suhdannevaihe on toki yhtiön kannalta juuri nyt huono, mutta 5-10 vuoden tähtäimellä en näe miksei H-D pärjäisi. Aika näyttää, olenko siinä oikeassa, vai onko tarkempi tutustumiseni tämän amerikkalaisen ikonin sielunelämään aiheuttanut minulle ruusunpunaista tunnelinäköä?
- Toivoisin blogiin kommenttia siitä, miten rahaston koko on tässä laskusuhdanteessa toteutunut, ja onko osuuksien myynti aiheuttanut omistuksien purkamista.
Itse mietin, että tämä ajankohta saattaisi olla Phoebuksen sijoituskohteille pikemmin otollinen ostohetki pitkällä aikavälillä tarkasteltuna.
Kirjoitin viimeksi rahaston koosta viikolla 48/07. Silloin ulkona olevia rahasto-osuuksia oli 666.262 kpl ja rahaston koko 19,1me. Nyt osuuksia on 675.082 kpl ja rahaston pääoma on 17,6me.
Phoebukseen on siis virrannut uutta rahaa vajaan 9000 osuuden verran, eli noin 250.000 euroa. Osakkeiden hintojen lasku on pienentänyt rahaston kokoa noin 1,75me.
Sinänsä rahaston koolla ei osuudenomistajien kannalta ole juuri väliä, ellei se kasva liian isoksi järkevästi hoidettavaksi tai laske liian pieneksi kannattavasti ylläpidettäväksi.
Lyhyt kommentti suhdanteisiin: Vielä ei mielestäni ole laskukausi. Talous ja yhtiöiden tuloksethan ovat toistaiseksi kehittyneet erittäin hyvin. Osakemarkkinoiden lasku kertoo toki sijoittajien mahdollisesti odottavan laskukauden tuloa – mielestäni aivan oikein – mutta tuleeko laskukausi vai ei, sitä emme vielä tiedä.
Oikea aika sijoittaa on, kun siihen on rahaa. Markkinoiden ajoituksessa tiedän, että minä en onnistu. Arvaan, että sinäkään et onnistu, koska en ole 20 vuodessa vielä tavannut ketään, joka pääsääntöisesti siinä onnistuisi. Ajoitus on spekulointia, joka on mielestäni epäolennaista.
Olennaista sen sijaan on miettiä omaa rahatilannettaan 10-20 vuotta tulevaisuuteen sekä omaa riskinsietokykyään. Ja sitten niiden perusteella vain rakentaa mahdollisimman kustannustehokkaasti sellainen salkku, joka vastaa omia tavoitteita. Sijoittaen – ei spekuloiden.
.