Ajallinen hajautusko haitaksi?

Helsingin Sanomien rahastopalstalla viitattiin 18.1. joihinkin tutkimuksiin, joiden mukaan ajallinen hajautus ei kannata. Kuitenkin esimerkiksi Seligson & Co puhuu sen puolesta. Näin kuukausisäästäjänä mietityttää, että kuinka lienee asian oikea laita?

HS:ssä viitattiin käsittääkseni Thomas Langerin ja Niels Nauhauserin tutkimukseen ”Gibt es einen Cost-Average-Effekt?”. He tutkivat parantaako ajallinen hajautus sijoitussalkun tuottoja ja päätyivät siihen, että ei paranna.

Ajallisen hajautuksen – kuten hajautuksen ylipäätäänkin – ydin on kuitenkin riskienhallinnassa. Jos sijoittaa osakemarkkinoille ”kerralla” on aina olemassa mahdollisuus, että markkinat romahtavat heti seuraavana päivänä. Ajallinen hajautus tasoittaa tätä riskiä.

Toki myös ajalliseen hajautukseen liittyy riskinsä. Jos ripottelee rahansa markkinoille esimerkiksi kolmen vuoden aikana, voi käydä niin että markkinat nousevat koko hajautusajan ja romahtavat sen päätyttyä. Sijoittajalle lävähtää silloin amerikkalaisten doublewhammyksi kutsuma kaksoiskorvatillikka.

Riskienhallinnan lähtökohtana onkin aina kullekin sijoittajalle oikea korko-/osakeallokaatio. Yksinkertaisesti: kannattaa sijoittaa talletuksiin tai lyhyisiin korkoihin se osuus varoistaan, jota ei missään oloissa halua asettaa alttiiksi osakemarkkinoiden heilahteluille. Myös osakesalkun maantieteellinen ja toimialahajautus lieventävät useimmiten yksittäisten instrumenttien laskukausia.

Sama täsmällisemmin: ajallisen hajautuksen avulla muodostuu salkkuun ajan myötä muuttuva korko-/osakeallokaatio. Koska osakemarkkinoiden sekä tuotto-odotus että riski ovat korko- ja käteisinstrumentteja suuremmat, pienentää ajallinen hajautus kertasijoitukseen verrattuna sekä riskiä että tuotto-odotusta. Sijoitussalkun riski on kuitenkin kunakin ajanhetkenä täsmälleen sen hetkisen korko-/osakeallokaation mukainen. Tärkeämpää on siten se mihin allokaatioon päädytään kuin miten siihen päädytään.

Tutkimuksensa yhteenveto-osassa Langer ja Nauhauser toteavat, että ”…emme halua millään muotoa välittää sellaista vaikutelmaa, että säännöllisiin maksuihin perustuva sijoitussuunnitelma olisi jotenkin huono.”  Heidän tuloksiaan ei siis tule tulkita niin, että kuukausisäästämisen asemesta olisi järkevämpää kerätä isompia potteja, jotka sitten aina kerralla rymäyttää markkinoille. Tutkimuksessa keskityttiin tilanteeseen, jossa varat olivat jo ns. olemassa ja niiden siirtoa osakemarkkinoille viivästettiin. Kuukausisäästöjen kerryttäminen talletustilille toimii päinvastoin eli pitää varoja pois markkinoilta, joiden pitkän aikavälin trendi on kuitenkin nouseva. (Sen sijaan on aika lailla sama säästääkö sijoittaen esim. kerran kvartaalissa tai vuodessa kuukauden sijaan, pitkäjänteiselle sijoittajalle merkitsevät ennen muuta markkinoiden isot liikkeet.)

Ajallisen hajautuksen merkitys on hyvä muistaa myös ”toisessa päässä”. Jos säästää esimerkiksi eläkevuosien tarpeita varten, on fiksua ryhtyä siirtämään varoja osakemarkkinoilta kohti korkoinstrumentteja jo hyvissä ajoin. Tosin tällöinkin vain sen verran kuin todella katsoo lähivuosina tarvitsevansa, muuten menettää turhan päiten osakemarkkinoiden korkeamman tuotto-odotuksen hyvässä lykyssä vuosikymmeniä kestävän elämänvaiheen aikana.

Ari Kaaro