Eläkesäästäjän oikea allokaatio?
Sijoitusmaailma on keskustelunsa puolesta angloamerikkalaista ja allokaatioehdotukset sen mukaisia. Rahallisten allokaatiotavoitteiden kannalta kuitenkin suomalaisen työntekijän eläkesäästämisen tulisi olla erilaista. Suomessa tulee eläkkeelle jäädessä työuran tulojen mukaan vakioitu eläke, vähän kuin manulle illallinen. Miksi siis suomalaisellekin säästäjälle suositellaan suurta korkopainoa eläkevuosille esimerkiksi nyrkkisäännön ”osakepaino = 100 – sijoittajan ikä” mukaisesti?
Erinomainen kysymys!
On ilman muuta niin, että suomalaisessa(kin) sijoituskeskustelussa seurataan aivan liian usein amerikkalaisia argumentteja ja suosituksia. Sijoittamisen dynamiikka sinänsä tuskin on kovin erilaista Suomessa ja siksi esimerkiksi amerikkalaista sijoitustutkimusta voidaan usein soveltaa täälläkin. Suomalaisen sijoittajan lainsäädännöllinen ympäristö eroaa kuitenkin monessa kohden melkoisesti amerikkalaisesta. Näin esimerkiksi rahastojen verotuksen ja juuri eläkkeen kohdalla ja siksi monet niitä koskevat johtopäätökset ja suositukset on syytä miettiä nimenomaan omista lähtökohdistamme.
Toisaalta: meitä suomalaisiakaan ei millään saa nipistetyksi minkään yksittäisen nyrkkisäännön alle, vaan – entisen urheiluselostajan sanoin – ”painimme eri lähtökuopissa”.
Kaikessa sijoitussuunnittelussa tulisikin aina lähteä nimenomaan sijoittajan omasta tilanteesta, ei siitä että hän sattuu olemaan ”eläkeläinen” tai ”nuori” tai mitä näitä leimoja & luokitteluja nyt onkaan.
Hyvää eläkettä nauttiva omistusasunnossa asuva voi varmasti hyvillä mielin pitää arvopaperisalkussaan suurempaa osakeriskiä kuin pienellä eläkkeelle sinnittelevä 60 vuoden asuntolainan loppuja maksava. Itse asiassa jälkimmäisessä tapauksessa järkevintä sijoittamista olisi useimmissa tapauksissa maksaa mahdollisimman iso osa lainasta pois…
Korko-/osakeallokaatioon vaikuttaa aina myös sijoittamisen tavoite. Jos sijoitussalkun päätavoitteena on esimerkiksi varallisuuden siirto seuraaville sukupolville, niin jopa 100%:n osakepaino voi olla täysin perusteltu. Mikäli tavoitteena on, että mahdollisen äkillisen sairastapauksen sattuessa on varmasti käytettävissä yksityishoitoon tarvittava määrä varallisuutta – eikä salkku ole erityisen suuri – on varmaankin fiksua pitää suurin osa tähän ajatelluista varoista korkosijoituksista.
Ilman muuta on siis selvää, että esimerkiksi ”osakepaino = 100 – sijoittajan ikä” on aivan liian karkea sääntö kelvatakseen kaikille. Mikä tahansa sääntö on – ei ole olemassa ”yhden koon” korkoallokaatiota sen paremmin kuin sukkahousujakaan, vaikka sijoittamisen niksipalstat joskus muuta väittävätkin.
Oikean allokaation miettimisessä on aina järkevää lähteä liikkeelle siitä miten sijoitettuja varoja aikoo todennäköisimmin käyttää sekä siitä millaisen määrän osakemarkkinoiden riskiä haluaa ottaa. Aina.
Ari Kaaro