Vko 50/13: Stockmann

1. Olet viimeisimmissä Stockmann kommenteissa viitannut firman tuloksen olevan selvästi ”normaalia” heikompi ja uskonut tavaratalojen suunnan olevan oikea. Yrityshän laski kesällä omia taloudellisia tavoitteitaan, mielestäni realistisemmalle tasolle, joka edelleen on selvästi nykytasoa parempia. Kysymykseni onkin ensinnäkin minkälaisen tulostason näet tällä hetkellä stockalle ”normaalina” (aiemmin odottamasi EUR 200m EBIT lienee liian optimistinen) ja miten näet tämän jakautuvan tavaratalojen ja muotikaupan (lähinnä Lindexin) kesken ja toiseksi onko Stockalla edelleen mielestäsi edellytyksiä tavoittelemaasi taloutta nopeampaan kasvuun ottaen huomioon laajennusinvestointien rajoittuminen muutamiin lindex – avauksiin?

Omasta mielestäni tavaratalojen kehitys näyttää varsin huolestuttavalta, käytännössähän tällä hetkellä tavarataloryhmän tulos tulee Pietarin ja Helsingin kiinteistöjen (sisäisistä ja ulkoisisista) vuokrista ja näyttäisi taas tänä vuonna laskevan, Suomessa tulos on ollut trendin omaisesti laskusuunnassa jo vuosia, huolimatta Helsingin isosta investoinnista (tai tietysti osin sen takia kun poistot nousi ja volyymit eivät) ja Venäjälläkin tehdään yhä selvää operatiivista tappiota vaikka kaikki tavaratalot ovat olleet useamman vuoden auki eli ramp-up vaihe alkaa olla ohi. Suomea tulee vielä ensi vuonna painamaan heikentyvä ostovoima ja vaikka toki suhdanne jossain vaiheessa toipuu, mm. nettikaupan kasvu syönee (?) merkittävän osan lähivuosien pienestä volyymikasvusta. Toisaalta kulusäästöjä ei liene merkittävissä määrin mahdollista tehdä (olettaisin että ne olisi jo tehty jos potentiaalia olisi) joten kasvava volyymi näyttäisi olevan mahdollisen tulosparantumisen pääajuri. Venäjällä Pietarin tavaratalo jatkanee positiivista kehitystä, mutta onko se riittävästi ajamaan merkittävää tulosparannusta, kun muiden Venäjän tavaratalojen kehitys on heikompaa ja kuluinflaatio ja kova kilpailu puristaa kannattavuutta.

Lindexin osalta tilanne&näkymät näyttävät paremmilta, mutta toisaalta nykymarginaali (reilu 7% EBIT) on karkesti 2000-12 keskiarvon tasoilla ja Lindexhän tekee edelleen koko tuloksensa Pohjoismaissa, joissa kasvupotentiaalia ei juuri ole – tällöin marginaaliparannus kasvun avulla voi olla vaikeaa, joskin onnistunut franchising laajentuminen toki tuo sekä lisää tulosta että marginaalia. Seppälän tappiot varmasti saadaan kuriin käynnissä olevilla toimilla, joten sieltä tulee jonkun verran tukea muotikauppadivisioonan tulos- ja marginaaliparannukseen.

Olet perehtynyt erinomaisesti yhtiöön ja olen enimmäkseen kanssasi samaa mieltä.

Kirjoitin viimeksi Stockmannista neljännesvuosikatsauksessamme 3/2012, eikä näkemykseni vuodessa ole juuri muuttunut. Kyseenalaistin silloin yhtiön kykyä saavuttaa taloudellisia tavoitteitaan ja, kuten sanoit, yhtiö laskikin niitä viime kesänä. Mainitsemasi 200me otit varmaankin viikon 21/10 blogista? Sen saavuttaminen lähivuosina ei ole realismia mutta se muistuttaa toki hyvin siitä, että Stockmann on tänään huonommassa kunnossa kuin yhtiö ja minä kolme ja puoli vuotta sitten odotimme ja toivoimme.

Normaali yhtiöesittelykiertoni (2 firmaa per katsaus) tarkoittaa, että tulen esittelemään Stockmannin seuraavan kerran neljännesvuosikatsauksessamme vuoden 2015 loppupuolella. Jos ostan sitä ennen salkkuumme uusia suomalaisia yhtiöitä, aikataulu vastaavasti hieman siirtyy. Huolella laadittu kysymyksesi kuitenkin ansaitsee vastauksen jo nyt.

Jakaisin ajatusten selventämiseksi Stockmannin nykyiset ongelmat kolmeen osaan: Yhtiön itse aiheuttamiin ongelmiin, taloussyklin aiheuttamiin ongelmiin sekä kilpailutilanteen muutoksen aiheuttamiin ongelmiin. Vastatakseni kysymykseesi minun on esitettävä aika paljon mielipiteitä, jotka eivät ole faktoja. En ole koskaan johtanut tavarataloa enkä muotikauppaa, joten osa mielipiteistäni saattavat olla aivan vääriä.

– – –

Jos aloitetaan yhtiön itse aiheuttamiasta ongelmista, niitä ovat nähdäkseni taseen heikkous, Seppälän vaikeudet ja osa tavarataloryhmän vaikeuksista.

Olen monesti aiemminkin todennut, että Lindexin ostaminen 871 miljoonalla eurolla (brutto) ei ollut mielestäni kovin fiksua, erityisesti kun se tapahtui samaan aikaan kun Stockmannin historian kaksi suurinta rakennusprojektia (Helsinki ja Pietari) olivat jo heikentäneet tasetta selvästi, ylitettyään investointibudjettinsa yli kaksinkertaisesti.

Moni näkee, toisin kuin minä, Lindexin ”Stockmannin pelastajana”. Toihan Lindex viime vuonna yhtä paljon tulosta kuin tavarataloryhmä. Asiaa on kuitenkin sikäli helppo hahmotella, että jos Lindexin voisi tänään myydä samalla 871 miljoonalla eurolla, päätös olisi itsestään selvä. Tämähän jättäisi Stockmannille 100me nettokassan sekä tavarataloryhmän, jonka pelkät kiinteistöt olisivat todennäköisesti yhtiön Lindex-vapaata bruttoarvoa (700me) suurempia. Mutta Lindexiä ei luonnollisestikaan voi myydä läheskään siihen kalliiseen hintaan, johon se ostettiin, joten tämä on vain ajatusharjoitus, ei todellinen vaihtoehto. Jos myynti olisi fiksua, osto tuskin sitä oli.

Seppälän vaikeudet näen enimmäkseen yhtiön itsensä aiheuttamina siksi, että mielestäni sen kasvustrategia on ollut väärä. Ketju näytti menettävän kilpailukykynsä edettyään Venäjälle ”nuppineulastrategialla”, hakien suurta maantieteellistä peittoa nopeasti. Malli, jossa useassa kaukana toisistaan sijaitsevassa kaupungissa on vain 1-2 myymälää on luonnollisesti sekä logistisesti että asiakashankinnan kannalta paljon raskaampi kuin malli, jossa edetään kaupunki kerrralla, rakentaen kunnon paikallinen peitto. En osaa sanoa missä määrin tämä vaikutti koko Seppälän konseptin romahdukseen, mutta olettaisin sen olleen merkittävä osasyy. Toki osa Seppälän vaikeuksista johtuu myös markkinoista.

Tavarataloryhmän ongelmista näen itse, että sisäisesti aiheutetut vaikeudet ovat lähinnä ohimeneviä (voin toki olla liian optimistinen). Tällä tarkoitan sitä, että ryhmän suuri IT-järjestelmäprojekti on osaltaan viivästyttänyt kustannussäästöjen toteutusta (sekä uskoakseni tilapäisesti huonontanut tuotevalikoiman hallintaa, ainakin nettikaupassa). Lisäksi tavarataloryhmä tietysti kärsii suurista poistoista, kuten itsekin totesit. Se ei kuitenkaan tee itse liiketoiminnasta huonoa, vaan on seuraus investointien suurista kustannusylityksistä, jotka mainitsin jo ylempänä.

– – –

Taloussykli on ollut suuri pettymys, erityisesti kuluttajakäyttäytyminen Suomessa. Maailmanlaajuisestihan lama helpotti jo 2010 ja talouden tilanne on useimmissa maissa sen jälkeen asteittain parantunut. Suomessa ei. Tämä vaikuttaa luonnollisesti Stockmannin kaikkeen toimintaan (mutta vähiten Lindexiin). Syklit tulevat ja menevät ja hyvät yhtiöt sopeutuvat niihin niin hyvin kuin mahdollista (josta lisää jäljempänä).

Suurempi kysymys on, kuinka suuri osa Suomen vähittäiskaupan romahduksesta – joka ei siis ole mitenkään Stiockmanniin rajoittuva ilmiö – johtuu vain taloussyklistä ja kuinka suuri osa on rakenteellista, joko kansainvälisen nettikaupan kasvusta johtuvaa tai erikoiskaupan rakennemuutoksesta johtuvaa. Itse näkisin, että kyse on laajasti katsoen enimmäkseen suhdanteiden heikkoudesta, joskin nettikauppa vaikuttaa hyvinkin paljon joihinkin yksittäisiin tuotealueisiin (kuten elektroniikkaan ja kirjoihin).

Johdon asia on tietysti reagoida asiaan siten, että myyntipinta-ala säilyy mahdollisimman tehokkaassa käytössä. Suomeksi sanottuna niin, että poistetaan hyllytilaa niiltä tuotealueilta, joissa ei voida olla kilpailukykyisiä ja lisätään niitä tuotealueita, joissa kilpailukyky on jatkossakin hyvä. Tässä Stockmann ei mielestäni ole vielä toiminut kovin hyvin, mutta muutos vie aikansa ja suunta on oikea.

– – –

Olen kanssasi eri mieltä kasvun ja kustannusten leikkausten suhteen.

Kasvu ei aina luo arvoa. Vähittäiskaupassa kuka tahansa jolla on rahaa voi kasvaa perustamalla uusia myymälöitä, mutta se ei kerro yhtiön osaamisesta, kilpailukyvystä tai arvosta yhtään mitään. Ainoa arvokas kasvu on myyntineliökohtainen kasvu, josta yleensä käytetään termiä same-store sales. Se kun vaatii tyytyväisiä ja lojaaleja asiakkaita, joka on merkki siitä, että kauppakonsepti on oikeasti kilpailukykyinen.

Asiaa voi ajatella myös niin, että kun useat kilpailijat myyvät samoja tavaroita samoilla katteilla ja suunnilleen samoilla kuluilla vain se, joka myy kilpailijoita enemmän per kustannusyksikkö (vähittäiskaupassa myyntineliö) voi olla muita kannattavampi.

Siksi en ole lainkaan huolissani siitä, että nykyinen heikko taloustilanne ja Stockmannin heikko tase eivät ehkä juuri mahdollista uusien myymälöiden avaamista lähiaikoina. Paljon enemmän huolissani olen yhtiöistä, jotka jatkavat uusien myymälöiden avaamista kauan senkin jälkeen, kun vanhojen myymälöiden myynti ei enää kasva. Se on lähes aina hyvin suora tie tuhoon.

Mitä kustannusten säästöön tulee, ne ovat aina mahdollisia, toisin kuin oletat. Stockmann on kertonut tutkivansa erinäisiä rakenteellisia muutoksia, joista ensimmäinen, joka liittyy tavarataloryhmän Suomen markkinointiorganisaation lähes puolittamiseen, julkistettiin lokakuussa. Lisäsäästöt riippunevat osin uuden toiminnanohjausjärjestelmän käyttöönotosta ja niitä julkistettaneen vaiheittain seuraavan parin vuoden aikana. Yhtiö voisi toki reagoida hieman nopeamminkin. Pääasia, että se reagoi.

– – –

Uskon, että neljä anekdoottia omakohtaisista Stockmann -kokemuksistani viime vuosilta kertovat kaikkein parhaiten, mitä tarkoitan:

1. Vuonna 2011 tarvitsin Euroopan sisävesiliikenteen säännöt (CEVNI). Kirja on veneilijän standarditavaraa, koska se on mm. tarpeen kansainvälistä huviveneenkuljettajan pätevyyskirjaa haettaessa. Hain ensin kirjaa akateeminen.com –sivustolta. Turhaan. Huomasin samalla, että koko sivustolla ei ollut yhtään ajantasaista veneilyyn liittyvää kirjaa. Ostin kirjasen Suomen Navigaatioliitolta sähköpostitse ja sain sen parissa päivässä kotiin postilaatikkooon.

Tämä tapahtui aikana ennen kuin uusittu akateeminen.com –kauppa otettiin käyttöön. Tänään hakusanalla ”CEVNI” uusi sivusto antaa neljä osumaa, joista yksi on kyseinen kirja, joka on heti saatavilla ja jonka hinta on käytännössä sama kuin Navigaatioliitolta suoraan tilattaessa. Kolmen muun hakuosuman kirjat, joista yksi ruotsin- ja kaksi englanninkielisiä, ovat sen sijaan kyseenalaisemmin saatavilla. Ruotsinkielisen toimitusajaksi mainitaan 1-5 viikkoa (eli nettikaupassa ikuisuus), toisen englanninkielisen saatavuudesta ei lue mitään, mutta tilaussivulla kerrotaan, ettei sitä voi tilata. Toisen englanninkielisen kohdalla hakusivulla kerrotaan, ettei se ole vielä ilmestynyt, kun taas tilaussivulla kerrotaan toimitusajaksi 2-5 päivää ja ilmestymispäiväksi 1.2.2013.

Jonkin verran on siis vielä uudessakin nettikaupassa viilattavaa. Oletettavasti (ja toivottavasti) tämä johtuu siitä, että toiminnanohjausjärjestelmäprojekti on vielä kesken. Muuten en voi ymmärtää, että sama järjestelmä antaisi eri sivuilla eri tietoja samasta tuotteesta ja sen saatavuudesta.

2. Vuonna 2012 halusin ostaa Nalle Wahlroosin kirjan ”Markkinat ja demokratia”. Olin seuraavana päivänä lähdössä lentomatkalle, joten tarvitsin kirjan heti ja halusin nimenomaan pehmeäkantisen version (kyllä, olen aina pihi ja pokkarit ovat yleensä halvempia, mutta nyt halusin sen, koska se on kevyempi). Hain kirjaa silloin jo uusitusta akateeminen.com –nettikaupasta ja huomasin sen olevan saatavilla pokkarina. Päätin siis mennä hakemaan sen, koska tarvitsin sen heti. Helsingin Akateemisessa löysin vain kovakantisen ja kysyin myyjältä pokkaria. Hän katsoi konettaan ja kertoi, ettei sitä ole. Kerroin, että se löytyy netistä. Myyjä ihmetteli aikansa ja totesi: ”No, nehän ovat aivan oma myymälänsä, ei meillä ole heidän kanssaan mitään tekemistä”. Ostin kovakantisen ja Stockmann sai rahani (mutta en ollut erityisen tyytyväinen asiakas).

Kun tänään haemme vaikkapa hakusanalla ”Wahlroos”, akateeminen.com antaa tuloksiksi mm. kyseisen kirjan suomen- ja ruotsinkielisenä, mutta vain kovakantisena. Kun menee suomenkielisen kirjan tilaussivuille, missään ei viitata saman kirjan eri kieli- tai ulkomuotovaihtoehtoihin. On toki hyvin mahdollista, että kirjasta ei enää löydy pokkariversiota, ainakaan Akateemisesta.

Mutta jos haen vaikkapa amazon.com –nettikauppaa hakusanalla ”Bogle” ja katson indeksisijoittamisen isän uusinta kirjaa ”The Clash of the Cultures – Investment vs. Speculation” niin kauppa näyttää saatavilla olevat versiot (kovakansi ja Kindle) ja tiedän varmuudella, että pokkaria heillä ei ole. Lisäksi amazon.com kertoo minulle mitä muita vastaavia kirjoja heiltä löytyy, joka on erinomaista kauppiastapaa, tai miksikä englannin kielen sanaa ”merchandising” nyt kääntäisikään. Tarkoitan siis sitä ilmiötä, joka saa minut kantamaan kasseittain heräteostoksia mukaani joka kerta kun käyn IKEAssa, Clas Ohlsonissa, Motonetissä tai muissa erinomaisesti hoidetuissa kaupoissa.

Valikoimaa suurempi ongelma on, jos nettikauppa todella on aivan eri kauppa kuin fyysinen myymälä. Luulen kuitenkin, että tässäkin oli kyse IT-järjestelmien aiheuttamasta ohimenevästä tehottomuudesta. Tänään kun etsimme nettikaupasta kirjaa, voimme samalla tarkistaa mistä myymälöistä kirja löytyy. Aivan kuten olemme vaikkapa Motonetissä tai Hong Kong –tavarataloissa voineet tehdä jo kauan. On tietysti päivänselvää, että hyvän nettikaupan pitää olla monikanavamyymälän lisäpalvelu – ei vain oma irrallinen virtuaalimyymälänsä.

3. Aiemmin tänä vuonna tarvitsin rannekellon, koska vanhan (ilmaisen) mainoskelloni ranneke hajosi enkä kehdannut ostaa siihen uutta. Päätin etsiä Gant-kelloja netistä. Stockmannin omistajana annoin omalle kaupalleni ensimmäisen mahdollisuuden ja hain uutta stockmann.com –kauppaa hakusanalla ”rannekello”. En saanut yhtään tulosta (enkä saa tänäänkään). Yritin vielä hakea miesten asusteita ja vaikka mitä hakusanoja mutta jouduin toteamaan, että Stockmann ei myy miesten rannekelloja ainakaan netissä. Seuraavaksi luotin ebay.comiin, jossa minua kiinnostavia malleja löytyi Saksasta alkaen 139 euroa (arvonlisäveroineen) plus 4-7 euroa postikuluja. Siirryin Suomeen Keskisen Kello Oy:n nettikauppaan, jossa hinta oli sama 139 euroa. Päätin tarkistaa Gantin omia sivuja ja huomasin, että kaupassa hinta oli sama 139 euroa. Kävelin siis Kämpin myymälään, jossa kyseistä mallia ei ollut mutta ystävällinen myyjä tarkisti, että Kampin kaupasta löytyy. Kävelin sinne ja sain kelloni heti ilman postikuluja.

Tämä on minusta erinomainen osoitus siitä, että nettikauppa ei missään nimessä kaikissa tuotteissa tule valtaamaan maailmaa, monista päinvastaisista väitteistä huolimatta. Hyvä merkkitavarayhtiö hallinnoi brändiään vaatimalla jakelijoiltaan, että hinta on sama joka paikassa, jotta ei syntyisi kanavakonflikteja. Samasta syystä hyvä merkkitavarafirma ei koskaan myy omassa nettikaupassaan tuotteita halvemmalla kuin sen jakelijat.

Kuukausi tämän jälkeen alkoivat Stockmannin Hullut Päivät, joiden esitteessä näin lukuisia Gantin miesten rannekelloja. Mutta edelleenkään en siis pysty ostamaan niitä Stockmannilta. En nettikaupasta, koska niitä ei siellä ole. Enkä tavaratalosta, koska en niitä sieltä löydä (joka voi toki olla aivan omaa laiskuuttani, mutta on myös nettikaupan heikkous kun vertaa siihen, miten Clas Ohlson ja Biltema esittelevät netissä kunkin myymälän hyllypaikkoja kullekin tuotteelle).

Nettikaupan suurin vaikutus tavaratalokauppaan onkin minusta siinä, että netti tarjoaa rajattoman tavaravalikoiman maailmanlaajuisesti. Tavaratalon suurimpia kilpailuetuja muihin erikoistavarakauppoihin verrattuna on aiemmin ollut nimenomaan ylivoimainen valikoima, joka ei enää päde, kun kuluttaja voi kotoaan shoppailla missäpäin maailmaa tahansa. Arvonlisävero, tulli ja postikulut toki tekevät esimerkiksi USA:sta netin kautta shoppailun hyvin kalliiksi, mutta jos ehdottomasti tarvitsen kalastukseen juuri Floridassa valmistetut Costa del Marin aurinkolasit, koska niissä on maailman parhaat linssit, ne ovat ulottuvillani. Toisin kuin ehkä ennen.

Tämä ei suinkaan tarkoita, että tavaratalo olisi konseptina kuolemassa, ainakaan minun mielestäni. Mutta se tarkoittaa, että fyysisen kaupan etuja – loistavaa henkilökohtaista palvelua ja erinomaista merchandisingia, jolla saavutetaan paljon heräteostoksia ja kilpailijoita enemmän myyntiä per neliömetri (joka on hyvän kannattavuuden edellytys) – nousevat entistä tärkeämmiksi kilpailutekijöiksi.

4. Avovaimollani ja hänen kaverillaan on tapana käydä marraskuun viimeisinä päivinä ostamassa joulukalenterit. Niin tänäkin vuonna. Akateemisesta kaveri löysi kivan ja sopivan kokoisen kalenterin ja meni kassalle. Kassaneiti huomasi, ettei tuotteessa ollut hintaa ja meni tarkistamaan hintaa hyllystä, jossa oli kymmenittäin samoja kalentereita. Palattuaan kassalle hän totesi, ettei niissäkään ollut hintaa, joten kalenteria ei nyt voi myydä, ja laittoi kalenterin laatikkoonsa. Kaveri jäi ilman joulukalenteria.

Stockmannin palvelu, tai siis sen puute, on niin kauan kuin muistan ollut eräänlainen vitsin aihe tuttavapiirissäni. Siitä huolimatta tuttavani käyvät Stockmannilla, koska sillä on hyvä valikoima laatutuotteita. Uskoin yhtiön olevan menossa parempaan suuntaan, kun Jukka Hienonen ollessaan tavarataloryhmän johtaja esitteli Stockmannin tekemiä haamuostajatutkimuksia ja asiakaspalvelutavoitteita. Tässä esimerkissäni palvelu ei kuitenkaan mennyt aivan nappiin (tarina on niin karmaiseva esimerkki surkeasta asiakaspalvelusta, että se saa minut aina hymyilemään vaikka ei ehkä pitäisi).

Tämä voi toki olla vain yksittäinen esimerkki, joka ei heijasta yhtiön asiakaspalvelun laatua laajemmin. Palveluhan ei ole rakettitiedettä ja olen vakuuttunut, että johto seuraa sitä tarkoin. Taloussyklillä ja sen vaikutuksilla Stockmanninkin henkilöstöön voi ehkä olla oma vaikutuksensa palvelun väliaikaiseen huononemiseen, mutta myyjä, joka ei suostu myymään, ei varmaankaan edusta yhtiön peruslinjaa.

– – –

Nämä anekdootit eivät olleet Stockmannin kannalta imartelevia. Jos firma on näin huono, ja kun sen tasekin vielä on kuralla, miksi omistamme sitä?

En kertonut tarinoita kritisoidakseni johtoa enkä siksi, että pitäisin yhtiötä huonona. Päinvastoin, pidän Stockmannin johtoa pääosin hyvänä. Halusin vain osoittaa, että yhtiöllä on hyvin paljon tekemistä ennen kuin se taas on se tehokas myyntiorganisaatio. Tehottomuuden pääsyyt ovat uskoakseni suuri toiminnanohjausjärjestelmäprojekti sekä osittain ehkä fokuksen heikentyminen, kun yhä suurempi osa yhtiön liiketoiminnasta on kaukana ulkomailla ja/tai muotiketjuissa.

Nykykurssilla (11,15e) Stockmannin markkina-arvo on 800me, jonka lisäksi sillä oli viime vuodenvaihteessa 770me nettovelkaa. Uusi liikevoittotavoite on 7% (vuoteen 2016 mennessä), joka tarkoittaisi noin 150me liiketulosta. Jos Stockmann pääsee tavoitteisiinsa, osake ei ole erityisen kallis (etenkin, kun huomioidaan yhtiön suuri kiinteistömassa).

Ovatko nykyiset tavoitteet realismia myös tämänpäiväisen kaltaisessa kovin heikossa markkinatilanteessa on suurempi kysymys. Tavoite tarkoittaisi noin 60me parannusta liiketulokseen viime vuodesta ja hieman enemmän kuluvasta vuodesta, josta tulee viime vuotta huonompi. Vastauksen saamme todennäköisesti ennen kuin esittelen Stockmannin seuraavan kerran 2015 lopussa. Itse en osaa pitää 60me tulosparannusta kovin mahdottomana – paljon työtä se toki vaatii. Johdonkaan mielestä se tuskin on mahdoton, onhan tavoite aivan tuore.

Miten tavoite jakaantuu tavaratalojen ja muotiketjujen välillä en tiedä. Stockmannhan kertoi Lindexin hankkiessaan tavoitteekseen noin 15% marginaalin, josta puuttuu tänään 50me. Seppälän pitää parantaa 10-20me, jotta tulos olisi kohtuullinen. Tavaratalojen pitäisi parantaa 50-60me, jotta tulos olisi kohtuullinen. Stockmannin keskipitkän aikavälin tavoite on siis saavuttaa yhteensä puolet näistä parannuksista (eli 60me kaikkiaan tarvittavista noin 120me:stä) ja ne varmaan hyväksytään mistä ikinä tulevatkin. Itse näkisin todennäköisemmäksi, että tavaratalot nostavat toiminnan tehostamisella suoritustasoaan lähemmäksi hyväksyttävää kuin, että Lindex hypähtäisi aivan uudelle tulostasolle ilman merkittävää kasvua.

Pidemmällä tähtäimellä suurempi kysymys on mielestäni ehkä se, onko tavaratalojen ja muotiketjujen välillä mitään varsinaista synergiaa, vai heikentääkö Stockmannin jakautunut rakenne vain johdon ja hallituksen kykyä fokusoida olennaiseen? Varsinaista hajautushyötyä en näe omistajille tulevan siitä, että hieman kankealiikkeisten tavaratalojen lisäksi on myös ketterämpiä vaatekauppoja, ovathan molemmat osat Stockmannia yleensä kuitenkin kukoistaneet tai kuihtuneet suunnilleen samaan aikaan. Voin toki olla tässäkin aivan väärässä.

.